Päässä ei ole tilaa molemmille. Annan tilaa enemmän jälkimmäiselle. Se on hallittavisssa. Omissa käsissäni. Syö vähemmän + liiku enemmän = laihempi Heenu. Lenkki + kasvikset = -10 kg. Terveellisemmästä elämästä olen onnistunut muutaman viikon jo pitämään myös kiinni.
Miehille taas ei ole vastaavanlaista kaavaa... Ellei sitten usko mun työkaveria, joka ilmaisi asian näin: "Naisen paino korreloituu suoraan hänen markkina-arvoonsa." Eli laihis = markkina-arvon nousu = mies :D Ja tämän sanoi siis nainen. Joka mussutti lounaaksi jotain korvikepatukkaa. Meitä on joka lähtöön.
Itse laihdutan tasan sen aikaa kunnes olen tyytyväinen itseeni. Tavoitteena ei ole olla tikku, mutta tuntea olonsa hyväksi. Jopa bikineissä :)
Ja miehet. Ei niille ole mitään kaavaa. Soittavat, jos soittavat. Muuttavat mieltään, jos muuttavat. Lässyttävät, jos lässyttävät. Ja ovat pässejä, jos ovat pässejä. :)
P.s. Fysioterapeutti manipuloi tänään jalkojeni liikeratoja ja nyt mun pitäis pystyä astumaan oikein, kun aiemmin se oli kuulemma käytännössä mahdotonta. Enää täytyy opetella se eli jumpata jalkoja joka päivä. On niitäkin joka lähtöön. Jalkoja.
Monday, September 8, 2008
Saturday, September 6, 2008
Perjantain dancing queen on lauantain crybaby
Perjantai oli kokonaisuudessaan hieno päivä. Se alkoi laihari-itsensä palkitsemis-lounaalla kiinalais-thaimaalais-buffassa. Ja jatkui monen tunnin kahvituksella Bakersissa. Loppu-illan kohokohtia olivat tietysti pienet etkot mun luona ja ilotulitukset Töölönlahden taivaalla.
Yö vietettiin taas Bottalla. Tälläkin kertaa siellä oli mukavaa, vaikka joku kokoomuslainen jazz-bändi olikin lavalla :P Bändin jälkeen alkoi kunnon humpat, on kyllä kiva päästä tanssimaan taas kunnolla!
Yksi poika, joka kuuli mitä teen työkseni/aloitan opiskelemaan, halusi haastaa minut pieneen alan-slangi-visaan. Hän mittaili minua katseellaan vaikka kuinka kauan ja mä jo ihmettelin, että mikä hitto sitä riivaa. "Saanko mä testata sua?"
Vastaaviin typeriin "minun täytyy todistaa sinulle täysin-tuntematon-ihminen pätevyyteni"-testeihin joutuvat haastetuksi myös varmasti monet alalla toimivat miehet. NOT. Mieleni teki jopa suostua haasteeseen, mutta henkilö vaikutti haluavan vain ja ainoastaan todistaa minun olevan pieni tyhmä tyttö. Ja ehkä/luultavasti hän olisi siinä onnistunutkin, enhän minä kaikkea tiedä. Mutta hei dude, im a journalist! Jos en tiedä jotain, olen oikein koulutettu ottamaan siitä selvää.
Tapasin myös toisen(laisen) miehen. Pitkä ja mukavannäköinen. Rento. Ehkä vähän turhan laiha. Noh, sen 90-luvun nokialaiseen mä kuitenkin illan päätteeksi näpyttelin numeroni. Ja jopa oikeasti toivon, että se soittaa.
