Kun maanantai jää päälle

Kahden päivän aikana olen:

• Perunut Arvon uimakoulun aikatauluongelmien vuoksi.
• Aikatauluongelmia tuottavan menon peruuntumisen vuoksi perunut uimakoulun perumisen.
• Pyytänyt lykkäystä yhteen palaveriin aikatauluongelmien vuoksi.
• Aikataulun muututtua perunut palaverin lykkäämisen.
• Muuttanut kahden tulevan viikonlopun suunnitelmia.
• Mieheni joutui perumaan yhteistreenit yllätyspalaverin vuoksi. Treenikassini oli kuitenkin hänen autossaan, joten hän joutui työpäivän aikana tekemään lenkin tiputtaakseen kassin. Kun minä sitten pääsin treeneihin, oli nekin peruttu.
• Päättänyt mennä myöhempiin treeneihin. Sieltä kotiin lähdettyäni huomasin papparaisen työmaa-alueella aitojen takana harhailemassa eikä hän löytänyt sieltä enää pois. Odotin hänen kanssaan poliisia 45 minuuttia.
• Huomannut tämän jälkeen, että unohdin kotiavaimet duunikassiin, joka siis tässä vaiheessa jo miehen autossa. Onneksi ukot oli kotona.
• Unohtanut puhelimen kotiin työpäivän ajaksi. Tämä johtui siitä, ettei lapseni halunnut aamulla riisua yöpaitaa/laittaa vaippaa/pukea sisävaatteita/pistää silmälaseja/pukea haalaria/pukea hanskoja/pukea kypärämyssyä/pukea pipoa/laittaa kenkiä/olla rattaissa/mennä päiväkotiin/pestä käsiä/kuivata käsiä paperiin/mennä aamupalalle. Häntä kiukutti myös se, ettemme mahtuneet bussiin rattailla vaan piti mennä kävellen. Tämän kiukun aiheen jaoimme.
• Kuullut, että olen unohtanut merkata tunnit ja kun alan niitä merkata, on tuntijärjestelmä rikki. Ja soitellut tämän johdosta esimiehen puhelimella ympäri kyliä. 
• Puhelimen kotelossani ollut lounaskortti jäi tietysti myös puhelimen myötä kotiin. Lounasruokalassa kuitenkin luotetaan vielä ihmiseen ja lupaukseeni maksaa huomenna kaksi lounasta. Tällä suorittamisella en kyllä muista tehdä sitä...

Sit taas toisaalta olen myös:

• Pärjännyt ihan mukavasti kuitenkin.
• Ehkä pelastanut yhden papparaisen hengen.
• Törmännyt näistä erikoisaikatauluista johtuen metrossa kahteen otteeseen tuttuihin, joiden kanssa oli mukava rupatella.
• Ehtinyt katsomaan (tylsän) Oscar-gaalan sohvalla torkkupeiton alla.
• Ongelmani eivät myöskään ole niin suuria, etteikö niitä korjaisi ilmainen mannapuuro töissä. 

Ylivastuullinen ylihuolehtija

Ilmottauduin tämän nimiselle kurssille työväenopistoon tänä keväänä.

Aivan. Puhu vaan. Todellakin.

Elämäntaitoja opettelemaan. Turhaa huolehtimista välttämään. Aivan. Tiedän, mitä ajattelette. Kukkuu!

Unettomina öinä huolehtiessani milloin mistäkin iloitsin jo siitä, että tapaan kohtalotovereita. Mietin kehtaisinko paljastaa kaikki, mistä oikeasti huolehdin. Voisiko siellä olla joku minuakin pahempi huolehtija?

Sitten kurssi peruttiin osallistujien vähäisyyden takia. P:nkin mielestä minun olisi pitänyt kurssille päästä. "Mä olisin voinut ilmottautua ja maksaa siitä kurssista, vaikken ois tullut, että sä oisit päässyt."

Eilen tilasin kurssin oppikirjaksi tarkoitetun Huolena huolehtiminen Adlibriksestä. Samaan aikaan tilasin Pohjois-Korean vankileiristä kertovan kirjan Area 14, kun se sattui silmääni jostain listasta.

Tajusin sen vasta tänään, eilen siinä ei ollut munsta mitään kummallista.

