Liian aikaisin hereillä

Oon vapaapäivällä ja hereillä tähän aikaan. Miksi?

Johtunee siitä, että eilen sain taas taistella "roska,paska,olet huono" -palautteen kanssa töissä. Lukijat suuttuivat taas kerran ja täysin syyttä. Joitain totuuksia vaan ei meidän alalla pitäis sanoa ääneen.

Tai siitä, että sain herättyäni aamukiukun aikaan kun ajattelen töissä perjantaina pidettävää kokousta. Siellä mun pitäis avata suuni ja puolustaa etujani ja vaatia vastauksia. Se on hankalaa ihmiselle, joka ei tahdo olla hankala. Mutta pakkohan se on, koska tällä hetkellä näyttää siltä, että töitä on syksyllä niin vähän, että pitää vaihtaa duunipaikkaa. Enkä mä oikeastaan sitä nyt kyllä haluais tehdä.

Tai ehkäpä mä odotan niin innolla äitin ja siskon ja Tirpun kanssa hengailua tänään.

Voi myös olla, että mua pitää hereillä maailman hauskimman sunnuntain ajatteleminen. Sunnuntaihin kuului hulvatonta seuraa, uintia Lippajärvellä, muutamia valkovenäläisiä ja pullonpyöritystä :D

P.s. Tosi ärsyttävää, ett tää blogi on rikki, eikä esim fonttia pysty vaihtamaan.

Olen elossa, mutta vietän kesää

Hoi. Tajusin taas, että jos en jossain vaiheessa kirjoita blogiin mitä on kesällä tullut tehtyä, en enää muista sitä kaikkea kivaa kuitenkaan syksyllä. Joten here we go, lyhyt päivitys heinäkuusta so far.

Turussa tuli hengailtua, äitin kanssa Naantalissa, tyttöjen kanssa jokilaivoilla. Ne kaksi kuumaa päivää ennen tätä ihanaa helleputkea.

Belgialaiset: Iskän belgialaiset kaverit oli käymässä pari viikkoa. Käytiin Tallinnassa, Naantalissa, Turun saaristossa vene-ajelulla (mikä oli ihan parasta -> ostoslistalle vene). Juotiin olutta ja pelattiin tikkiä (ranskaksi rikhikii). Älyttömän mukavia ihmisiä. Ja minä älyn jättiläinen vein heidät sitten Helsingissä Belgeen. Daaaa-a. Ai tää on siis belgialaisbaari. No shit sherlock. No belgialaiset luuli, että se oli vaan hyvä vitsi.

Ilosaarirokki: Hetken mielijohteessa lähdin ja hetken mielijohteessa lähdin poieskin. Oli kyllä hauskaa. Paljon koulukavereita, sitä tuttua festariryminää ja ilakointia. Vähän humppajalka nousi Eläkeläisten ja Mad Caddiesin keikoilla. Aikaisemmin syrjimäni Turisas osottautuikin hyväksi festarirenkutus-musaksi. Stellankin kuulin. Mike Pattonin italialaisviisujen tahtiin tanssin valssia :) Mieltä painoi kuitenkin vähän alakuloiset ajatukset (lisää alla), joten lähdin jo sunnuntaina pois, vaikka tarkoituksena oli rokata maanantaihin. Ehkä se oli järkevää, vaikka yöllinen laskuhumalainen matka Jalon vanhassa bussissa takaisin Helsinkiin ei ollutkaan kovin kiva.

Wanaja: Viime viikonlopun Wanajarock Hämeenlinnassa kuului kesän pikkufestarikokeilu-suunnitelmaan. Ja tietty PMMP:n stalkkaussuunnitelmaan. Ja miten ihania tytöt olikaan, ihan ollut ikävä heidän (kylläkin superlyhyiden) mammalomiensa aikana. Sitten löyty Stam1naa ja Turisasta... Ööh siinä ne tais taas olla :D Mutta aurinko paistoi ja iloa riitti.

Oltiin oikein hotellissa yötä Hämeenlinnassa. Yksi maailman parhaita asioita on hotellit!! Puhtaat valkaiset lakanat, hotellituoksu, aamupala ja ilmastointi.