Lauantaina päästettiinkin sitten sisäiset tyttömme irti ja käytiin katsomassa aivan mahtavaa Mamma Mia! -leffaa. Ihan huikea, kerrassaan genrensä huipputuotos. Sopivan rennosti ja huumorilla tehty pätkä. Ihania käsikarvat nostattavia tuttuja Abba-biisejä, suuria tunteita ja meininkiä. Ainut vaan, ettei meinannut penkissä pysyä. Laulu meinasi tulla väkisin ja lantio vaati hytkymistä. Suosittelen lämpimästi. Mutta vain naisille, tai miehille, jotka ovat kosketuksissa sisäiseen naiseensa :)
Välihuomio: vihdoin ne ovat tajunneet siinä Mac book-kilpailu-mainoksessa, että se eukko lausuu sanan book "byk". Eli väärin. Alunperinkään en tajunnut miten sellainen verenpainetta nostava mainos pääsee televisioon. Voiko jossain mainostoimistossa (vai missä noita väsätään) olla niiiiin kielitaidotonta porukkaa, ettei tiedetä että book-sanaa ei tosiaan lausuta byk. Noh, nyt se on vaihdettu niin, että nyt siihen kilpailunumeroon pitää tekstata sana mac sanan book sijasta. Eli hullu eukko sanoo sanan byk vain kerran monen kerran sijaan enää... Ja minun hermoni saavat taas levätä mainoskatkotkin kiristymättä.
Lauantai-yötä viettelen siis edelleen tässä tietokoneen ääressä (en siis baarissa HUOM! HUOM!) ja kuunnellen jostain syystä vanhoja Amerikan ajan biisejä. Ikävöin vähäsen Ruotsi-tyttöjä, sotahullua-veteraani-kämppistä (joka on juurikin näinä päivinä muuten palaamassa Irakiin sotimaan), pöhköjä proffia, poikien lahoamispisteessä olevaa omakotitaloa, ulkomailla olon huumaa, reissuja ja koulua.
Yksi ihan parhaista, kunnon country-mättö, joka soi joka baarissa joka ilta. Nitty Gritty Dirt Band: Fighing in the dark.
Lazy yellow moon comin up tonite,
Shinin thru the trees,
Crickets are singin and lightning bugs
Are floatin on the breeze
Baby get ready.....
Across the field where the creek turns back by the ole stump road
Im gonna take you to a special place that nobody knows
Baby get ready.....ooooooooooo
You and me going fishing in the dark,
Lying on our backs and counting the stars
Where the cool grass grows.
Down by the river in the full moon light,
Well be fallin in love in the middle of the night
Just movin slow...
Stayin the whole night thru, feels so good to be with you...
Spring is almost over and the summers come
And the days are gettin long
Waited all winter for the time to be right, just to take you along
Baby get ready.....
And it dont matter if we sit forever and the fish dont bite
Jump in the river and cool ourselves from the heat of the night
Baby get ready.....ooooooooooo.
Yö vietettiin taas Bottalla. Tälläkin kertaa siellä oli mukavaa, vaikka joku kokoomuslainen jazz-bändi olikin lavalla :P Bändin jälkeen alkoi kunnon humpat, on kyllä kiva päästä tanssimaan taas kunnolla!
Yksi poika, joka kuuli mitä teen työkseni/aloitan opiskelemaan, halusi haastaa minut pieneen alan-slangi-visaan. Hän mittaili minua katseellaan vaikka kuinka kauan ja mä jo ihmettelin, että mikä hitto sitä riivaa. "Saanko mä testata sua?"
Vastaaviin typeriin "minun täytyy todistaa sinulle täysin-tuntematon-ihminen pätevyyteni"-testeihin joutuvat haastetuksi myös varmasti monet alalla toimivat miehet. NOT. Mieleni teki jopa suostua haasteeseen, mutta henkilö vaikutti haluavan vain ja ainoastaan todistaa minun olevan pieni tyhmä tyttö. Ja ehkä/luultavasti hän olisi siinä onnistunutkin, enhän minä kaikkea tiedä. Mutta hei dude, im a journalist! Jos en tiedä jotain, olen oikein koulutettu ottamaan siitä selvää.
Tapasin myös toisen(laisen) miehen. Pitkä ja mukavannäköinen. Rento. Ehkä vähän turhan laiha. Noh, sen 90-luvun nokialaiseen mä kuitenkin illan päätteeksi näpyttelin numeroni. Ja jopa oikeasti toivon, että se soittaa.
