Hymyjä!

Nyt niitä satelee! Ihania, sydämen sulattavia hymyjä.

Alkuun niitä oli (refleksejä) ja sitten ne oikeastaan katosivat kokonaan. Sitten niitä pilkahteli öisin, vielä tuntuivat sattumalta. Sitten niitä väläyteltiin isälle useasti ja äidille kovan työn eli lepertelyn tuloksena. Viimeisen viikon aikana ne ovat lisääntyneet joka päivä ja viikonloppuna niitä suotiin myös siskonperheelle, jossa oltiin vierailulla. Siitäkin reissusta voisin kirjoittaa vaikka mitä, lentomatkailusta ja siskontyttöjen hellyyttävästä huolenpidosta. E sai valita aamuisin Tipu-vauvalle vaatteet ja sunnuntai-iltapäivänä tytöt halusivat herättää hänet suukotellen päiväunilta.

Niin ne hymyt. Plussana niissä on sekin, että on tosi kiva saada positiivista palautetta vauvalta :) Ennen oli vain itku- ja normaalitila. Nyt on uutuutena myös iloinen vauva! On kiva huomata, että hän tosiaan myös tykkää niistä asioista, joista olen epäillytkin hänen pitävän. Esimerkiksi kylvystä ja hiusten (kyllä niitä on, vaikka kaljultahan tuo kuvissa näyttää) harjaamisesta.

Muutenkin vauvan käyttäytyminen alkaa olla jo vähän ennustettavaa. Sekin helpottaa yhteiseloa huomattavasti. Kunnes tulee ilta ja se ei enää ole sitä. Öisin taas yleensä jatketaan rauhallisesti.

Iltaisin on tosiaan taas ollut vähän enemmän itkuisuutta ja vauvan on välillä vaikea rauhoittua/rentoutua. Kuulin, että vauvalle voi perätilasta ja sektiosta jäädä erilaisia jännitystiloja. Siksipä tällä viikolla käydään vyöhyketerapiassa. Ei siitä haittakaan varmasti ole.

Ai niin, neuvolaterveisiä viime viikolta vihdoin. Vauva 7 viikkoa, 5,7 kiloa ja 59 cm. Hienosti vauva siis kasvaa täysimetyksellä. Pieni hymy irtosi lääkärillekin :) 

Äidilläkin jälkitarkastuksessa kaikki okei (törröttävä tikkikin lähti kun lääkäri rapsutti ruven pois) ja kiloja nyt jäljellä joku 3 (saa ollakin kunnes alan urheilla kunnolla). Hienosti äiti siis kutistuu täysimetyksellä :)

Alla paras hymypoikakuva tähän asti. Videokin on, mutta se sisältää niin järkyttävää äidin lepertelyä, ettei kehtaa jakaa julkisesti :D

Miten meillä nukutaan ja uusi arki!

Miten teillä nukutaan? Yleinen kysymys vauvaperheille. Ihan ookoo, on yleisin vastaukseni. Ja se on totta. En ole ollut missään vaiheessa, lukuunottamatta yksittäisiä päiviä, mitenkään tosi väsynyt. Vauva nukkuu joka yö ainakin yhden 3 tunnin pätkän. Alkuun nukahdin kuin tukki kun pääsin sänkyyn (tai no ihan alkuun valvoin vauvan hengittämistä vahtien), mutta nyt nukahtaminen ei aina onnistu kuitenkaan heti. 

Mutta siis öissä on ja ei ole rytmiä. Viime aikoina nukkumaanmenoaika on venynyt jopa kahteen ja herääminen puoliin päiviin, mutta eilen illalla vauva nukahti yllättäen jo 23 jälkeen P:n syliin. No puolilta öin hän kuitenkin hermostui pinnasängyssä ja otin hänet viereen syömään. Siitä hän heräsi 3.30 ja menimme vaipanvaihdon (huoh, hoitopöydällä aina tulee pissa ja kakka ja pissa ja kakka, yöllä aika hermoja raastava rumba) jälkeen sohvalle syömään. Tällä kertaa vauva halusi myös seurustella, muutaman kerran hän on heittänyt myös jo öisen hymyn. En vieläkään kyllä ole vakuuttunut hymyjen tarkoituksellisuudesta.

Pinnasänkyyn vein unisen vauvan klo 5 jälkeen ja pienen silittelyn ja tuttitaisteluiden jälkeen nukahdimme molemmat. 

Klo 7.45 vauva taas heräsi ja kävin vaihtamassa vaipan. Usein aamuvaipanvaihdon yhteydessä jätän pukematta vauvalle ja loppuaamu vietetään saman peiton alla ihokontaktissa. Tällä kertaa napsautettiin myös P:lle kahvi päälle (illalla kahvinkeitin valmiiksi, aamulla kahvia hänelle mukaan töihin ja mulle termariin, uusi rutiini!) ja palattiin sänkyyn. P lähti töihin, vauva söi ja torkkui ja minäkin torkuin vielä klo 10 asti. Vauva jatkoi unia ja minä nousin aamupalalle.

