Yö ohjelmoitu epäonnistumaan

Yleisurheilua on kytättävä puoleen yöhön. Illalla ollut aiemmin 4 tunnin pituiseksi venynyt kokous.

Juuri sänkyyn mennessä alkaa sataa. Kierrän sulkemassa ikkunoita, silti ropina tuntuu liian kovalta. Joskus ropina tuntuu kivalta, kuten kesälomalla aitassa, jossa oli tuohikatto. Nyt ei.

Katson kelloa, se on yksi.

Herään rämähdykseen. Katson kelloa, se on puoli kaksi. Teipillä korjattu pyykkiteline on rämähtänyt toisessa huoneessa. Ripottelen märät pyykit sohvalle kuivumaan.

Kun pääsen takaisin sänkyyn, on P alkanut kuorsata.

Mietin kaikkia elämäni epäonnistumisia. Kun ne on käyty läpi, stressaan vähän töitä. Sitten selailen vielä läpi pahimpia pelkojani.

Tiistaiaamuun herään eripirtsakkana.