Lauantaina päästettiinkin sitten sisäiset tyttömme irti ja käytiin katsomassa aivan mahtavaa Mamma Mia! -leffaa. Ihan huikea, kerrassaan genrensä huipputuotos. Sopivan rennosti ja huumorilla tehty pätkä. Ihania käsikarvat nostattavia tuttuja Abba-biisejä, suuria tunteita ja meininkiä. Ainut vaan, ettei meinannut penkissä pysyä. Laulu meinasi tulla väkisin ja lantio vaati hytkymistä. Suosittelen lämpimästi. Mutta vain naisille, tai miehille, jotka ovat kosketuksissa sisäiseen naiseensa :)
Välihuomio: vihdoin ne ovat tajunneet siinä Mac book-kilpailu-mainoksessa, että se eukko lausuu sanan book "byk". Eli väärin. Alunperinkään en tajunnut miten sellainen verenpainetta nostava mainos pääsee televisioon. Voiko jossain mainostoimistossa (vai missä noita väsätään) olla niiiiin kielitaidotonta porukkaa, ettei tiedetä että book-sanaa ei tosiaan lausuta byk. Noh, nyt se on vaihdettu niin, että nyt siihen kilpailunumeroon pitää tekstata sana mac sanan book sijasta. Eli hullu eukko sanoo sanan byk vain kerran monen kerran sijaan enää... Ja minun hermoni saavat taas levätä mainoskatkotkin kiristymättä.
Lauantai-yötä viettelen siis edelleen tässä tietokoneen ääressä (en siis baarissa HUOM! HUOM!) ja kuunnellen jostain syystä vanhoja Amerikan ajan biisejä. Ikävöin vähäsen Ruotsi-tyttöjä, sotahullua-veteraani-kämppistä (joka on juurikin näinä päivinä muuten palaamassa Irakiin sotimaan), pöhköjä proffia, poikien lahoamispisteessä olevaa omakotitaloa, ulkomailla olon huumaa, reissuja ja koulua.
Yksi ihan parhaista, kunnon country-mättö, joka soi joka baarissa joka ilta. Nitty Gritty Dirt Band: Fighing in the dark.
Lazy yellow moon comin up tonite,
Shinin thru the trees,
Crickets are singin and lightning bugs
Are floatin on the breeze
Baby get ready.....
Across the field where the creek turns back by the ole stump road
Im gonna take you to a special place that nobody knows
Baby get ready.....ooooooooooo
You and me going fishing in the dark,
Lying on our backs and counting the stars
Where the cool grass grows.
Down by the river in the full moon light,
Well be fallin in love in the middle of the night
Just movin slow...
Stayin the whole night thru, feels so good to be with you...
Spring is almost over and the summers come
And the days are gettin long
Waited all winter for the time to be right, just to take you along
Baby get ready.....
And it dont matter if we sit forever and the fish dont bite
Jump in the river and cool ourselves from the heat of the night
Baby get ready.....ooooooooooo.
Friday, September 5, 2008
Uni
Maalivahti Antti Niemi ilmoitti juuri lopettavansa jalkapallo-uransa loukkaantumisen takia. Ainoastaan minä tiesin todellisen syyn. Hän oli muutamaa päivää aiemmin ollut mökkibileissäni ja häneltä oli katkennut sormi, eikä sitä valitettavasti ollut löytynyt mistään. Hän oli nyt siis sormeton.
Ystäväni Heini ajoi pihaan vanhalla kevarillaan ja samaan aikaan aloin siivota bileissä käytössä ollutta kylmälaukkua. No sieltähän se Antin sormi löytyi. Huh, ajattelin, että kävipä tuuri että se oli ollut kylmässä koko ajan. Vähän aikaa neuvottelimme ystäväni Heinin kanssa, että mitäs sormelle pitäisi tehdä. Emme tienneet missä sairaalassa Antti oli toipumassa, tai että voiko sormea enää käyttää, tai että saisinko minä mahdollisesti syytteen sormen piilottelusta.
Terävinä tyttöinä soitimme hätäkeskukseen, jossa tiedettiin kuin tiedettiinkin missä sairaalassa Antti on. Mutta sormella oli jo kiire. Se tultaisiin hakemaan Medihelillä läheiseltä pellolta, jonne me lähdimme tietysti ajamaan moottoripyörällä kylmälaukku mukana. Jostain syystä kyydissä ollessani minua alkoi kalvamaan pelko, että laatikossa oleva ihmisen kappale olisikin sormen sijasta varvas.
Pellolla vein laukun juosten Mediheli-tyypeille. Sanoin, etten olekaan ihan varma, että onko laukussa sormi vai varvas. "No Antti varmaan mielummin ottaa varpaankin kuin on ilman sormea", sanoi Mediheli-tyyppi. Totta, ajattelin.
