Sormiruokailua puuhastellaan nyt pääsääntöisesti edelleen aamuisin, mutta jos ollaan kotona koko päivä niin useamminkin päivän mittaan. Arvo tuntuu olevan tyyppiä "syön niin kauan kun joku antaa sapuskaa". Hän puhisee innosta saadessaan ruokaa eteensä ja näyttää tosissaan nauttivan ruokahetkistä. Suursuosikki on vesimeloni.
Sotkunsietokykyähän tämä kysyy, mutta Arvolla on kyllä niin kova hinku syödä, että vaikka se ei aina ihan onnistu, niin lattialle ei kuitenkaan juuri mitään tipu. Suuta kohti kaikki menee.
Arvo syö myös soseita ja nyt on puurokin uudelleen mukana. Iltapalaa syötämme lusikalla, koska yöt ovat edelleen ihan sanonko-mistä jo neljättä viikkoa (sain muuten äidiltäni aktiivisuusrannekkeen, kovaa dataa unista siis tulossa!). Eipä ole puurot siihen auttaneet...
Muutamia sormiruokailuvinkkejä mulla on heti jakaa:
- Keittelen iltapalaksi Arvolle paksun ja isomman annoksen kaurapuuroa. Illalla notkistan sitä soseella lusikalla syötävään muotoon ja yöksi laitan loppupuuron jääkaappiin. Siellä se jähmettyy ja on aamulla helppo kaapia sormin suuhun. Tai silmään. Tai kaulalle.
- Aamulla en laita Arvolle ollenkaan vaatteita ennen syömistä, mutta ongelmaksi muodostui vaippa, joka on kuitenkin vaihdettava yön jäljiltä mutta likaantuu aamusyömingeissä heti. Laitoinkin aamulla Arvolle uimakestovaipan tai vaihtoehtoisesti harkkapikkarit. Ne voi sitten huuhdella ja laittaa kuivamaan seuraavaa aamua odottelemaan.
- Arvo on tähän mennessä syönyt lähinnä kylmiä ruokia itse (puurokin menee kylmänä). Yhtenä päivänä lämmitin apinaevään (paistettu kaurahiutale, banaanimössö, öljy -lätty) mikrossa ja vaikka se ei todellakaan ollut kuuma, Arvo pelästyi outoa lämpöä ottaessaan sen käteensä ja pudotti sen takaisin lautaselle itkien. Traumaa ei jäänyt, hetken päästä hän otti sen uudelleen käteen ja ei kun suuhun. Tai silmään. Tai kaulalle.
- Ruokailun (myös syöttämisen) päätteeksi katsotaan Arvoa silmiin, taputetaan ja sanotaan kiitos korostetun selvästi. Tänään aamulla Arvo alkoi kiitoksen jälkeen riuhtomaan ruokalappua pois. Tarkoituksena olisikin, että hän ehkä jossain vaiheessa osaisi itse kertoa halusta päättää ruokailu taputtamalla. En tiedä, miten hyvin tällaiset sitten oikeasti toimivat.
- Ikean Antilop tuntuu tosi hyvältä valinnalta. Kokomuovinen tuoli on aivan superhelppo siivota ruokailun jälkeen.
- Tarpeeksi isot palaset, jotta niistä saa otteen. Kuvasta näkyy, että vesimeloni on tosi isoina lohkoina, mansikoista valitsin isoimmat ja kokonaisena.
- Lue jotain teoriaa ennen. Tärkeintä on turvallisuus, että osaat tunnistaa oikeat tukehtumisen merkit. Arvo saa esim. vesimelonista isoja paloja suuhun, mutta hienosti yleensä pyörittelee niitä ja sitten mujuaa pienemmäksi tai sylkee ulos. Jonkun verran on kakomista ja joku palanen saattaa pyöriä suussa pitkään, mutta lopulta ne sieltä putoavat ulos itsekseen. Netistä löytyy paljon tietoa (esim. Simppeli sormiruokakeittiö), ja Omin sormin suuhun -kirja oli tosi hyvä, vaikka ehkä vähän vanhentunut.
No comments:
Post a Comment