Minulla on tässä nyt hetki aikaa. Pojat leikkivät uima-altaalla ja makaan huonovointisena asunnossamme.
Vatsavaivat, nuo lomalaisen kauhistus, löysivät sitten minutkin. Ei mitään dramaattista, toivon nopeaa parantumista. Saattaa olla eilen neljässäkympissä huidelleen helteen aiheuttamaa nestehukkaakin. Ja vielä yhdistettynä pariin illalla nautittuun gin & toniciin.
Mutta kuten sanoin minulla on hetki aikaa ja pari asiaa on tullut
mieleen tässä kohta viikon verran autoillen Sloveniaa kierrellessä.
1. Olen ihan hitsin ylpeä meidän perheestä. Siitä, että minä ja mies päätimme edelleen pitää kiinni meille mieluisasta tavasta matkustaa eli että vaihdamme paikkaa muutaman päivän välein. Joskus sitä on tehty julkisillakin, mutta nyt vuokra-autolla. Tokihan se vähän kauhistutti etukäteen, että miten kaikki menee ja aikataulua muovattiin taaperoystävällisemmäksi. Kuten sanoin, uima-allashommailua mahtuu mukaan... Mutta kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, onneksi uskallettiin kokeilla.
Olemme viikon jokaisena päivänä nähneet paikkoja, joihin ei ilman tällaista reissaamista pääse.
Olenkin iloinen, että luotimme myös siihen, että tunnemme lapsemme ja että tällainen matkustusmuoto sopii hänelle. Näkisittepä hänet kun saavumme uuteen majapaikkaan. Hän astelee sisään, asettuu taloksi ja aloittaa tavalliset puuhansa. Uudet ihmiset, eläimet, tavarat ovat kaikki samaan aikaan kiinnostavia ja jo ihan tuttuja. Lähtiessä vilkutellaan ja seuraavassa paikassa sama homma alusta. Katsotaan jatkuuko hyvä tuuli kotiin saakka.
2. On järisyttävän hienoa saada näyttää lapselleen maailmaa, vaikka
näin pienellekin. Hän ei tietenkään osaa arvostaa vuoristonäkymää 2200
metristä. Eikä hän myöhemmin muista nähneensä Slovenian korkeinta
vesiputousta. Mutta uskon, että nämä kokemukset, erilaisten ihmisten ja
kulttuurien kohtaaminen sekä arjesta poikkeavat tilanteet muovaavat
häntä ihmisenä. Lisäksi ne hitsaavat meitä perheenä yhteen.
3. Ei tämä matkustaminen tietenkään pelkkää auvoisuutta ole. Eihän
kaikki aina mene suunnitellusti. Varsinkaan pienen lapsen kanssa.
Tuntuisi kuitenkin lomalla aika typerältä valittaa pienistä vatsavaivoista tai lapsen raivareista, kun ihanalta uimapaikalta joentörmältä pitää joskus lähteäkin. Tai siitä kun nälkäisinä miehen kanssa tiuskitaan toisillemme ravintolaa metsästäessä. Semmosta se sit vaan välillä on.
Automatkailuunkin liittyy tietty omat haasteensa. On tietysti se ajaminen, sitten on kamojen roudausta ja lapsen viihdyttämistä. Ei näistä kyllä oikeasti mitään valitettavaa löydy, mutta pientä viitsimistä vaatii. Meillä on onneksi taaperoystävällisesti kohteiden välillä max. parin tunnin ajomatkat.
Ja sitten on ne taaperon perustarpeet, jotka ovat samanlaiset kuin kotonakin. Ruokaa täytyy olla tasaisin väliajoin tarjolla ja päikkäritkin nukuttava. Illalla nukkumaan normaaliin aikaan, ei se lapsen unentarve lomalla miksikään muutu. Pienellä suunnittelulla nämä kaikki ovat kuitenkin toteutuneet hyvin, tietty pientä joustoa tulee pakostakin. Helppo on toki tämä meidän lapsikin, kun syö kaikkea ja nukkuu päikkärinsä niin retrokantorinkassa kuin yllättäen vielä äidin sylissäkin!
Mutta niin, ehkä illalla mäkin jo pääsen uima-altaalle. Viimeistään varmasti huomenna. Ei mee aina ku Strömsössä, mutt silti voi olla ihan hyvää.