*****
Muistin tämän unen niin elävästi herättyäni, että oli pakko kirjoittaa ylös. Empä tiedä mitä tästäkin taas pitäis ajatella... Ehkä että, onneks on viikonloppu edessä ;)
Ystäväni Heini ajoi pihaan vanhalla kevarillaan ja samaan aikaan aloin siivota bileissä käytössä ollutta kylmälaukkua. No sieltähän se Antin sormi löytyi. Huh, ajattelin, että kävipä tuuri että se oli ollut kylmässä koko ajan. Vähän aikaa neuvottelimme ystäväni Heinin kanssa, että mitäs sormelle pitäisi tehdä. Emme tienneet missä sairaalassa Antti oli toipumassa, tai että voiko sormea enää käyttää, tai että saisinko minä mahdollisesti syytteen sormen piilottelusta.
Terävinä tyttöinä soitimme hätäkeskukseen, jossa tiedettiin kuin tiedettiinkin missä sairaalassa Antti on. Mutta sormella oli jo kiire. Se tultaisiin hakemaan Medihelillä läheiseltä pellolta, jonne me lähdimme tietysti ajamaan moottoripyörällä kylmälaukku mukana. Jostain syystä kyydissä ollessani minua alkoi kalvamaan pelko, että laatikossa oleva ihmisen kappale olisikin sormen sijasta varvas.
Pellolla vein laukun juosten Mediheli-tyypeille. Sanoin, etten olekaan ihan varma, että onko laukussa sormi vai varvas. "No Antti varmaan mielummin ottaa varpaankin kuin on ilman sormea", sanoi Mediheli-tyyppi. Totta, ajattelin.
*****
Muistin tämän unen niin elävästi herättyäni, että oli pakko kirjoittaa ylös. Empä tiedä mitä tästäkin taas pitäis ajatella... Ehkä että, onneks on viikonloppu edessä ;)
Thursday, September 4, 2008
Olen päättänyt:
Aloittaa tietojenkäsittelytieteen lukemisen avoimessa yliopistossa ja katsoa mihin se munt vie. Tai miten pitkälle mä pääsen.
Laihtua ainakin 10 kiloa.
Olla katsomatta BB:tä. (olen ollut, tiedän silti kaiken mitä siellä tapahtuu lehdistä ja kavereilta)
Saada opinnäytetyön tehtyä ennen joulua.
Nauttia syksystä ja unohtaa kaikki haikeudet sekä itkupotkuraivaritunteet.
Mennä nukkumaan aikaisin. Esim. kello kymmenen kun BB alkaa.
Kävellä aina raput ylös ja alas.
Opetella juoksemaan. (kokeilin tänään ja kivaa on, jos vielä muutaman minuutin pitempään jaksais :P)
Opetella kävelemään oikein. (fysioterapeutin mukaan mun jalat ovat nilkasta alaspäin täysin väärässä asennossa kun kävelen)
Laihtua ainakin 10 kiloa.
Olla katsomatta BB:tä. (olen ollut, tiedän silti kaiken mitä siellä tapahtuu lehdistä ja kavereilta)
Saada opinnäytetyön tehtyä ennen joulua.
Nauttia syksystä ja unohtaa kaikki haikeudet sekä itkupotkuraivaritunteet.
Mennä nukkumaan aikaisin. Esim. kello kymmenen kun BB alkaa.
Kävellä aina raput ylös ja alas.
Opetella juoksemaan. (kokeilin tänään ja kivaa on, jos vielä muutaman minuutin pitempään jaksais :P)
Opetella kävelemään oikein. (fysioterapeutin mukaan mun jalat ovat nilkasta alaspäin täysin väärässä asennossa kun kävelen)
Monday, September 1, 2008
Sattuipa sopivasti (sisältää useita linkkejä)
Olen käynyt Pilateksessa uudestaan. Olen juhlinut koko viikonlopun. Olen laulanut Sing Staria niin, että happi meinas loppua. Tanssinut niin, että puhti meinas loppua. Olen eksynyt kaupungissa ja ajanut taksilla turhan lyhyitä matkia.
