Stressittömyys, onnellisuus

Puolet suomalaisista nuorista naisista stressaa viikoittain, kertoi tutkimus. Mielenkiintoisempaa on mielestäni se, että puolet eivät ilmeisesti stressaa. Mitä se puoli naisista tekee? Miten voi olla stressaamatta? Tunteeko kenties joku blogiani lukevista nuorista naisista olevansa täysin stressivapaa? Kuulisin siitä mielelläni. Minä en ainakaan ole ja tuntuu, että stressin määrä on aina vakio. Rahapuolella menee hyvin, miehet tökkii. Tulevaisuus näyttää valoisalta, töissä on rankkaa... tms.

Jännä kyllä, yksi stressitön nainen tulee mieleen. Pornotähti Belladonna. Katsottiin Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla pornoteollisuuden ihmisistä kertova dokkari. Tämä Belladonna vaikutti tosi onnelliselta ja tyytyväiseltä ja harmooniselta. Stressittömältä. Yhdessä kohtauksessa hän leikkii tyttärensä kanssa kotonaan ja toisessa hän työntää pesismailaa toisen naisen takapuoleen työpaikallaan. Ja hymyilee koko ajan...

Paikalla leffassa oli myös dokkarin ohjaaja, joka kertoi naisen olevan yksi onnellisimpia hänen tapaamiaan ihmisiä. Ohjaaja sanoi naisen meditoivan aamuisin. Ylen ykköseltä tulevassa sarjassa Elämä pelissä - onnellisuuden salaisuus sanottiin myös, että hiljentymisestä nauttivat ihmiset ovat muita onnellisempia. Minä en nauti.

No mitäpä minä oikeasti tiedän jonkun Belladonnan stressittömyydestä. Nothing. Ehkä hän vain peittää sen hyvin. Mutta välittyyhän se toisista. On niitä onnellisia ihmisiä ja niitä ei-koskaan-onnellisia ihmisiä. Sitten näitä välimuotoja, joiden elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä...

Meillä on töissä ollut jonkun verran puhetta tuosta Elämä pelissä -sarjasta. Ollaan tehty sivuilta löytyvää onnellisuus-testiä yms. Kannattaa katsoa, vaikka vähän hömpältä vaikuttaakin (ja vaikka sitä juontaa Bumtsi-Bumtsi Marco Bjurström). Tosi mielenkiintoinen.

Picasso

Oli upea. En ole mikään varsinainen kuvataiteen harrastaja, vaikka nautinkin satunnaisesta näyttelystä siinä missä muutkin, enkä osaa oikein kertoa näkemistäni teoksista kovin syvällisesti. Mutta kyllähän sitä lahjakkuuden, taidon ja mahtavan mielikuvituksen tunnistaa hölmömpikin. Kerrassaan vaikuttavia.

Suosittelen myös Ateneumin opaspalvelua. Kertoivat mielenkiintoisia faktoja Picasson elämästä. Esimerkiksi, että Picasson maalarikaveri (mikä-sen-nimi-nyt-olikaan) oli se, joka keksi useimmat asiat. Mutta ilmeisesti Picasso vain teki ne paremmin. Ja, että Picasson taiteilijaisä oli legendan mukaan lopettanut maalaamisen, koska poika oli niin hyvä.

Oltiin katsomassa Picassoa kutsuvierastilaisuudessa. Sai viiniä ja tapaksia ja churroja ja kaakaota. Joskus sitä on hyötyä työpaikasta, näihin kekkereihinhän voisi vaikka tottua...

Kanttarellit ja ihanat naiset mökillä

Mahtava tyttöjen viikonloppu mökillä. Sienestettiin, pelattiin lautapelejä, saunottiin, syötiin hyvin, juotiin viiniä ja nautiskeltiin. Kuunneltiin sadetta ja käytiin puskapissalla. Eikä kaatuiltu. Yritin kyllä tällä kertaa sytyttää pienen metsäpalon, kun kaadoin täysillä roihuavan grillin maahan, mutta onneksemme en onnistunut.

