Picasso

Oli upea. En ole mikään varsinainen kuvataiteen harrastaja, vaikka nautinkin satunnaisesta näyttelystä siinä missä muutkin, enkä osaa oikein kertoa näkemistäni teoksista kovin syvällisesti. Mutta kyllähän sitä lahjakkuuden, taidon ja mahtavan mielikuvituksen tunnistaa hölmömpikin. Kerrassaan vaikuttavia.

Suosittelen myös Ateneumin opaspalvelua. Kertoivat mielenkiintoisia faktoja Picasson elämästä. Esimerkiksi, että Picasson maalarikaveri (mikä-sen-nimi-nyt-olikaan) oli se, joka keksi useimmat asiat. Mutta ilmeisesti Picasso vain teki ne paremmin. Ja, että Picasson taiteilijaisä oli legendan mukaan lopettanut maalaamisen, koska poika oli niin hyvä.

Oltiin katsomassa Picassoa kutsuvierastilaisuudessa. Sai viiniä ja tapaksia ja churroja ja kaakaota. Joskus sitä on hyötyä työpaikasta, näihin kekkereihinhän voisi vaikka tottua...

Kanttarellit ja ihanat naiset mökillä

Mahtava tyttöjen viikonloppu mökillä. Sienestettiin, pelattiin lautapelejä, saunottiin, syötiin hyvin, juotiin viiniä ja nautiskeltiin. Kuunneltiin sadetta ja käytiin puskapissalla. Eikä kaatuiltu. Yritin kyllä tällä kertaa sytyttää pienen metsäpalon, kun kaadoin täysillä roihuavan grillin maahan, mutta onneksemme en onnistunut.

Myöhemmin kyllä mietittiin, että oltais saatu paikalle palomiehiä...

Tein tänään kotiin tultuani piirakan itse keräämistäni kanttarelleista ja suppilovahveroista, pekonista, sipulista, herneistä ja perunamuussista. Siitä tuli niin hyvää. Ja on niin siistiä tehdä jotain itse keräämistään aineksista :)

Mutta suuri kiitos ihanat naiset mökillä 09 -tiimille! Olette syy, jonka takia odotan jo ensi vuoden syyskuuta :)

Ei ehdi kaikkialle

En mennyt duunibileisiin. Ruokaa, juomaa ja kivoja ihmisiä, joiden kanssa harvoin käydään missään työpaikan ovien ulkopuolella.

En mennyt karaokeiltaan. Laulua, juomaa ja kivoja ihmisiä, joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

Menin työväenopiston flash-kurssille. Piirtämistä, animointia ja näpertelyä. Mukana kiva ihminen kanssa, mutta kuten hänen kanssaan totesimme, että "jos ei ens tiistaina sitten nähtäis, kun kaikkina muina päivinä nähdään."

Mua jostain syystä ärsyttää ja stressaa tällaiset tilanteet äärettömästi. Haluaisin olla joka paikassa, jakautua ja nauttia elämästä täysin siemauksin. En tahdo missata mitään! Koskaan!

Olen kyllä tyytyväinen, että valitsin kurssin. Olisin niin tippunut kärryiltä ja animointi on niin hauskaa. Suosittelen muuten kaikille työväenopiston kurssien hyödyntämistä. Halpoja ja tällä kurssilla ainakin on todella pätevä opettajakin.

Eilen olin lähettämässä yhtä kaveria opiskelemaan Englantiin. Sain häneltä ison kassin vaatteita, hiusvärin ja 8-bittisen Nintendon + Mariot 1 ja 3. Jei!

Viikonlopuksi mökille. Kesä ohi -bileet vol. 2. Jos tulen kotiin tämän puoliparantuneen polven kanssa uudelleen auenneen sijaan, I will call it a great succes!

Jotkut asiat eivät muutu

Hieno reissu Tampereelle. Serkku valmistui dippa-inssiksi. Häntä juhlittiin komeasti tätini ja enoni luona. En ollut käynyt heillä varmaan kymmeneen vuoteen. Asioista on tapahtunut, mutta niiden yli on päästy. Pitkästä tauosta huolimatta tuntui kuin kotiinsa ois tullut...