En ole päättänyt loppuelämäni suuntaa. En ole katsonut pankkitilin saldoa. En ole siivonnut liian pitkään aikaan. En ole pitänyt laihdutuskuurista kiinni. En ole pitänyt "pysy erossa kaikista eli siis ihan jokaikisestä eri miehestä lopunelämääsi tai ainakin toistaiseksi" -lupaustani.
Viikonloppuna juhlittiin siis parhaan ystävän läksiäisiäisiä, jotka kestivät koko viikonlopun. Käväistiin pitkästä aikaa myös Bottalla, jossa oli ihan huippumeininki. Jossain vaiheessa se Botta tais tulla jo korvistakin ulos ja oli ihan hyvä pitää taukoa. Nyt oli kuitenkin taas ihan mainio aika palata :)
Töihin oli viime viikolla murtauduttu. Jollain henkilöllä x (lue pikkuvandaalipaskiaisella) oli tullut suuri houkutus rikkoa paikkoja. Ja sen hän oli tehnyt. Hetkellisesti tämä tapahtuma vaikutti myös omaan turvallisuudentunteeseeni ja yöuniini (yhdistettynä liskodiskoon tietysti). Nyt enää toivon, että hänet saadaan vastuuseen teoistaan.
Ai niin, sattuipa Venäjällä taas sopivasti. Putin pelasti päivän ja pääsi poseeraamaan tiikerin kanssa.
Ai niin, sattuihan Amerikassa vielä paljon sopivammin. Voi republikaanit, kuinka tässä taas näin kävi. Kovat on puheet, vähäiset vaan näytöt. Epäilen luonnolleni tyypillisesti salajuonta, tää on niin suoraan Täydellisistä naisista. Oikeasti tuo Trigkin on ihan varmasti Bristolin lapsi, eikä Sarahin. Kyllä tästä vielä lisää paljastuksia tulee, sanokaa mun sanoneen.
Ai niin, mutta kyllähän meillä Suomessa sattui kaikkein sopivimmin. On se vaan hienoa, että meillä on Suomessa nyt ihan todistettavasti kauniita tulevia poliitikkoja.... Too bad it just states the obvious: looks may come from your side, but we deliver the brains from ours ;)
En ole päättänyt loppuelämäni suuntaa. En ole katsonut pankkitilin saldoa. En ole siivonnut liian pitkään aikaan. En ole pitänyt laihdutuskuurista kiinni. En ole pitänyt "pysy erossa kaikista eli siis ihan jokaikisestä eri miehestä lopunelämääsi tai ainakin toistaiseksi" -lupaustani.
Viikonloppuna juhlittiin siis parhaan ystävän läksiäisiäisiä, jotka kestivät koko viikonlopun. Käväistiin pitkästä aikaa myös Bottalla, jossa oli ihan huippumeininki. Jossain vaiheessa se Botta tais tulla jo korvistakin ulos ja oli ihan hyvä pitää taukoa. Nyt oli kuitenkin taas ihan mainio aika palata :)
Töihin oli viime viikolla murtauduttu. Jollain henkilöllä x (lue pikkuvandaalipaskiaisella) oli tullut suuri houkutus rikkoa paikkoja. Ja sen hän oli tehnyt. Hetkellisesti tämä tapahtuma vaikutti myös omaan turvallisuudentunteeseeni ja yöuniini (yhdistettynä liskodiskoon tietysti). Nyt enää toivon, että hänet saadaan vastuuseen teoistaan.
Ai niin, sattuipa Venäjällä taas sopivasti. Putin pelasti päivän ja pääsi poseeraamaan tiikerin kanssa.
Ai niin, sattuihan Amerikassa vielä paljon sopivammin. Voi republikaanit, kuinka tässä taas näin kävi. Kovat on puheet, vähäiset vaan näytöt. Epäilen luonnolleni tyypillisesti salajuonta, tää on niin suoraan Täydellisistä naisista. Oikeasti tuo Trigkin on ihan varmasti Bristolin lapsi, eikä Sarahin. Kyllä tästä vielä lisää paljastuksia tulee, sanokaa mun sanoneen.
