Kun maanantai jää päälle

Kahden päivän aikana olen:

• Perunut Arvon uimakoulun aikatauluongelmien vuoksi.
• Aikatauluongelmia tuottavan menon peruuntumisen vuoksi perunut uimakoulun perumisen.
• Pyytänyt lykkäystä yhteen palaveriin aikatauluongelmien vuoksi.
• Aikataulun muututtua perunut palaverin lykkäämisen.
• Muuttanut kahden tulevan viikonlopun suunnitelmia.
• Mieheni joutui perumaan yhteistreenit yllätyspalaverin vuoksi. Treenikassini oli kuitenkin hänen autossaan, joten hän joutui työpäivän aikana tekemään lenkin tiputtaakseen kassin. Kun minä sitten pääsin treeneihin, oli nekin peruttu.
• Päättänyt mennä myöhempiin treeneihin. Sieltä kotiin lähdettyäni huomasin papparaisen työmaa-alueella aitojen takana harhailemassa eikä hän löytänyt sieltä enää pois. Odotin hänen kanssaan poliisia 45 minuuttia.
• Huomannut tämän jälkeen, että unohdin kotiavaimet duunikassiin, joka siis tässä vaiheessa jo miehen autossa. Onneksi ukot oli kotona.
• Unohtanut puhelimen kotiin työpäivän ajaksi. Tämä johtui siitä, ettei lapseni halunnut aamulla riisua yöpaitaa/laittaa vaippaa/pukea sisävaatteita/pistää silmälaseja/pukea haalaria/pukea hanskoja/pukea kypärämyssyä/pukea pipoa/laittaa kenkiä/olla rattaissa/mennä päiväkotiin/pestä käsiä/kuivata käsiä paperiin/mennä aamupalalle. Häntä kiukutti myös se, ettemme mahtuneet bussiin rattailla vaan piti mennä kävellen. Tämän kiukun aiheen jaoimme.
• Kuullut, että olen unohtanut merkata tunnit ja kun alan niitä merkata, on tuntijärjestelmä rikki. Ja soitellut tämän johdosta esimiehen puhelimella ympäri kyliä. 
• Puhelimen kotelossani ollut lounaskortti jäi tietysti myös puhelimen myötä kotiin. Lounasruokalassa kuitenkin luotetaan vielä ihmiseen ja lupaukseeni maksaa huomenna kaksi lounasta. Tällä suorittamisella en kyllä muista tehdä sitä...

Sit taas toisaalta olen myös:

• Pärjännyt ihan mukavasti kuitenkin.
• Ehkä pelastanut yhden papparaisen hengen.
• Törmännyt näistä erikoisaikatauluista johtuen metrossa kahteen otteeseen tuttuihin, joiden kanssa oli mukava rupatella.
• Ehtinyt katsomaan (tylsän) Oscar-gaalan sohvalla torkkupeiton alla.
• Ongelmani eivät myöskään ole niin suuria, etteikö niitä korjaisi ilmainen mannapuuro töissä. 

100-vuotias täti ja kadonnut joulutorttu - erään lauantain tarina

KLO 8:20 

- Haluu poiii, haluu poii, kuuluu naapurihuoneen pinnasängystä. Katsahdan kelloa. Whaat, noin paljon?! Ihanaa, että nukuttiin näin pitkään. Arvokin vetäisi 12 tunnin unet. Jes.

Haen pöpperöisen pinnasängystä ja menemme hetkeksi sohvalle vierekkäin katsomaan Kakkosen piirrettyjä.

- Peitto päälle, äiti kaa. Pienelle on tärkeitä tietyt pienet asiat, kuten tämä että sohvalla ollessa ollaan peiton alla.

Hetken päästä nousen peiton alta ja menen keittiöön tekemään aamupalaa. Vanhemmille paistettuja munia ja salaattia. Lapselle muna, salaattia ja leipää juustolla. Iskäkin heräilee pikkuhiljaa ja laittaa kahvin tulemaan ja vie Arvon aamupesulle.

Aamupalapöydässä jutellaan siitä, että tänään pitää mennä pulkkamäkeen, koska huomenna ei ole enää lunta. Heti nyt aamulla. Ehdin jo stressata ajankulua, kun iskä muistuttaa että ei tässä oo mihinkään kiire. Ei niin.

KLO 10:15 

Vihdoin päästään ulos koko porukka pienten vaatteiden pukemiseen liittyvien kahnauksien jälkeen. Iskä ja Arvo menevät suoraan lähipuiston pieneen pulkkamäkeen ja laskevat kerran, jonka jälkeen Arvo ilmoittaa, ettei halua uudelleen. Viime talvenakaan Arvo ei tykännyt pulkkamäestä, silloin ajattelimme syyksi ikää, mutta ehkäpä hän ei ole pulkkamäkityyppiä.

