Raskausviikko 36

Huh, mistä aloittaa.

Siitä kai, mikä tilanne on nyt. Tipulla on syntymäpäivä. Tai takaraja sellaiseen.

Hän ei siis kääntynyt tai sitä ei edes päästy kokeilemaan kun pylly ei enää minun lantiostani irronnut. Lääkäri piti hyvin epätodennäköisenä, että hän enää kääntyy itsestäänkään.

Tämä johti Tipun tarkempaan mittailuun (painaa nyt noin kolme kiloa, keskikäyrällä jatketaan) ja lantioni magneettikuvaukseen (josta aiheutunut meteli ei ollut Tipun mieleen ja hän ihan villinä protestoi koko kuvauksen ajan, josta ammattitaitoinen hoitaja onneksi osasi varoittaa etukäteen). Näillä tutkimuksilla haluttiin selvittää olisiko Tipun mahdollista syntyä alakautta pylly edellä.

Pari päivää sitä ehtikin sitten elellä ikävässä epätietoisuudessa. Alatiesynnytys on ollut siitä asti kun sitä aloin miettimään toiveissa ja suunnitelmissa, mutta normaaliin sellaiseen ei näillä spekseillä ole mahdollisuutta. Huoneessa olisi koko ajan paljon porukkaa, synnytyksen olisi edettävä tietyn kaavan mukaan ja omassa lähipiirissä ei valitettavasti ole ainuttakaan perätilasynnytystarinaa, joka ei olisi päättynyt leikkaukseen joka tapauksessa. 

Sitten lääkäri soitti minulle tutkimusten tulokset. Yksi kolmesta lantion mitasta jäi pari milliä suositusten alle ja tämä yhdistettynä muuten keskikäyrällä kasvavan Tipun isohkoon ja alatiesynnytyksen kannalta hankalan malliseen päähän (itselläni ja P:llä ollut myös isot päät syntyessä... ja on edelleen) toivat sitten kiellon synnyttää alakautta. Uusi lempinimikin syntyi "Big Giant Head" (Kolmas kivi auringosta -sarjasta) tai ystävän lyhentämänä BGH.

Lääkäri tiedusteli puhelimessa varovasti, että onko tämä isokin pettymys (tähän vaikutti varmaan spontaani hormoni-itkeskely vastaanotolla kääntöyrityksen epäonnistuttua... ja mainittakoon, että itkin myös ruokakaupassa kun ostin kananmunia, joiden päivämäärä on Tipun suunnitellun syntymäpäivän jälkeen... sniff, nää munat meillä on vielä kun meillä on vauva... jep). Kuitenkin se tieto, että lääketieteelliset syyt estävät alatiesynnytyksen, tuli itse asiassa helpotuksena. Ei tarvinnut itse enää pohtia saatikka päättää asiaa. Tilanne on nyt tämä.  Tipu syntyy sektiolla. Ja piste.

Ja nyt Tipulla on siis syntymäpäivä. Hänestä tulee marraslapsi. Eli vaikka toinen toiveeni kariutui (normaali synnytys), niin toinen (syntymäpäivä marraskuun puolella) toiveeni samalla toteutuu. You lose some, you win some.

Tipu-laskuri ehti viime viikolla ennen kaikkea tätä saada uuden muodon, kun P osti minulle kaksi joulukalenteria. Toisen Tipun syntymään asti syötäväksi ja toisen joulukuuksi. 24 päivää laskettuun aikaan ehtikin täyttyä viikonloppuna ja aloitin kalenterin isoimmasta luukusta. Jes! Tiistaina sain uuden "lasketun ajan" varmistuttua kuitenkin avata useamman luukun kerralla. You lose some, you win some.

Omaa puolisoa tulee ehkä turhan harvoin kehuttua (kun se on vähän ällöä), vaikka usein voisi olla ihan paikallaan, mutta nyt sanoisin että aika ihana se on!

Neuvolassakin ehdin käydä ennen kääntöyritystä. Sielläkin todettiin kaiken olevan muuten hyvin, mutta neuvolantädin kommentit olivat vähän erikoisia ja ovat saaneet minut nyt miettimään, että pitäisikö pyytää saada vaihtaa. Luottamuksellisen ja rennon suhteen luomista vähän hankaloittavat lausahdukset "ai sulla on toi turvotus alkanut", kun en siis ole varsinaisesti itse edes huomannut saati ottanut puheeksi ja perätilasta puhuttaessa "oliko se nyt mikään yllätys?". Että kerro siinä sitten rehellisesti perätilan aiheuttamista pettymyksen tunteista, kun ei se ilmeisesti olisi saanut olla edes yllätys... Hmm. 

Äitiysloma on jatkunut kiireisenä. Kävin kaksi kertaa teatterissa ( Pakko saada laulaa Espoon kaupunginteatterissa ja Taivaslaulu Tampereen työväenteatterissa), riekkumassa Karjala-turnauksessa, Kiasmassa, meillä kävi vieraita ja kävin itse lounailla ja vaikka missä! Nyt tähänkin tuli takaraja! Lounaita ja kiireitä on siis tiedossa ainakin vielä seuraavaksi viikoksi. 

Ehkä viimeisen viikon sitten meditoin ja hengittelen? Laitan vauvan sängyn kuntoon ja steriloin tutit?