Old flings: Viime viikonlopuna tuli tavattua 2 vanhaa heilaa (samassa baarissa). Toisella oli iPhone (second thoughts about graving for the thing, ei kovin kätevältä vaikuttanut vaikka niiin hieno onkin... ja pientä närää on puhelimesta alkanut kuulumaan jo puolelta jos toiselta) ja toisella ei enää tyttöystävää (kyseessä ei ollut viimeisin sika vaan sitä edeltänyt sika lokakuulta).

AADA: Tuli vietettyä ma-to-akseli Mäntyharjulla siskon miehen vanhempien mökillä Tirpun ja Siskon ja Siskon miehen ja Siskon miehen veljen ja vanhempien ja Aune-tädin kanssa. Ja voi ei, en malttanut melkein odottaa näkemistä. Ja hän oli vain ihanistunut entisestään. Suukotteli jo ihan kunnon pusuja, muodosti lauseita kuten "Henna auta." Ja tätihän auttaa ja leikkii ja suukottelee ja halii ja supattelee. Olin suosiossa myös musiikki-kännykkäni ansiosta, josta piti heti aamuherätyksen jälkeen (joka sekin tapahtui halaamalla) laittaa musiikkia, jotta Tirpu pääsi tanssimaan. Ja mitkä muuvit.

Ihan parasta oli aloittaa päivä katsomalla veikeästi liikkuvaa pikku tyttöä ja hymyilemällä posket kipeiksi. Muutenkin oli mahtavaa, käytiin kanttarelli-metsällä, syömässä mustikoita suoraan puskista, vähän veneilemässä, saunassa ja uimassa. Syötiin hyvin ja pelailtiin. Oman siskon&companyn saaminen Suomeen on aina herkkua :)

Heinäkuun illat on tullut vietettyä säiden mukaan baariloisissa, terasseilla, puistossa ja kavereilla. Eilen tuli kokeiltua Runebergin kadun Bar Teos ja sen sangria ja tapakset. Suosittelen lämpimästi, oli meinaan tosi hyviä.

Töllöstä: Ostin Ozin kaksi ekaa tuotantokautta. Monen jakson katselu putkeen aiheuttaa muuten semi-väkivaltaisia unia, mutta muuten viihdyttävät muun muassa krapulaista mieltä.

Päässä: Jostain syystä kesää on leimannut pieni alakuloisuus from time to time. Tai ehkä vain tätä heinäkuuta, eikä koko ajan, mutta välillä. Ei sillä, että kesä olis ollut onneton. Mutta välillä on mieli ollut...

Syitä sille on monia, sanoja kuitenkin tähän hätään liian vähän. Nykyisyyttä ja menneisyyttä ja tulevaisuutta on tullut pohdittua ihan kiitettävästi, mitäpä niitä nyt erittelemään. Ehkä myöhemmin...

Too much thinking and too little dancing, I guess. Kesä on kuitenkin hyvää aikaa taistella synkkiä ajatuksia vastaan, sillä tekemistä ja touhua riittää. Ja kai sitä on kesästä turhankin korkeat odotukset aina sen suhteen, että kun aurinko paistaa niin on onnellinen koko ajan. Eihän se valoisuus nyt ihan kaikkea paranna, vaikka paljon auttaakin fiiliksiin.

Hei ja nyt vihdoin voi sen sanoa ääneen ilman hitustakaan ironiaa äänessä: Nauttikaa helteistä, ootte ne ansainneet! Ja jos tulee liian kuuma, ajatelkaa edes sekuntti marraskuun räntäkeliä ja sitä maailman pimeintä kolkaa, jota me tuohon vuodenaikaan asutetaan!

Roikkuessani eilen puoliksi ulos ikkunasta odotellessani iso-tätiä lounaalle huomasin muuten, että talon seinä höyryää eli on virallisesti kuuma... Iso-tädin, 90, kanssa tuli juotua puokkiin pullo Pearly Bayta ja turistua mukavia. Tein tädille kana-ananas-kastiketta ja porkkanoita ja parsakaalia. Hän tykkäsi ja santsasi ja oli ilmeisen otettu kun tein ruokaa hänen "oppiensa ja mieltymystensä" mukaisesti. Pienessä huppelissa hän sitten kertoili lapsuuden pakkohuutokaupoista, nuoren tytön ylpeydestä ja menneistä itsetunto-ongelmista.

Jussi ja muut

Kesä vaan vierii eteenpäin. Eikä oikein ehdi ottaa kiinni mistään.