Että kummastakohan teoksesta sitä sitten alottaisi sen huolehtimisen vähentämisen?

Pitkää karmaa

Sitä kutsutaan myös hillittömän viikonlopun jälkeiseksi vaikeaksi alkuviikoksi.

Tänään on jo tiistai ja silti. Heikotus.

Huh. Ei taida kolmekymppinen kroppani enää kestää kahden päivän ilakointia putkeen.

Minua myös edelleen keikuttaa. Aamun vesijumpassa en meinannut pysyä hereillä.

Siitä laivareissusta siis on kyse. Olihan muuten ihan huikea reissu, ihania tyttöjä, paljon tanssimista, pieniä tärkeitä hetkiä ja... minä voitin laivan musavisan! Haa, en oo varmasti ikinä ennen voittanut mitään. Saati mitään taitoa vaativaa. Tai tietoa tässä tapauksessa!

Ainut julkaisukelpoinen kuva reissulta. Miettikää, millainen reissu... Ja miettikää, että tämän lautasen omistaja on mun paras ystävä! Nakkeja ja jätskiä!

Pikkujoulun taikaa

Aika kultaa muistot. Tuskin viime vuonnakaan lähdin pikkujouluista väsymyksen takia. Varmaan samasta syystä kuin tänä vuonna, liikaa viiniä ja tunne, että tää homma on nyt taas niin nähty tältä vuodelta.

Ihan hauskaa oli oman tiimin kanssa, sovittiin että ensi vuonna ei puhuta kenellekään muulle kuin omillemme, niin ei tarvitse irrotella kenenkään käpäliä toistemme olkapäiltä.

Lauantaina (kun vihdoin selvisin sängystä ylös) oltiin P:n siskonlasten kanssa jäkismatsissa. Maamme-laulun esittivät lapset ja aloituskiekon heitti sotaveteraanipappa. Minulla oli krapula. Laulun ajan sain vielä hillittyä kyyneleitä, mutta papan astellessa jäälle oli peli menetetty. Vollasin naama punaisena ja lapset ihmettelivät. Ja nauroivat. Ja tuntuivat myös ymmärtävän. P otti valokuvia. Hysteria vain ruokki itkuani.

Sunnuntaina pystytettiin perinteiseen tapaan aamupalamaja, jossa nautittiin myös pipareita ja joulutorttuja.

Sunnuntai-iltana ehdittiin vielä testata Tapiolan Funky Burger (todella suosittelen mestan kasvishampurilaisia, portobello-punajuuripihvi/vuohenjuusto-yhdistelmä, nam!) ja käydä tsekkaamassa se paljon suositeltu ja minua mietityttänyt Gravity. Oli se hieno. Parasta 3D:tä. Sandra Bullockin aiheuttamasta hämmennyksestäkin pääsin yli. Suosittelen sitäkin! Ja Kino Tapiolaa, vanhan ajan fiilistä!

En kirjoita

Koska en nuku.

Ensin se johtui kiireestä. Olen valvonut vaaleja ja työskennellyt messuilla kaksi viimeistä viikonloppua. Ja arjet käynyt töissä ja pyörittänyt muuta elämää. Unelle jäi vain vähän aikaa.

Nyt se johtuu jostain muusta. Voisin nukkua, mutten nuku. Tänään 20. aamua putkeen herättävä herätyskello todisti jo aikamoisen kuolleista nousun.

Kirjoitan taas, kunhan saan pelastettua aivoni tältä unihiekkayliannostukselta.

Onks tää se villasukkakurssi?

Etsin työväenopiston villasukkakurssia ihan väärästä luokasta. Siellä oli ruotsia puhuvia ihmisiä. Pistin pään ovesta ja tiedustelin, että missä se villasukkakurssi sitten on?

Koko luokallinen ihmisiä räjähti nauruun. Opettajakin.

Löysin minä sitten oikean luokan. Pääsin omieni luo. Siellä opettaja kutsui tekemiään sukkia hellittelynimillä, hypisteltiin lankoja, ihmeteltiin amerikkalaisia, jotka kutoo sukkia pöyristyttävästi vain neljällä puikolla sekä mietittiin niitä pieniä ja suuria jalkoja, joiden lämpimänä pitäminen on uusi missiomme.