Ai niin, mutta kyllähän meillä Suomessa sattui kaikkein sopivimmin. On se vaan hienoa, että meillä on Suomessa nyt ihan todistettavasti kauniita tulevia poliitikkoja.... Too bad it just states the obvious: looks may come from your side, but we deliver the brains from ours ;)
Thursday, August 28, 2008
Liian monta vapaapäivää = liian monta ajatusta
Noniin. Tässä sitä ollaan. Tulevaisuuden suurten kysymysten äärellä. Viestinnän opintojen loppu häämöttää. Opinnäytetyö, sitten ne antavat vain paperin käteen, tyrkkäävät ovesta ulos ja sitten sitä ollaan omillaan. Ja minä en ole siihen valmis. Olemaan omillani, tekemään uraa, kasvamaan aikuiseksi.
Ja haluan vielä opiskella. Ainoa ongelma on, että minua kiinnostaa kaikki. Voisin yhtä hyvin opiskella biologiaa, matematiikkaa, historiaa tai kiinaa. Tykkään toimittajan hommista, joten mietin, että mikä sitä parhaiten tukisi? No erikoistuahan voisi periaatteessa mihin vaan...
Syy, miksi pohdin näitä nyt, on yhden koulukaverini. Hän on menossa avoimeen lukemaan kehitysmaatutkimusta, joka on myös mun yksi kiinnostuksen kohteista. Mä innostuin heti, että hei mähän tuun lukemaan sitä kans. No sitten tein sen virheen, että tutustuin avoimen tarjontaan laajemmin. Kiinnostavia aiheita riittää ja jotkin linjoista houkuttelevat toisia enemmän myös siksi, että ne hyvin suorittamalla voisi päästä suoraan yliopistoon sisään. Very interesting...
Ja tässä sitä nyt ollaan. Valintojen edessä. Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole mihinkään. Eli voisi olla menemättä avoimeen ollenkaan ja katsoa keväällä valmistumisen jälkeen fiiliksiä. Valinta sekin.
Yksi ennekin tuossa oli yhteen suuntaan. Radiossa puhuttiin tänään yhdestä ehdolla olevasta koulutusohjelmasta. Mulla on tapana tulkita :)
Ja sitten mietityttää perinteisesti myös raha. Miksei sitä koskaan voi olla tarpeeksi? Edes sen verran, ettei tarvitsisi miettiä miten sitä käy, jos täytyy peruuttaa opintotuki. Aivan. Mulla on niin hillittömät, siis kerrassaan massiiviset ja järjettömän suuret, osa-aikaisen henkilön tulot, että tuloraja ylittyy kohta.
Ja ok, myönnetään, että elämäntyyli ei myöskään ehkä ole sitä säästeleväisintä. Mutta miksikään tuhlailijaksikaan en kyllä tunnustaudu. Kesäreissut ja huvitukset tietysti vie rahaa. Ja kaikki tälläinen luksushan on opiskelijalta kielletty. Pitää istua kotona, syödä sitä tonnikalaa ja ainoaksi huviksi sitten voi katsoa vaikka sitä BB:tä (kunhan tv-lupa on maksettu).
Noh, koska sitä rahaa on valtion mielestä pankkitililleni tupsahdellut jo niin paljon, etten kerrassaan enää vessan pöntölle edes taivu, pitää tuet todennäköisesti loka-joulukuulta peruuttaa (jos en sitten tahdo maksella niitä takaisin vuonna 2010). Keväällä tukia en enää saa joka tapauksessa ja silloin lankeavat myös viime vuoden synnit (tuloraja ylittyi silloinkin tukien perumisesta huolimatta) maksettaviksi.
Ärripurri.
Kävin tänään muuten sellasessa rääkkijumpassa, että oksat pois. Vuosikausiin varmaan hikoillu silleen. Oli kyllä aikamoinen ohjaajakin, piiska vaan viuhu. On ollut koko päivän vähän mehut pois. Raahauduin mä sentään itseni sateen läpi koululle, jossa mulle kettuiltiin kun ei meinaa opiskelijakorttiin enää mahtua lukuvuosi-tarroja. Ha hah.
Ja haluan vielä opiskella. Ainoa ongelma on, että minua kiinnostaa kaikki. Voisin yhtä hyvin opiskella biologiaa, matematiikkaa, historiaa tai kiinaa. Tykkään toimittajan hommista, joten mietin, että mikä sitä parhaiten tukisi? No erikoistuahan voisi periaatteessa mihin vaan...