Kiertelemme sitten puistossa muuten vaan ja mennessämme ohi yhdestä retkipaikasta, Arvo toteaa "haluu jäskii". Siinä samalla paikalla tosiaan söimme viime kesänä kerran jätskit. Ihmettelemme miehen kanssa, että miten hän sen voi vielä muistaa. Mies päättelee, että kun saa niin harvoin herkkuja niin kai ne sitten muistaa. Heh.

Arvo kiipeilee vielä isojen lasten kiipeilytelineessä ennen kotiinlähtöä. Ensi kertaa hän malttaa noudattaa ohjeita ja pitää kiinni kaiteista päästen ihan itse vaikeistakin kohdista eteenpäin. Äiti ja isä toki molemmin puolin koppausvalmiuksissa.

KLO 11:30

Kotona Arvo syö välipalaksi banaania, mandariinia ja hapankorpun. Jälkimmäinen ei oikein maistu. Joskus viikonloppuisin ruokarytmi heittää häränpyllyä, eipä kai sillä väliä missä järjestyksessä sitä ateriansa nauttii.

Mies laittaa Arvon parvekkeelle päikkäreille ja minä "leivon" parit perinteiset joulukarkit sunnuntain ekaa joulunviettoa varten. Miehen perheen joulua on totuttu viettämään itsenäisyyspäivän tienoilla, mikä on oikein kiva perinne, sillä jouluna on monta viettopaikkaa muutenkin.

Paketoin myös muutamat joululahjat ja järjestän pahvilaatikkoon päiväkodin varankeruuprojektin sukkamyyntikamat. Ne pitää lähettää maanantaina, että saadaan sukatkin pukinkontteihin.

Arvo heräilee puolisentoista tuntia myöhemmin ja syömme kaikki lounasta. Tavakseni on tullut perjantaisin paahtaa uunissa iso kasa juureksia ja vihanneksia, joita sitten syödään eri tavoin koko viikonloppu. Lounaalla on tällä kertaa perunaa, maa-artisokkaa, ruusukaalia ja Rekosta ostettua savukalaa.

KLO 15:00

Mies heittää minut ja Arvon käymään isotätini luona. Hän on itse menossa illaksi Haloo Helsingin keikalle ja käy vähän asioilla ennen sitä.

Isotäti ottaa meidät vastaan kotonaan vähän väsyneenä. Hän täyttää ensi keväänä 100 vuotta eli ikääkin jo on. Olihan hän jo äitinsä vatsassa Suomen itsenäistyessä.

Aika pian saapumisemme jälkeen hän kuitenkin piristyy ja innostuu peräti päristelemään Arvon poskia heidän istuessa vierekkäin. "Haluu lisää", kiljahteli taapero onnessaan ja isotätipä päristi.

Täti muistaa aina ihmetellä sitä, että Arvo ei ole koskaan vierastanut häntä. Puhumme myös tädin viimevuotisesta sairaalareissusta. Hän kertoo, että luuli jo kuolleensa kunnes herättyään näkikin minut edessään. Muistan sen käynnin, itse lähdin silloin sairaalasta siinä uskossa, että olin juuri hyvästellyt hänet.

Mutta siinä täti, jota itse kutsun kuolemattomaksi, edelleen on. Ja nauraa sydämensä kyllyydestä Arvon hassutellessa taskulampulla.

- Kyllä minä niin virkistyin kun kävitte, isotäti kiittelee. Tullaan ennen joulua vielä käymään, lupaan ja halaamme Arvon kanssa molemmat tätiä useampaan kertaan.

Lähdettyämme isotädiltä suuntaamme hänen lähikauppaansa. Kävelemme yhden portaikon ohi. "Haluu jäskii", Arvo ilmoittaa taas. Muistan, että samoilla portailla istuimme viime kesänä ja söimme jätskit Arvon serkkujen kanssa. What? Jäbä muistaa kaikki elämänsä jätskit.

Hellyn ja lupaan, että ostetaan joulutortut kaupasta. Niitäkin Arvo on pyydellyt jo monena iltana, kun näki videopuhelussa serkkujen tekevän torttuja omassa kotonaan.

Kaupan pakkasesta nappaan mukaan "kanantyyppisiä" kasvissuikaleita, mietin tekeväni niistä kastiketta uunijuuresten kylkeen. Ja tietysti ne tortut. Sitten hyppäämme metroon kotimatkalle.
Jokaisella asemalla Arvo olisi jo valmis jäämään pois. Ei ole vielä meidän asema, toistan jokaisen kohdalla.

