Loppumattoman talven ja kutistuvan haalarin mysteeri

Arvon ukki osti Arvolle viime syksynä kirpparilta siistin, harmaan Reimatecin talvihaalarin 6 eurolla koossa 68.

Hyvä löytö, ajattelin silloin. Loistava löytö, ajattelen nyt. Haalari on nimittäin palvellut koko talven. Koko piiiiitkän talven.

Kunnes nyt "keväällä" (eli kalenterista, jos katsoo niin keväänhän olisi pitänyt jo alkaa aikoja sitten) haalari alkoi kutistua.

Maaliskuun alussa sanoin jotakuinkin näin. "Kyllä se on vähän kinttana jo, vaan ei nyt enää kannata uutta ostaa." Ja välillähän päästiin jo kokeilemaan välikausihaalaria ja softcelliä. Sitten taas on kaivettu kinttana kaapista.

Tänäänkin aamulla venytin lahkeiden silikoniremmit aika viimeisilleen, että sain ne kenkien alle. Kohta varmaan napsahtavat poikki. Mutta eihän nyt ENÄÄ kannata uutta ostaa, toukokuuhan on jo ihan kulman takana.

Pääsiäisen jäljiltä haalari myös haisee savulta ja siinä on ketsuppitahroja nuotiomakkarasta. En viitsisi sitä ENÄÄ pestäkään, kun toukokuuhan alkaa tosiaan ihan kohta. Sitten pestään se kaappiin ja ensi talvena se on todennäköisesti kummipojalle sopiva.

Niin, että kyllähän tämä haalari on melkein 80-senttisen lapsemme viimeinen käytössä oleva 68-koon vaate, vaikka Reiman koot usein isoja ovatkin niin niin niin... Ja nyt ei ole kyse äidin luopumisen tuskasta, että vauva ei saisi kasvaa. Olen valmis luopumaan!

Toukokuu, oletko sinä siellä? Tule ja vie kinttana mukanasi!

So your balcony is full of stuff and very warm of the afternoon sun ☉🌡 Then your kid suprisingly falls asleep on your way home from daycare. In full winter clothing ofcourse. This is the best I came up with. #beprepared #parentinghacks #problemsolved

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Maalis 30, 2017 kello 5.57 PDT