Perjantain dancing queen on lauantain crybaby

Perjantai oli kokonaisuudessaan hieno päivä. Se alkoi laihari-itsensä palkitsemis-lounaalla kiinalais-thaimaalais-buffassa. Ja jatkui monen tunnin kahvituksella Bakersissa. Loppu-illan kohokohtia olivat tietysti pienet etkot mun luona ja ilotulitukset Töölönlahden taivaalla.

Yö vietettiin taas Bottalla. Tälläkin kertaa siellä oli mukavaa, vaikka joku kokoomuslainen jazz-bändi olikin lavalla :P Bändin jälkeen alkoi kunnon humpat, on kyllä kiva päästä tanssimaan taas kunnolla!

Yksi poika, joka kuuli mitä teen työkseni/aloitan opiskelemaan, halusi haastaa minut pieneen alan-slangi-visaan. Hän mittaili minua katseellaan vaikka kuinka kauan ja mä jo ihmettelin, että mikä hitto sitä riivaa. "Saanko mä testata sua?"

Vastaaviin typeriin "minun täytyy todistaa sinulle täysin-tuntematon-ihminen pätevyyteni"-testeihin joutuvat haastetuksi myös varmasti monet alalla toimivat miehet. NOT. Mieleni teki jopa suostua haasteeseen, mutta henkilö vaikutti haluavan vain ja ainoastaan todistaa minun olevan pieni tyhmä tyttö. Ja ehkä/luultavasti hän olisi siinä onnistunutkin, enhän minä kaikkea tiedä. Mutta hei dude, im a journalist! Jos en tiedä jotain, olen oikein koulutettu ottamaan siitä selvää.

Tapasin myös toisen(laisen) miehen. Pitkä ja mukavannäköinen. Rento. Ehkä vähän turhan laiha. Noh, sen 90-luvun nokialaiseen mä kuitenkin illan päätteeksi näpyttelin numeroni. Ja jopa oikeasti toivon, että se soittaa.

Lauantaina päästettiinkin sitten sisäiset tyttömme irti ja käytiin katsomassa aivan mahtavaa Mamma Mia! -leffaa. Ihan huikea, kerrassaan genrensä huipputuotos. Sopivan rennosti ja huumorilla tehty pätkä. Ihania käsikarvat nostattavia tuttuja Abba-biisejä, suuria tunteita ja meininkiä. Ainut vaan, ettei meinannut penkissä pysyä. Laulu meinasi tulla väkisin ja lantio vaati hytkymistä. Suosittelen lämpimästi. Mutta vain naisille, tai miehille, jotka ovat kosketuksissa sisäiseen naiseensa :)

Välihuomio: vihdoin ne ovat tajunneet siinä Mac book-kilpailu-mainoksessa, että se eukko lausuu sanan book "byk". Eli väärin. Alunperinkään en tajunnut miten sellainen verenpainetta nostava mainos pääsee televisioon. Voiko jossain mainostoimistossa (vai missä noita väsätään) olla niiiiin kielitaidotonta porukkaa, ettei tiedetä että book-sanaa ei tosiaan lausuta byk. Noh, nyt se on vaihdettu niin, että nyt siihen kilpailunumeroon pitää tekstata sana mac sanan book sijasta. Eli hullu eukko sanoo sanan byk vain kerran monen kerran sijaan enää... Ja minun hermoni saavat taas levätä mainoskatkotkin kiristymättä.

Lauantai-yötä viettelen siis edelleen tässä tietokoneen ääressä (en siis baarissa HUOM! HUOM!) ja kuunnellen jostain syystä vanhoja Amerikan ajan biisejä. Ikävöin vähäsen Ruotsi-tyttöjä, sotahullua-veteraani-kämppistä (joka on juurikin näinä päivinä muuten palaamassa Irakiin sotimaan), pöhköjä proffia, poikien lahoamispisteessä olevaa omakotitaloa, ulkomailla olon huumaa, reissuja ja koulua.

Yksi ihan parhaista, kunnon country-mättö, joka soi joka baarissa joka ilta. Nitty Gritty Dirt Band: Fighing in the dark.

Lazy yellow moon comin up tonite,
Shinin thru the trees,
Crickets are singin and lightning bugs
Are floatin on the breeze
Baby get ready.....

Across the field where the creek turns back by the ole stump road
Im gonna take you to a special place that nobody knows
Baby get ready.....ooooooooooo

You and me going fishing in the dark,
Lying on our backs and counting the stars
Where the cool grass grows.
Down by the river in the full moon light,
Well be fallin in love in the middle of the night
Just movin slow...

Stayin the whole night thru, feels so good to be with you...

Spring is almost over and the summers come
And the days are gettin long
Waited all winter for the time to be right, just to take you along
Baby get ready.....

And it dont matter if we sit forever and the fish dont bite
Jump in the river and cool ourselves from the heat of the night
Baby get ready.....ooooooooooo.