Huono ihminen

Torstaina juhlin duunikavereiden kanssa.

Perjantaina oli tyttöjen ilta.

Lauantaina käytiin vaan kiltisti "synttäri-illastamassa" P:n kanssa ja tultiin kotiin neljän jälkeen. Oho!

Keskiviikkona täytän vuosia. Pitäiskö aloittaa hyvien ihmisten elämä?

Sateessa.

Aamulla kotona olin ihan, että okei, nyt on aika näyttää, että olen tosissani sen tuhannen kilometrin kanssa. Ulkonahan sataa - "varovainen jee"!

Puin tuulivaatteet päälle, upotin läppärirepun muovipussiin ja varasin paperia pyörän kuivaukseen. Ulkona totesin, että sataakin vähän enemmän kuin olin kuvitellut. "Mutta ei se haittaa, mähän olen aivan helvetin reipas hei!"

Jossain vaiheessa huomasin, että käsivarret tuulitakin alla alkavat kastua. Töihin saapuessani olin kuin uitettu koira. Puristin vettä rintaliiveistäni pukuhuoneessa. Reipas-adjektiivi vaihtui ääliöön.

Ens kerralla sitten ainakin sadetakki niskaan, right?

Kuumehoureita

Eilen illalla kuumemittari pompsahti lukemiin 38,7. Olo oli melko sekava. Yleensä mulle ei nouse kuumetta ollenkaan, vaikka olisin kuinka kipeä. Aikuisiältä muistan kaksi tapausta ennen tätä.

En ole tosiaan juonut tippaakaan alkoholia yli kahteen viikkoon (en ole paksuna, ei vain ole maistunut). Viime yö veti kuitenkin vertoja pahimmillekin liskodiskoille.

Hereillä mua piti "leijuva peitto", joka piti saada pidettyä tietyissä asennoissa, muuten se ei olisi toiminut.. Mietin siinä veuhkatessani, että miten voi käydä niin huono tuuri että eka yö tämän uuden peiton kanssa on juuri tämä kun olen kipeä, kyllähän mä varmaan terveenä tajuaisin tämän heti.

Selviämisen hetki koitti kello 3.30 yöllä, kun nousin käydäkseni vessassa.

Tänään on ollut jo vähän parempi olo. Kuumetta ei ole enää, vain muut flunssaoireet. Noh, tulkoon siis kolmas viikonloppu ilman biletystä.

MM-kisaturisti

Pahvikypäräpäinen, hölmösti hymyilevä, kaljatiskille väliajalla sprinttaava, itsensä päälle siideriä läikyttävä, Suomen lippua takana istuvien kasvojen edessä liehuttava, Maamme-laulua yli-innokkaana hoilaava, väärältä tuntuvista jäähyistä kiroileva, toisen erän alusta katsomosta myöhästyvä, Poika saunoota vessassakin hyräilevä, katsomossa joraava ja ihan kauhea muutenkin.

Kuvaus sopii eilisiltaiseen minuun. Onneksi en jaksa ottaa itseäni ihan hirmu vakavasti, muuten saattais tuntua vähän pahalta ja unohtuis se, että oli ihan hemmetin hauskaa.

Suomi-Kazakstan 4-1. Liput ostettiin alennuspakettina neljä yhden hinnalla. Paikalla iloisesti yllättävän paljon lapsiperheitä ja tavallisia fanijannuja - ei juurikaan yritysördääjiä. Tai no me tietty oltiin ihan siellä maallikkokatsomossa, että jäi se sitten ainakin näkemättä. Mutta kyllä kannatti mennä.

Huono ihminen ja zumba

Olen tässä mietiskelly alkuviikon, että mitä hyviä tekoja voisin tehdä ensi kuussa.

Tänään ajattelin yhtä ehkä kanssaihmisiäni ilostuttavaa tekoa ihan spontaanisti ja meinasin pistää sen heti käytäntöön. Sitten muistinkin tämän joulukalenteriasian ja päätin lykätä hyvän tekemistä ensi kuuhun. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä, eihän? :D

No, mutta huomenna se sitten pyörähtää käyntiin. Saa ehdottaakin, jos tulee jotain hyviä tekoja mieleen ja haluaisi minun niitä toteuttavan! Voi olla, että joudun vähän toistamaan itseäni tai sitten ostamaan itseni ulos jonain päivinä... Katsotaan kuinka käy.