Syy, miksi pohdin näitä nyt, on yhden koulukaverini. Hän on menossa avoimeen lukemaan kehitysmaatutkimusta, joka on myös mun yksi kiinnostuksen kohteista. Mä innostuin heti, että hei mähän tuun lukemaan sitä kans. No sitten tein sen virheen, että tutustuin avoimen tarjontaan laajemmin. Kiinnostavia aiheita riittää ja jotkin linjoista houkuttelevat toisia enemmän myös siksi, että ne hyvin suorittamalla voisi päästä suoraan yliopistoon sisään. Very interesting...
Ja tässä sitä nyt ollaan. Valintojen edessä. Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole mihinkään. Eli voisi olla menemättä avoimeen ollenkaan ja katsoa keväällä valmistumisen jälkeen fiiliksiä. Valinta sekin.
Yksi ennekin tuossa oli yhteen suuntaan. Radiossa puhuttiin tänään yhdestä ehdolla olevasta koulutusohjelmasta. Mulla on tapana tulkita :)
Ja sitten mietityttää perinteisesti myös raha. Miksei sitä koskaan voi olla tarpeeksi? Edes sen verran, ettei tarvitsisi miettiä miten sitä käy, jos täytyy peruuttaa opintotuki. Aivan. Mulla on niin hillittömät, siis kerrassaan massiiviset ja järjettömän suuret, osa-aikaisen henkilön tulot, että tuloraja ylittyy kohta.
Ja ok, myönnetään, että elämäntyyli ei myöskään ehkä ole sitä säästeleväisintä. Mutta miksikään tuhlailijaksikaan en kyllä tunnustaudu. Kesäreissut ja huvitukset tietysti vie rahaa. Ja kaikki tälläinen luksushan on opiskelijalta kielletty. Pitää istua kotona, syödä sitä tonnikalaa ja ainoaksi huviksi sitten voi katsoa vaikka sitä BB:tä (kunhan tv-lupa on maksettu).
Noh, koska sitä rahaa on valtion mielestä pankkitililleni tupsahdellut jo niin paljon, etten kerrassaan enää vessan pöntölle edes taivu, pitää tuet todennäköisesti loka-joulukuulta peruuttaa (jos en sitten tahdo maksella niitä takaisin vuonna 2010). Keväällä tukia en enää saa joka tapauksessa ja silloin lankeavat myös viime vuoden synnit (tuloraja ylittyi silloinkin tukien perumisesta huolimatta) maksettaviksi.
Ärripurri.
Kävin tänään muuten sellasessa rääkkijumpassa, että oksat pois. Vuosikausiin varmaan hikoillu silleen. Oli kyllä aikamoinen ohjaajakin, piiska vaan viuhu. On ollut koko päivän vähän mehut pois. Raahauduin mä sentään itseni sateen läpi koululle, jossa mulle kettuiltiin kun ei meinaa opiskelijakorttiin enää mahtua lukuvuosi-tarroja. Ha hah.
Wednesday, August 27, 2008
Heenulassa ei niin sutise
Blogini uutta otsikointia on jo tietyiltä biisikärpäs-tahoilta epäilty viittaavaan johonkin supersutinaan, jota mulla on meneillään. Tiedotusluontoinen asia: Ei enempää vois olla väärässä. Voin vaikka luvata, että heti kun sutinaa on menossa niin vaihdan otsikon Heenulassa sutisee.
Tiistaina Helsinki-turisti raahasi meidät Arabia-museoon. Olihan tuo ihan käymisen ja 1,5 euron sisäänpääsymaksun arvoinen. Vaikka mä sporassa matkalla tokaisinkin, etten aio jokaista perkeleen purnukkaa tuijotella puolta tuntia, niin täytyy myöntää, että hienoja olivat vanhat kupit ja lautaset.
Olen myös ryhtynyt toimiin kesä-jenkkakahvojen hävittämiseksi... Hävittäminen on ehkä vähän turhan kunnianhimoista, sanotaan, että kutistamiseksi. Tänään aamulla kävin pilateksessa ja ajattelin ainakin kerran viikossa käydä. Plus parissa muussa jumpassa.
Kaljaa ei myöskään juoda tästä eteenpäin viikolla. Tippaakaan. Paitsi erikoistilanteissa. Tietty. Eli limulinja.