Myöhemmin kyllä mietittiin, että oltais saatu paikalle palomiehiä...

Tein tänään kotiin tultuani piirakan itse keräämistäni kanttarelleista ja suppilovahveroista, pekonista, sipulista, herneistä ja perunamuussista. Siitä tuli niin hyvää. Ja on niin siistiä tehdä jotain itse keräämistään aineksista :)

Mutta suuri kiitos ihanat naiset mökillä 09 -tiimille! Olette syy, jonka takia odotan jo ensi vuoden syyskuuta :)

Ei ehdi kaikkialle

En mennyt duunibileisiin. Ruokaa, juomaa ja kivoja ihmisiä, joiden kanssa harvoin käydään missään työpaikan ovien ulkopuolella.

En mennyt karaokeiltaan. Laulua, juomaa ja kivoja ihmisiä, joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

Menin työväenopiston flash-kurssille. Piirtämistä, animointia ja näpertelyä. Mukana kiva ihminen kanssa, mutta kuten hänen kanssaan totesimme, että "jos ei ens tiistaina sitten nähtäis, kun kaikkina muina päivinä nähdään."

Mua jostain syystä ärsyttää ja stressaa tällaiset tilanteet äärettömästi. Haluaisin olla joka paikassa, jakautua ja nauttia elämästä täysin siemauksin. En tahdo missata mitään! Koskaan!

Olen kyllä tyytyväinen, että valitsin kurssin. Olisin niin tippunut kärryiltä ja animointi on niin hauskaa. Suosittelen muuten kaikille työväenopiston kurssien hyödyntämistä. Halpoja ja tällä kurssilla ainakin on todella pätevä opettajakin.

Eilen olin lähettämässä yhtä kaveria opiskelemaan Englantiin. Sain häneltä ison kassin vaatteita, hiusvärin ja 8-bittisen Nintendon + Mariot 1 ja 3. Jei!

Viikonlopuksi mökille. Kesä ohi -bileet vol. 2. Jos tulen kotiin tämän puoliparantuneen polven kanssa uudelleen auenneen sijaan, I will call it a great succes!

Jotkut asiat eivät muutu

Hieno reissu Tampereelle. Serkku valmistui dippa-inssiksi. Häntä juhlittiin komeasti tätini ja enoni luona. En ollut käynyt heillä varmaan kymmeneen vuoteen. Asioista on tapahtunut, mutta niiden yli on päästy. Pitkästä tauosta huolimatta tuntui kuin kotiinsa ois tullut...

Pieninä me serkun kanssa saippuoitiin heidän suihkuhuoneensa lattia ja liuttiin pyllyillämme sen poikki. Heillä oli kissoja, joskus kissanpentujakin, pihalla sadetin ja aina lämmin tunnelma. Muistan kuinka pidättelimme pienenä naurua heidän ruokapöytänsä ääressä, kun mummu kahdeksatta kertaa kommentoi synttärikakkua. Mummu kuoli Alzheimeriin vuonna 2004.

Jos ei muutu yhteenkuuluvaisuuden tunne sukulaisten kanssa miksikään, ei sitä muutu kyllä itsekään juuri vuosien saatossa. Tätini näytti minulle sormenpään kokoista, savista norsua, jonka olin joltain matkalta tuonut tuliaisiksi täydentämään heidän valtavaa norsuesineiden kokoelmaansa. Olin ehkä jotain 12 ja kuulemma ollut hyvin häpeissäni kun kyseessä oli ollut niin pienen pieni norsu. Äitikin muisti tapauksen ja sanoi minun miettineen etukäteen, että kehtaako niin pientä lahjaa antaakaan. Tällä kertaa vein mennessäni aiemmin kesällä ottamiani kuvia kolmesta pikkuserkuksesta. Jaoin niitä sukulaisille. Etukäteen ajattelin, että oliko tämä nyt sittenkin ihan hölmö idea...