Menetin eilen Zumba-neitsyyteni. Olihan se nyt perusjumppaa paljon hauskempaa, välillä tuli ihan sellainen fiilis että olis yökerhossa joraamassa. Vähän liioitelluin liikkein tietty.

Ja tänään on sekä selkä-, vatsa- että käsilihakset kipeät eli ehkä se on tehokastakin. Kyllä mä ajattelin, että siellä vois alkaa käymään ihan säännöllisestikin.

Mutta hei, joulukuuhun!

Viikonlopun onnea ja epäonnea

Viikonloppuna vaihdettin palveluita siskon kanssa. Me lapsenvahtina pe-la, heiltä muuttoapua la :)

Vaikka ei sitä lapsen vahtimista nyt niin työnä voi ottaa, kun se on niin kiva tyyppi. Yhdessä sitten säilöttiin kurkkuja (ohje seuraa jos ne onnistuu), pelattiin bingoa ja riekuttiin puistossa.

Karkkiomenoitakin tehtiin, mutta niiden lopputulos oli vähän onneton. Yks satsi kiehuvaa toffeeta meni pilalle, toisesta satsista valui karkkia mun sormille, joita koristaa nyt useat vesikellot ja puoli senttiä syvät arvet. En suosittele kenellekään siis niiden tekemistä, siksi en jaa ohjettakaan.

Yhden kammottavan virheen mä myös tein. Valitsin Aadalle meidän kaikista pehmeimmän pussilakanan, joka on kai jotain isovanhempien peruja peräti. No nukkumaan mennessä pikkuneiti hermostui, kun pussilakanassa oli reikä. "Ei voi nukkua, tää reikä on kauheen iso". Kyllä se uni sitten kuitenkin tuli ja viimeistään aamupalamajassa kaikki tädin synnit oli taas anteeksiannettu.

Lauantaina sitten pistettiin hiukan muuttoa eteenpäin siskon perheen avulla ja pidettiin piknikiä olkkarin lattialla. Illalla oli huikeat itsenäisten naisten juhlat yhden ihanan itsenäisen naisen luona. Olin illan hot shot -vastaava. Taisin nauttia yhden hot shotin joka  ikisellä valmistuskierroksella. Sunnuntainen olo olikin sitten sen mukainen. Meni päivä vähän plörinäksi noin uuden kodin laittamisen osalta. P:llä meinasi mennä hermo kun mä kuljeskelin ympäri kämppää kumarassa ja voivotellen. Tai kai ne menikin.

Prklprklprkl

Eilen hiukan harmitti.

Laitoin usealle haastateltavalle sähköpostia. Jostain aivo-errorista johtuen laitoin siihen yhden kysymyksen, jonka perusteella voisi luulla etten seuraa aikaani/alaani yhtään. Tajusin tän tietysti heti send-nappulan painamisen jälkeen.

Lounaalla otin salaatin ja tomaattikeiton. Tomaattikeitto oli niin pahaa punaista vettä, ettei pystynyt syömään.

Tilasin nettikaupasta yhden jutun P:lle. Sen kylkiäisinä tuli sellainen taipuisa tripodi. Se saapui maanantaina. Kiinasta asti hitto. Ja siinä on vääränkokoinen se pää, mihin kamera pitäisi kiinnittää. Eli hyödytön kapine. Tai noh, P:n mielestä sitä vois käyttää sellaisena niskahierontajuttuna.

Tilasin toisesta nettikaupasta tapettirullan, tarkoituksenani tapetoida kirjahyllyjen taustalevyt. Sekin saapui maanantaina. No, rulla oli tietty liian kapea sitten.

Sain puhelun, jonka viesti oli tämä: "Sä olit kyllä tosi vahva hakija, mutta nyt kävi näin..."

Auttaisit ittees!

  
Enkä.

Ku juon mielummin torstai-iltana pullon viiniä ja teen perjantaiaamusta itselleni vielä astetta muita kuluneen viikon aamuja vaikeamman.

Polvet

  
Näkemiin sievät kesämekkopolvet.
Tervetuloa pesiskentällä koulitut rupipolvet.