Yön Ritari. I liked it. Jokeri oli tietysti mieleenpainuvin hahmo, mutta ei leffa muutenkaan ihan metsään mennyt. Veti mukanaan ja piti siellä ihan loppuunsaakka. Joku aiemmin sanoi, ettei voinut olla leffassa ajattelematta koko ajan Heath Ledgerin kuolemaa. Mulle kävi kyllä vähän samalla tavalla. Suoritus oli kyllä mielestäni ehdottomasti Oscarin arvoisen karmiva, kylmät väreet kulkee selkää edelleen. Ja tuskinpa Oscar-akatemiakaan pihtailee sen palkinnon kanssa, jolla taataan illan nyyhkyhetki. Ja oishan se ihan ansaittukin.
Uuden vuodenajan lupaus: yritän olla katsomatta uutta Big Brotheria mahdollisimman pitkään. Luulen, että se onnistuu, koska se on sellainen myötähäpeäsarja, jota on kiva katsoa jonkun kanssa kimpassa. Ei oo kimppaa enää tänä syksynä ei.
Ja muutama ystävääkin huomautti tästä eilen. "Sä oot muuten niin fiksu ja sun kanssa voi keskustella monista eri asioista. Mutta sitten sä yhtäkkiä rupeet vaahtoamaan jostain Flava Flavesta ja realitystä." Ei sinänsä, että mulla edelleenkään realityä vastaan on mitään, huippuviihdettä. Mutta BB:hen jumittaa niin täysillä, että huomaakin uhraavansa sille 1,5 h x 7 = 10,5 tuntia viikostaan... Maajussille morsian ja Sinkkuäidille sulhanen sitä vastoin tulee vaan kerran viikossa ;)
Tiistaina Helsinki-turisti raahasi meidät Arabia-museoon. Olihan tuo ihan käymisen ja 1,5 euron sisäänpääsymaksun arvoinen. Vaikka mä sporassa matkalla tokaisinkin, etten aio jokaista perkeleen purnukkaa tuijotella puolta tuntia, niin täytyy myöntää, että hienoja olivat vanhat kupit ja lautaset.
Olen myös ryhtynyt toimiin kesä-jenkkakahvojen hävittämiseksi... Hävittäminen on ehkä vähän turhan kunnianhimoista, sanotaan, että kutistamiseksi. Tänään aamulla kävin pilateksessa ja ajattelin ainakin kerran viikossa käydä. Plus parissa muussa jumpassa.
Kaljaa ei myöskään juoda tästä eteenpäin viikolla. Tippaakaan. Paitsi erikoistilanteissa. Tietty. Eli limulinja.
Yön Ritari. I liked it. Jokeri oli tietysti mieleenpainuvin hahmo, mutta ei leffa muutenkaan ihan metsään mennyt. Veti mukanaan ja piti siellä ihan loppuunsaakka. Joku aiemmin sanoi, ettei voinut olla leffassa ajattelematta koko ajan Heath Ledgerin kuolemaa. Mulle kävi kyllä vähän samalla tavalla. Suoritus oli kyllä mielestäni ehdottomasti Oscarin arvoisen karmiva, kylmät väreet kulkee selkää edelleen. Ja tuskinpa Oscar-akatemiakaan pihtailee sen palkinnon kanssa, jolla taataan illan nyyhkyhetki. Ja oishan se ihan ansaittukin.
Uuden vuodenajan lupaus: yritän olla katsomatta uutta Big Brotheria mahdollisimman pitkään. Luulen, että se onnistuu, koska se on sellainen myötähäpeäsarja, jota on kiva katsoa jonkun kanssa kimpassa. Ei oo kimppaa enää tänä syksynä ei.
Ja muutama ystävääkin huomautti tästä eilen. "Sä oot muuten niin fiksu ja sun kanssa voi keskustella monista eri asioista. Mutta sitten sä yhtäkkiä rupeet vaahtoamaan jostain Flava Flavesta ja realitystä." Ei sinänsä, että mulla edelleenkään realityä vastaan on mitään, huippuviihdettä. Mutta BB:hen jumittaa niin täysillä, että huomaakin uhraavansa sille 1,5 h x 7 = 10,5 tuntia viikostaan... Maajussille morsian ja Sinkkuäidille sulhanen sitä vastoin tulee vaan kerran viikossa ;)
Subscribe to:
Posts (Atom)