Pieninä me serkun kanssa saippuoitiin heidän suihkuhuoneensa lattia ja liuttiin pyllyillämme sen poikki. Heillä oli kissoja, joskus kissanpentujakin, pihalla sadetin ja aina lämmin tunnelma. Muistan kuinka pidättelimme pienenä naurua heidän ruokapöytänsä ääressä, kun mummu kahdeksatta kertaa kommentoi synttärikakkua. Mummu kuoli Alzheimeriin vuonna 2004.

Jos ei muutu yhteenkuuluvaisuuden tunne sukulaisten kanssa miksikään, ei sitä muutu kyllä itsekään juuri vuosien saatossa. Tätini näytti minulle sormenpään kokoista, savista norsua, jonka olin joltain matkalta tuonut tuliaisiksi täydentämään heidän valtavaa norsuesineiden kokoelmaansa. Olin ehkä jotain 12 ja kuulemma ollut hyvin häpeissäni kun kyseessä oli ollut niin pienen pieni norsu. Äitikin muisti tapauksen ja sanoi minun miettineen etukäteen, että kehtaako niin pientä lahjaa antaakaan. Tällä kertaa vein mennessäni aiemmin kesällä ottamiani kuvia kolmesta pikkuserkuksesta. Jaoin niitä sukulaisille. Etukäteen ajattelin, että oliko tämä nyt sittenkin ihan hölmö idea...

Suosittelen muuten tamperelaista Anteron kukka -kauppaa. Herttainen täti tarjoili kukkien lisäksi persoona-analyysia. Valitsin ruskean coffee break -lajikkeen ruusun lahjaksi ja hän arvioi minut valintani perusteella hyvin ennakkoluulottomaksi. "Yleensä ihmiset valitsevat noita perinteisempiä."

Jäin Tampereelle illaksi yhden ystävän luo, joka on useiden maailman matkojen jälkeen asettunut mukavan lähelle ja kai ihan jäädäkseen :) Oli ihanaa. Otimme toki hieman viintä ja kävimme valloittamassa Tampereen yötä. Yöhön kuului jännittävä kohtaaminen miehen kanssa, joka oli perunut omat häänsä 10 päivää ennen h-hetkeä. Hän oli 21-vuotias ja kertoi, ettei tyttöystävä ollut päästänyt häntä ulos yhteisestä kodista vuoteen. Ehkä parempi, että jäi (tod. näk. lyhytikäinen) avioliitto väliin.

Ja höh. Kaaduin taas. Niin, tiedän. Kotimatkalla ravintolasta. Samalle polvelle kuin viime viikonloppuna. Tällä kertaa minulla oli housut. Mutta erittäin liukkaat kengät. Ja oli satanut.

Heitin kengät, eli ilmiselvän syyllisen kaikkeen epäonneen elämässäni, kaverini kodin pihalla menemään ja kävelin varpaisillani sisään. Joku ystävällinen naapuri oli ne yön aikana asetellut katukivetykselle vierekkäin. Nappasin ne siitä kovin kovin nöyränä tyttönä aamulla kassiini, kun lähdimme kotia kohti.

Viime viikonloppuna oli double fail. Nyt enää fail. Ehkä ensi viikonloppu jo onnistuu!

Isotädin yllätyspussi.

Sisälsi:

- Kaksi hametta, joissa molemmissa reikiä
- Verkkarit
- Kirja, jossa on neljän kirjan lyhennelmät (Valitut Palat)
- Pitkät kalsarit
- Shaali (ihan ok oikeastaan, kunhan pesee)
- Kukkapöytäliina, jossa pitsireunus
- Pari muuta liinaa
- Paita (jumppaan ehkä)
- Kahdet bikinit (Isotäti-suomi-sanakirja: bikinit = valkoiset mummoalushousut)
- Lanzaroten laavaa (ruskea kivikökkö, jonka hän on tuonut etelänmatkaltaan joskus 60-luvulla)
- Sokerina pohjalla: "Sinä taidat lihoa aika helposti" - ja muita mukavia ajatuksia

Toinen täysi viikko töissä menossa ja mulle käy näin!