Kaikki on vaan niin hyvin. Kesä on vaan niin mukavaa aikaa. Mistä sitä valittaisi. Varsinkaan näin lomalla. Jos paistaa, istun terassilla. Jos sataa, katson himassa My so called life-jaksoja (17 viimeisen 3 päivän aikana) ja odottelen työn sankareiden soittoa. Siinä välissä siivoilen, lounastan iso-tädillä ja vien Kaija-mammaa ulos. Eläkeläiset on kesälomalaisen parhaita kavereita ;)

Ja juhannus oli ihana. Taas siellä Örinämattilassa. 27 meitä taisi olla parhaillaan. Itsekin, tapojeni vastaisesti, juttelin vieraille ihmisille ja tutustuin jopa melkein jokaiseen. Ja kannatti, hauskaa oli. Go me. Perinteistä jussia vietettiin: saunaa, grillausta, uima-altaassa pulahtelemista, humaltumista, tanssia, laulua (sekä singstar että luomu), naurua, peliä ja ihmisiä. Good times, good juhannus! Ei muuten näkynyt tulevaa miestä unessa. Vaikka kirmattiin alasti perunapellon ympäri ja seitsemän kukkaakin kuihtuivat tyynyn alla.

Ja joka aamuna meni kuuteen tai yli. Eli pe-aamuna menin nukkuun kello kuusi tai yli, la-aamuna menin nukkumaan kello kuusi, su-aamuna menin nukkumaan kello kuusi, ma-aamuna heräsin kello kuusi ja menin töihin. Väsytti.

Juhannuksen jälkeen teinkin sitten vähän töitä ja pääsin/vapauduin kesälaitumille pariksi viikoksi. Jalkapalloa, minigolfia, bilistä, terasseja, synttäreitä, pina coladoita, huvipuistoja ja juhlimista. Sekä tietty sitä mscl-sarjaa ja vaan lököämistä. Good, better, best.

Ja ansaitsin yhden kesän rohkeuspisteen. Pyysin treffeille yhtä tyyppiä. Ekaa kertaa elämässäni ihan aikuisten oikeesti. Olihan se aika 24-vuotiaana jo aloittaakin. Noo... lopputulos = pakit. Mutta ihan kiltit sellaiset. Eli no hard feelings. Ehkä tätä vois kokeilla uudestaankin jopa. Siis treffeille pyytämistä.

Kesä. Nauttikaa siitä ihmiset. I sure plan to.

Siskon kaa rimpsalla

Oltiin. Ja oli ihanaa, kun ei olla pitkään aikaan yhdessä oltu missään (pariin vuoteen). Kierrettiin baareja ja tanssittiin ja juoruttiin. Parasta.

Tänään ei niin hyvä. Sisko puhisee tuossa vieressä sohvalla ja mun pitäis selviytyä kohta matkalle kohti Örinämattilan juhannuskemuja.

Hauskaa juhannusta siis. Jos ei heilaa helluntaina, kolme juhannuksena!

Berlin-Seinäjoki

Viime viikon alku hurahti työmatkalla Berliinissä. Huh ja vau. Tosi rankka tiukkaan aikataulutettu reissu, mutta ihan mahtava samaan aikaan. Ihan upeita kokemuksia sain niin yksityisihmisenä kuin toimittajanakin. Jännitti tosi paljon alkuun. Välillä kiusallisissa tilanteissa hoen itselleni Pretty Womanista opittua "Stop fidgeting" -repliikkiä. Yleensä toimii. Ja äkkiä se alkuressi kuitenkin ropisi pois ja aloin nauttia joka hetkestä.

Muutaman tunnin ehdin kierrellä kaupunkiakin (ja teinkin sen tarmokkaasti 30 asteen helteessä niin, että tuli maailman suurin rakko jalkapohjaan) ja tunnin verran oli aikaa shopata. 5 paitaa yhteensä 55 euroa. Not too bad, I think. Söin kaikkia ihanuuksia (parsaa eri muodoissa, sushia, pikku vaahtojälkkäreitä... kaikennäköstä). Pääsin akvaarion sisällä kulkevaan hissiin. Asuin hienossa hotellissa. Näin Berliinin muurin pätkän. Kävin happibaarissa hengittelemässä puhdasta happea. Koska vaan uudestaan, toivottavasti töistä lähettävät.