Suosittelen muuten tamperelaista Anteron kukka -kauppaa. Herttainen täti tarjoili kukkien lisäksi persoona-analyysia. Valitsin ruskean coffee break -lajikkeen ruusun lahjaksi ja hän arvioi minut valintani perusteella hyvin ennakkoluulottomaksi. "Yleensä ihmiset valitsevat noita perinteisempiä."

Jäin Tampereelle illaksi yhden ystävän luo, joka on useiden maailman matkojen jälkeen asettunut mukavan lähelle ja kai ihan jäädäkseen :) Oli ihanaa. Otimme toki hieman viintä ja kävimme valloittamassa Tampereen yötä. Yöhön kuului jännittävä kohtaaminen miehen kanssa, joka oli perunut omat häänsä 10 päivää ennen h-hetkeä. Hän oli 21-vuotias ja kertoi, ettei tyttöystävä ollut päästänyt häntä ulos yhteisestä kodista vuoteen. Ehkä parempi, että jäi (tod. näk. lyhytikäinen) avioliitto väliin.

Ja höh. Kaaduin taas. Niin, tiedän. Kotimatkalla ravintolasta. Samalle polvelle kuin viime viikonloppuna. Tällä kertaa minulla oli housut. Mutta erittäin liukkaat kengät. Ja oli satanut.

Heitin kengät, eli ilmiselvän syyllisen kaikkeen epäonneen elämässäni, kaverini kodin pihalla menemään ja kävelin varpaisillani sisään. Joku ystävällinen naapuri oli ne yön aikana asetellut katukivetykselle vierekkäin. Nappasin ne siitä kovin kovin nöyränä tyttönä aamulla kassiini, kun lähdimme kotia kohti.

Viime viikonloppuna oli double fail. Nyt enää fail. Ehkä ensi viikonloppu jo onnistuu!

Isotädin yllätyspussi.

Sisälsi:

- Kaksi hametta, joissa molemmissa reikiä
- Verkkarit
- Kirja, jossa on neljän kirjan lyhennelmät (Valitut Palat)
- Pitkät kalsarit
- Shaali (ihan ok oikeastaan, kunhan pesee)
- Kukkapöytäliina, jossa pitsireunus
- Pari muuta liinaa
- Paita (jumppaan ehkä)
- Kahdet bikinit (Isotäti-suomi-sanakirja: bikinit = valkoiset mummoalushousut)
- Lanzaroten laavaa (ruskea kivikökkö, jonka hän on tuonut etelänmatkaltaan joskus 60-luvulla)
- Sokerina pohjalla: "Sinä taidat lihoa aika helposti" - ja muita mukavia ajatuksia

Toinen täysi viikko töissä menossa ja mulle käy näin!

Maanantaina kävin Hakaniemen Sokoksella mummokaverini kanssa. Mummo ja minä ostimme molemmat paidat ja hiuspannat. Erilaiset. Sentään.

Tiistaina kävin jumpassa ja menin nukkumaan kymmeneltä.

Keskiviikkona kävin ystävän kanssa lenkillä ja pesin pyykkiä. Nyt sinnittelen hereillä, kun haluan katsoa Diilin.

Mietittiin lounaalla työkaverini kanssa, että pitäskö ottaa kaljaa viikolla ihan vaan todistaakseen, ettei ole tylsä. Mutta sitten väsyttää taas niin monta päivää...

Tällä yrityksellä viettää tasaisempaa elämää on toki myös tarkoituksensa. Suurimpana motivaattorina toimikoot kesällä uutta puhtia saaneet jenkkakahvat. Ja tietty terveellisempi elämä ja mitä niitä nyt oli. Aina syksyllä aloitan. Yleensä viimeistään jouluna olen luovuttanut. Will see how it goes this year.