Maanantaina kävin Hakaniemen Sokoksella mummokaverini kanssa. Mummo ja minä ostimme molemmat paidat ja hiuspannat. Erilaiset. Sentään.

Tiistaina kävin jumpassa ja menin nukkumaan kymmeneltä.

Keskiviikkona kävin ystävän kanssa lenkillä ja pesin pyykkiä. Nyt sinnittelen hereillä, kun haluan katsoa Diilin.

Mietittiin lounaalla työkaverini kanssa, että pitäskö ottaa kaljaa viikolla ihan vaan todistaakseen, ettei ole tylsä. Mutta sitten väsyttää taas niin monta päivää...

Tällä yrityksellä viettää tasaisempaa elämää on toki myös tarkoituksensa. Suurimpana motivaattorina toimikoot kesällä uutta puhtia saaneet jenkkakahvat. Ja tietty terveellisempi elämä ja mitä niitä nyt oli. Aina syksyllä aloitan. Yleensä viimeistään jouluna olen luovuttanut. Will see how it goes this year.

Syksy tuli ja kolahti polveen

Kesä on jo kai ohi. Mutta millainen kesä se oli. Aivan mahtava.

Kaikki ne festarit, keikat, illat, leikit, matkat, mökit, ihmiset, rannat, mummola ja säät. Tänä kesänä olen kirjoittanut vähän, mutta onneksi kuvannut paljon.

Nyt tässä mennään kuitenkin taas syksyyn. Ja arkeen. Töitä on ainakin kuusi viikkoa putkeen. Alkoivat viime viikolla.

Tällä kertaa syksystäkin näyttää kuitenkin olevan tulossa kerrassaan hieno. On valmistujaisia, mökkeilyä, häät!, synttärit, keikkoja ja muutaman reissunkin ajattelin heittää. Ekaan ostin jo liput ja se suuntautuu siskon perheen luo Cambridgeen lokakuun alussa. Toinen todennäköisesti ex-kämppiksen luo Hollantiin (Onnea matkaan Hanska!).

Ensimmäisen syksyviikonlopun satoa: Perjantaina olin maisteriaisissa, jossa syötiin ja juotiin hyvin, pelattiin pleikkaa ja oli hauskaa. Matkalla juhlapaikalta baariin, kaaduin tilataksissa ja sain palkaksi verisen polven. Ja tietysti mulla oli hame. Olihan juhlat. Baarissa vein sen verisen polven tanssilattialle ja kuvittelin, että tilanne on erinomainen pienelle lirkuttelulle, which I barely ever do. Valitsin tietysti kohteekseni porukan ehkä ainoan varatun miehen ja sain ansaitut pakit... Double fail.

Loppuviikonlopun olenkin parannellut sitten polveni lisäksi kolhun saanutta itsetuntoani. Lauantaina käytiin Heinin kanssa syömässä Macussa, joka on muuten oikein viihtyisä paikka ja ruoka oli aivan loistavaa. Suosittelen lämpimästi. Vähän tyyrishän se on, mutta meidän mahtava ammattiliitto on neuvotellut etuna -50 prossan alennuksen. Eli ehkä uusi kantis?!

Käytiin katsomassa myös Public Enemies, joka oli ihan jees, mutta vähän liikaa turhaa räiskintää mun makuun. Pam pam pam ja valonvälähdykset aiheuttivat mulle myös lievän migreenikohtauksen (jotain tekemistä saattoi olla myös edellisillan juhlinnalla), joten muutamista hyvistä jatkoehdotuksista huolimatta suunnattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan suoraan leffasta kotiin. Eli tänään olen ollut reipas, ahkera, mutta silti sunnuntaille sopivan melankolinen... Siltä ei kai vaan voi välttyä.

Loppuun kiitos ja kumarrus kesälle ja kuva pienestä ihmisestä, joka vastasi tänäkin kesänä niin monista unohtumattomista hetkistä ja iloista <3













P.s. Kurkatkaa ihmiset ihanan iloista perhetapahtumaa Adoptiomatka-blogista, jonka linkin löydätte tuosta oikealta. Onni on :)