Työmatkan muodossa tapahtuneen väistämättömän pienen aikuistumispyrähdyksen jälkeen olikin sitten pakko torstaina ravata pää kolmantena jalkana Seinäjoelle Provinssirokkiin. Siellä miinustuikin sitten kaikki alkuviikon aikuistumispisteet. Kertaa kahdeksan.

Säät eivät tänä vuonna hellineet samaan malliin kuin aiemmin, mutta se häiritsi yllättävän vähän. Tarpeeksi vaatteita päällä joka yö meni lähes aamuun asti laulaessa ja rupatellessa. Tällä kertaa tein myös vähiten bändejä nähty enkat omalla kohdallani. Näin Linkin Parkin, Serj Tankianin, Paula Koivuniemen ja Foo Fightersin. Kaikki hyvät :)

Noh, Seinäjoella on aina kiire. Tällä kertaa oli ihan älyttömästi tuttujakin. Sellaisia, joihin törmäsi sattumalta. Sellaisia, joihin yritti törmätä siinä onnistumatta. Sitten sellaisia, joihin törmäsi tarkoituksella.

Oli kyllä mielettömän hauska reissu. Torstaista sunnuntaihin. Aamusta iltaan. Likaisista bajamajoista Höpön kaverin saunaan. Serj Tankianin jälkeen nähdystä mahtavasta ilotulituksesta Tampereen tien Essolla nautittuun kaakaojuomaan ja tuplajuustoon. Kylmästä hodarista poikien ylläri mansikoihin ja suklaakastikkeeseen. Syvällisistä avautumishetkistä rikkinäiseen puhelimeen (Akvar, tuo lapio!) ja pissa-kakka-juttuihin. Paula Koivuniemen keikalla itkuun pillahtaneista pojista aamuyöllä oksentaviin tyttöihin. Hauskaa all the way.

Paras juttu oli kuitenkin se, että neljä ihmistä matkasi tuossa joskus ennen puolta yötä sunnuntaina Seinäjoelta autossa kohti Helsinkiä. Kaikki neljä toivoivat kuulevansa radiosta Riki Sorsan Muuttohaukan. Syinä sellaiset viikonlopun aiemmat aivoitukset, joita vain Provinssirokissa käyneet voivat ymmärtää. Kuski räplää kanavia ja sanoo: Mä kokeilen löytyiskö joltain kanavalta. Suomipop. Ja Riki Sorsa: Muuttohaukka!! Voitteko uskoa. Haluaisinpa vaan tietä miten paljon kyseistä kappaletta nykyään radiosta soitetaan eli what are the odds?

Tällä hetkellä olen Naantalissa ja juurikin tällä sekunnilla lähden leikkimään Tirpun kanssa. Illalla lähdetään siskon kanssa rimpsalle Turkuun. Ja huomenna vissiin sitten jo Juhannuksen viettoon. Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut Helsingissä ehkä 4 yötä. Kesä on ihanaa, mutta aika rankkaa aikaa.

Lähes valmis toimittajan renttu

Olen opparia (ja yhtä pirun rästitenttiä) vaille valmis toimittaja -medianomi. Vautsi, yllätys itsellenikin. Hyvä minä. Se opinnäytetyö vaan, se tulee kirpaisemaan. Mutta mitäs sitä vielä miettimään. Kuten olen jo monille hokenut: Se on syksyn asioita.

Myöskin työssä menee hyvin. Tänään tein päivän duunia parvekkeella hikeä valuen ja auringossa käristyen. Ensi maanantaina lähden työmatkalle Berliiniin. Eli vois sanoa, että työrintamalle kuuluu aikalailla kesäistä ja kivaa.

Ja eläkettäkin on tienattu jo kerrassaan 16 euron edestä. (Jos katsoin oikeaa lukua) Kandee muuten käydä vilkaisemassa työeläkkeen-sivuilla (jotka kyllä kaatuilee vähän väliä). Sieltä näkee kaikkea hauskaa omasta työhistoriastaan.

Nyt kuitenkin otetaan suunta kohti Rymättylää ja kesämökkiä. Adios kaupungin pöly ja tietokoneet ja tervehdys lampaiden määintä, sauna ja vihreys.