Edit: kirjoitin tämän siis jo pari päivää sitten. Kyllä, pääsin uima-altaalle, mieskin sai vatsapöpön, mutta nyt olemme jo matkalla seuraavaan kohteeseen eli all good!
Vatsavaivat, nuo lomalaisen kauhistus, löysivät sitten minutkin. Ei mitään dramaattista, toivon nopeaa parantumista. Saattaa olla eilen neljässäkympissä huidelleen helteen aiheuttamaa nestehukkaakin. Ja vielä yhdistettynä pariin illalla nautittuun gin & toniciin.
1. Olen ihan hitsin ylpeä meidän perheestä. Siitä, että minä ja mies päätimme edelleen pitää kiinni meille mieluisasta tavasta matkustaa eli että vaihdamme paikkaa muutaman päivän välein. Joskus sitä on tehty julkisillakin, mutta nyt vuokra-autolla. Tokihan se vähän kauhistutti etukäteen, että miten kaikki menee ja aikataulua muovattiin taaperoystävällisemmäksi. Kuten sanoin, uima-allashommailua mahtuu mukaan... Mutta kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, onneksi uskallettiin kokeilla.
Olemme viikon jokaisena päivänä nähneet paikkoja, joihin ei ilman tällaista reissaamista pääse.
Olemme yöpyneet yhdestä Euroopan kauneimmista kaupungeista, Bledissä, leirintäalueella vuoristossa ja nyt viinitilalla maaseudulla. Matkan varrella myös vesiputouksia, kanjoneita, huumaavia uintipaikkoja, vuoristossa mutkitteleva "venäläisten tie", pitsat Italian puolella ja satoja uskomattomia maisemia. Edessä vielä viikko samanlaista. Me vanhemmatkin saamme siis niitä kovasti kaipaamiamme ja toivomiamme kokemuksia lomaltamme. Eikä taaperoakaan vain "raahata mukana".
Olenkin iloinen, että luotimme myös siihen, että tunnemme lapsemme ja että tällainen matkustusmuoto sopii hänelle. Näkisittepä hänet kun saavumme uuteen majapaikkaan. Hän astelee sisään, asettuu taloksi ja aloittaa tavalliset puuhansa. Uudet ihmiset, eläimet, tavarat ovat kaikki samaan aikaan kiinnostavia ja jo ihan tuttuja. Lähtiessä vilkutellaan ja seuraavassa paikassa sama homma alusta. Katsotaan jatkuuko hyvä tuuli kotiin saakka.
Tuntuisi kuitenkin lomalla aika typerältä valittaa pienistä vatsavaivoista tai lapsen raivareista, kun ihanalta uimapaikalta joentörmältä pitää joskus lähteäkin. Tai siitä kun nälkäisinä miehen kanssa tiuskitaan toisillemme ravintolaa metsästäessä. Semmosta se sit vaan välillä on.
Automatkailuunkin liittyy tietty omat haasteensa. On tietysti se ajaminen, sitten on kamojen roudausta ja lapsen viihdyttämistä. Ei näistä kyllä oikeasti mitään valitettavaa löydy, mutta pientä viitsimistä vaatii. Meillä on onneksi taaperoystävällisesti kohteiden välillä max. parin tunnin ajomatkat.
Ja sitten on ne taaperon perustarpeet, jotka ovat samanlaiset kuin kotonakin. Ruokaa täytyy olla tasaisin väliajoin tarjolla ja päikkäritkin nukuttava. Illalla nukkumaan normaaliin aikaan, ei se lapsen unentarve lomalla miksikään muutu. Pienellä suunnittelulla nämä kaikki ovat kuitenkin toteutuneet hyvin, tietty pientä joustoa tulee pakostakin. Helppo on toki tämä meidän lapsikin, kun syö kaikkea ja nukkuu päikkärinsä niin retrokantorinkassa kuin yllättäen vielä äidin sylissäkin!
Mutta niin, ehkä illalla mäkin jo pääsen uima-altaalle. Viimeistään varmasti huomenna. Ei mee aina ku Strömsössä, mutt silti voi olla ihan hyvää.
Edit: kirjoitin tämän siis jo pari päivää sitten. Kyllä, pääsin uima-altaalle, mieskin sai vatsapöpön, mutta nyt olemme jo matkalla seuraavaan kohteeseen eli all good!
No comments:
Post a Comment