Friday, April 20, 2007

Asfalttiin kuivuvista kastemadoista lähtee samanlainen haju kuin Provinssirockista kolmannen päivän aamuna.

Olipas vaikeaa määrittää itseään. Perustaessani blogivanhustani oli helppoa perustella, miksi pitää sitä blogia. Olin ulkomailla, joten kirjoitukseni olivat automaattisesti mielenkiintoisia. Perusteluita ei tarvittu.

Määritä itsesi:

Ikä, sehän nyt on selvä, että se on hyvä mainita. Numero 23 kertoo minusta mielestäni aika paljon. Elän sellaista väli-ikää. Aikuistumisikää, whatever you want to call it?

Asuinpaikka, daa. Entinen turkulainen on nykyään kyllä ihan helsinkiläinen. Kolme ja puoli vuotta pääkaupunkia tekee sen tytölle. Ja minä tykkään olla täällä. Jos saisin päättää, en ehkä enää pois lähtisikään.

Sukupuoli. Hmm, tässä kohtaa alkoi tulla vaikeuksia. Tyttö vai nainen. Vaikka olen omasta mielestäni monessakin asiassa vielä ihan tyttö, tahdon kuitenkin, että muut ajattelevat, että olen nainen... Yksi pomoistani sanoi minulle pari viikkoa sitten: "Hyvä tyttö!" Ois taputtanut vielä päälaelle tai pyllylle.

Siviilisääty. Määrittääkö sinkkuus minua? Tietysti. Olen sinkku, ei siis ole miestä, eikä ole sitoutumuksia mihinkään. Olenko yksinäinen? Aina sunnuntaisin. Etsinkö miestä? En etsimällä etsi, mutten käännyttäisi poiskaan. Hmm, Heenun sinkkuuden määritelmä. Roughly.

Maailmankatsomus. Olen mielestäni avarakatseinen tai ainakin yritän parhaani mukaan olla.

Mielenlaatu. Pohdin asioita kovasti. Tämä johtaa sekä unelmointiin että stressaamiseen.


Elämäntapa. Menojalka ojossa suuntaan jokaiseen viikonloppuun. Viikolla pidän sen kahvilan pöydän alla, jossa se naputtaa lattiaa. Noin kerran viikossa tulen suoraan töistä kotiin, muuten olen menossa.

Opinahjo. Todella suuri osa elämääni. Tällä hetkellä vaikuttaa elämääni työharjoittelun muodossa.


Sukulaisuussuhteet. Yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Olen ihanan pienen tytön Aada Auroran täti/kummitäti.

Näin alkaa uusi blogini, vähän niin kuin uusi elämäni. Ja miksi siis kirjoitan. Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista ja ajattelen kirjoittamalla. Tahdon kirjoittaa ja aion kirjoittaa aina. Se kuka kirjoituksiani lukee tai lukeeko kukaan, ei ole niin tärkeää. Vaikka toivon, että näpyttelyllä saan joskus vielä maidon kaappiin.



2 comments:

  1. No kyllähän me toki luetaankin.

    olet kyllä ihan oikiassa tuossa välitila-ajassa. Meidän iässä voi elää jo täysin aikuisen vastuullista elämää (vaikka ihan äitinäkin) tahi sitten voi vaan nauttia minttukaakaota Goomilla. Mihinkään ei ole liian vanha tahi nuori, riippuu ihan asenteesta.

    ReplyDelete
  2. Mut jos on jo 24, ni sitte kaikki luulee et on jo aikuinen, koska seuraavaks täyttää jo vaiks kui paljon.
    Ja ittekkin joskus erehtyy et on aikuinen...Toisaalta joskus oksentaa Lontoossa bussiin.

    ReplyDelete