Kohtauksia viime viikonlopulta

Nöykkiössä ihanan pienen kauppatieteiden maisterin valmistujaisissa perjantaina. Punapäinen 15-vuotias julkkiksen poika, joka toimi juhlissa tarjoilijana, nauratti pöytäseurueellista tyttöjä kysymällä heiltä viattomalla äänenmurroksettomalla äänellä: "Onko teillä täällä jotain puutteita?" Hassun nimen omaavan, mutta mielettömän söpön, puolitoistavuotiaan äiti puhui viiteryhmistä (muskari) ja kipeistä tisseistä. Se oli ikäiseni ja taisi olla uudestaan raskaana. Minulla oli päällä vihreä kesämekko ja tunsin oloni kuplivaksi.

Lähipuiston nurmikko lauantai-iltapäivänä. Valmistujaisten jälkeinen paha olo taittui nopeasti rennoksi makoiluksi helteessä paistatellessa. Puistotorkkujen ottaminen kahden Helsingin parhaan tytön välissä toi mieleen nuoruuden kiireettömät päivät. De ja vu. Mielestäni suvivirsi olisi sopinut tilanteeseen. Sanoin sen ääneen ja tytöt lauloivat sen minulle.

Nurmikolla tarpeeksi (5 h) makoiltuamme kolme punaihoista tyttöä nousi vastahakoisesti ja lähdimme siirtymään kohti uusia juhlia. Kaljahyllyn luona kaupassa aivastin kahden nuoren miehen takana. Molemmat pelästyivät, toinen tiputti kädessään olleen sixpäkin. Onneksi siinä oli tölkkejä.

Veräjänlaakson teinien kansoittamalla uimarannalla. Kertakäyttögrilli oli susi, mutta onneksi kaikki saivat lämpimän makkaran ja herkullista itsetehtyä perunasalaattia. Ja Fresita maistui tutulta ja makoisalta, vaikka vieressä koulunsa päättänyt teini pissikin ympäri nurmikkoa. Ei osunut ja se riitti. Aikuinen nainen sentään käy puskassa pissillä. Kesän eka sellainenkin. Ja mölkky.

Sauna. Neljä pyllyä mahtui juuri ja juuri ylimmälle penkille. Hikinen ihokosketus ei haitannut. Veisattiin suvivirsi uudelleen. Maisteltiin granaattiomenalikööriä. Naurettiin läpi muutama YouTube-video ja monta hauskaa juttua parvekkeella.

Lauantai-illalla koin hartaan hetken. Minä ja paras kaveri. Me teimme kypsän päätöksen. Olemme siis epäilyistäni huolimatta siihen kykeneväisiä. Baari jäi väliin. Ehkä mielissä kirveli vielä viime öiset jyskyt tanssilattialla. Urpot vessassa. Ja typerät naiset narikassa.

Sunnuntaiaamuna Suomen Lahdella. Meri avautui laivan eteen valtavana ja aurinkoisena. Tuuli tuiversi tukassa kannella. Vähän turhan lujaa. Oli kylmä. Pelikoneiden luona bongasin matkan ensimmäisen vyölaukun. Sain pisteen. Tallinnassa vietetyt kaksi tuntia kuluivat juosten. Ensin alkoholipoodista toiseen. Pettymys. Ei kuivaa omenasiideriä missään. Sitten juostiin läpi ruokailun Elevant-ravintolassa. Mahtavaa itämaista ruokaa, liian vähän aikaa. Sitten juostiin takaisin laivaan. Jonka jälkeen ympäri tax freetä. Pariinkin otteeseen. Puheliaat tädit tarjosivat kiitokseksi kassien vahtimisesta muutaman desin fisua. Se lämmitti takaisin tulomatkaa edelleen tuulisella kannella.

Kristallikallon valtakunta, Tennispalatsi sali nro 1. Nopean, mutta sitäkin hauskemman, reissun jälkeen ostetut juotavat kipattiin kotiin. Taas juostiin. Tällä kertaa elokuviin. Se oli. Noh Indiana Jones -elokuva. Viihdyttävä, mutta vähän ylilyövä.

Sunnuntaiyönä lopen väsyneenä, mutta sunnuntai-ikävät onnistuneesti välttäneenä, nuuhkin kotimatkalla kylmenevää kesäilmaa ja odotin kesää enemmän kuin koko talvena. Kotirappusillani odotti tyttö, jota kadulla seivova poika suuteli. Vedin käsiäni hihojen sisään ja sanoin: "Anteeksi." He siirtyivät ja jatkoivat. Kesä tuntui taas hetken yllättävän kaukaiselta.