Kotimetroaseman uloskäynnillä on poliiseja. He ovat juuri menossa autoonsa. Arvo toteaa kärrystä, että "piipaa-auto" ja toinen poliiseista kääntyy moikkaamaan meitä. Jäämme vähän matkan päähän ihmettelemään lähtevää poliisiautoa ja oi onnea, kun auto käynnistää meidän kohdallamme hetkeksi vilkkuvalot. "UUUUUUU", toteaa taapero mielissään. Äidillekin tulee hyvä mieli poliisien eleestä.

KLO 17:00 

Kotiin päästyämme Arvo riisuu vaatteitaan ja minua ei oikein enää huvittaisikaan alkaa kokkaamaan. Ei huvita, en jaksa. Keittiökin on sotkuinen. Ja väsyttää. Ja kellokin sen verran, että ruokaa pitäisi lapselle olla niin kuin nyt heti.

- Minä en saa käsiä tättä, Arvo sanoo ja turhautuu heti, kun puku ei kerralla lähde päältä. Itse kiinnitän huomiota viisisanaiseen lauseeseen, ei niitä vielä liiaksi ole kuulunut.

Päätän tunkea kasvissuikaleet pakkaseen ja otan Arvolle kaapista porkkanaisen kasvispastapurkin.
Hänen syödessä sitä hyvällä ruokahalulla siivoan keittiötä. Sitten syömme yhdessä tortut.

- Mihin äidin toottu katosi? ihmettelee Arvo noin puoli minuuttia torttujen syömisen aloittamisen jälkeen. Sitä sitten päivitellään hetki, kun äiti on tosiaan niin nopeasti syönyt sen ja Arvo vasta nuoleskelee omastaan luumuhilloja keskeltä.

KLO 18:00 

Illalla katsotaan yksi Kaapo-jakso. Luen Arvolle hetken kirjaa, kunnes minulta menee hermo uuteen leikkiin, jossa Arvo vehkaa edestakaisin ja hokee "Ei halua kuunnella, haluaa kuunnella, ei halua kuunnella."

- Laina-täti ajaa ekka-autoo, toistelee Arvo moneen kertaan illan aikana. Sekin on periaatteessa viisisanainen lause. Ehkä. Melkein.

Viikkaan Arvon huoneessa jo useamman päivän pyykkitelineillä levänneet pyykit pois. Tällä välin Arvo tarjoilee minulle leikkikeittiöstään perunaa ja kahvia. Herkullista!

Pyykit hoidettuani lähden mukaan keittiöleikkiin. Lopulta Arvo ripottelee leikkisuolaa ja -pippuria rekan lavalle ja minä siivoan keittiötavaroita järjestykseen. Ihmeen tyydyttävää, vaikka järjestys säilyykin kaikki kaksi minuuttia.

- Otatko iltapalaksi puuroa vai jugurttia? kysyn hieman vaille seitsemän.
- Puuoo!!

Teen 5-viljan puuron Arvolle mikrossa ja lisään joukkoon pakkasesta marjoja. Se ei sitten oikein maistukaan ja homma menee leikiksi. Joudun hengittelemään hetken ja vilkaisen kelloa. Puolisen tuntia, sitten nukkumaan.

Pesen puurot Arvosta ja hän tulee mukanani keittiöön katsomaan kun paketoin joulukarkkeja. Sitten hassuttelemme vielä hetken sohvalla.

- Minä rakastan sinua. Rakastaako Arvo äitiä?
- Akastaa!

Arvo haluaa ottaa syntymäpäiviltään jääneen helium-ilmapallon mukaan iltapesulle. Usein siellä on mukana joku lelu, tänään laaduntarkkailijana toimii vuorollaan sitten ilmapallo.

Pesemme hampaat ja tiirailen vielä näkyykö uusia poskihampaita. Yksi tuli pari viikkoa sitten, selvisimme siitä kahden yön valvomisilla. Uusia ei näy.

Iltasatu luetaan Richard Scarryn kultaisesta kirjastosta. Se kertoo possun syntymäpäiväjuhlista. Suukkojen ja halien saattelemana lasken Arvon pinnasänkyyn. Unia!

KLO 20:05 

Istun sohvalle ja alan kirjoittaa tätä blogitekstiä. Muutaman kerran Arvo vielä huutelee sängystään "mitäää, mitää, mitää", joihin huikkailen takaisin hyvän yön toivotuksia. Sitten hänen huoneensa hiljenee.

Minä kirjoitan vielä aika kauan tätä tekstiä (näittekö minkä pituinen tää on?) ja pelaan hetken viime viikolla meille saapunutta Xboxia.

KLO 23:20

Nyt unille! Edit sängystä: pesin hampaat Arvon hammastahnalla, vähän väsyttää vissiin.