Tämä rytmi kelpaisi! Itsekin sain unta 6-7 tuntia yhteensä. Ensi yönä on kuitenkin eri meininki taas :)

P tosiaan palasi tänään töihin. Tipun ensimmäiset 40 päivää saimme viettää kolmestaan. Aika korvaamatonta, ihanaa ja helppoakin kun on ollut kaksi käsiparia. Alkuun tietysti myös välttämätöntä kun itse toivuin vielä leikkauksesta.

Aika moni isä sanoi etukäteen, että isyyslomaa ei kannata pitää heti alkuun, mutta meille tämä ensimetrien yhdessäolo toimi kyllä erittäin hyvin ja oli ihan ainutlaatuinen ajanjakso elämässä. Nyt totutellaan uuteen arkeen, joka on jännittänyt mua etukäteen aika paljon. 

Ensimmäinen uuden arjen päivä sujuu yllättävän hyvin! Paukkupakkanen pitää meidät sisällä ja rennoissa meiningeissä, usein ne pisimmät päivätorkut nimittäin ollaan oltu menossa jossain tai vähintään vaunulenkillä... Nyt sisällä ja äitihän käytti tilaisuuden hyväksi ja bloggaa :)

Uhattiin viettää koko päivä sängyssä, mutta siirryttiinkin sohvalle katsomaan rästiinjääneitä sarjoja ja goisaamaan. Huomatkaa äitityyli, eripari villasukat. Parit häviksissä jo kuukauden!

20 pakkasiin lähdettiin autoreissulle näissä villatamineissa. Made by täti ja mummu.

Imetystyyny on paras paikka nukkua.

Jännitimme junnujen mm-turnausta yhdessä. Ratkaisuhetkellä P oli vessassa vaihtamassa vaippaa ja minä keittiössä tekemässä erittäin myöhästynyttä iltapalaa. Babylife... Onnea pikkuleijonat!

Minä ja vauva 5 viikkoa.

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui makuuhuoneen ikkunasta raketteja ihaillen. Imetin samalla vielä hetkeä aiemmin mahakipua itkenyttä lasta. Pussasin P:tä. Halusin painaa muistiin sen hetken.

Mietin vuoden takaista uutta vuotta. Olin silloin apea, join ihan liikaa kuohuviiniä ja kompuroin kaupungilla. Okei, hauskaakin toki oli!

Mutta vuosi 2015 muutti kaiken. Vauva tuli ja muutti aivan kaiken. Tunteet, arjen, roolit, arvot, suunnitelmat, odotukset, toiveet. Elämän. Oman lapsen saaminen, hänestä vastuussa oleminen ja hänen rakastamisensa on sekä hurjinta että hienointa, mitä olen koskaan tehnyt tai kokenut. On kunnia saada olla äiti ja lupaan tänäkin vuonna, ja kaikkina vuosina tämän jälkeen, yrittää siinä tehtävässä parhaani.

Tästä heräsin vuoteen 2016 klo 12! Oho! Toki menimme nukkumaan vasta klo 01.30, imetin klo 6-8 sohvalla ja otin vauvan viereen syömään klo 10. Plus pari vauvan ähinään heräämistä, tutin antamisyritystä, vaipanvaihtoa ja käsi pinnasängyn puolelle nukahtamista. Mutta hyvä yö!



Ihanaa joulua!

En oikein vieläkään voi uskoa todeksi, että meillä asuu tällainen täydellinen pikkutonttu. On ihmeellistä!

Nauttikaa joulusta, puspus!

(Postaus toteutettu kännykällä joulureissusta autossa, katsotaan miten livenä näkyy)

Vain vauvaelämää - osa 2

Harmi kun imettäessä ei pysty bloggaamaan. Instaamaan ja Facettamaan pystyy, muttei bloggaamaan. Olisi niin paljon sanottavaa, että tuntuu ettei ne lyhyet hetket, joita tietokoneen ääressä istumiseen jää, riitä alkuunkaan. Pitäisi kai tyytyä täällä blogissakin tekemään pienempiä huomioita päivistämme, eikä niinkään kokonaisvaltaista analyysiä, johon vielä ennen vauvaa oli aikaa.

No mutta, vauva on nyt 19 päivä ja siis syö melko paljon tällä hetkellä. Tuntikausia päivässä. Yössä. Juuri tänään lauloin vauvalle siitä, miten hän syö aamulla, illalla, päivällä ja yöllä. Mutta tämä on nyt mun duuni. Tämän takia mä en ole "oikeissa töissä" ja tämän takia mä tällä hetkellä (huom. tällä hetkellä) olen olemassa. Tarjoan evästä tälle luomalleni ihmistaimelle - runollisesti sanottuna. Istun sohvannurkassa rinnat kosketusarkoina, niska kipeänä ja silmät sirrissä tuijottaen Gilmoren tyttöjä kello 4.45 - realistisesti sanottuna.

Onneksi sohvalla on näin söpöä seuraa. Vauva 13 päivää.

Yhtenä yönä vauva nukkui 6 tuntia putkeen. Olin ihan että jes! Seuraavana yönä hän nukkui vain 2 tunnin pätkiä. Ja silloin löysin väsymyksen rajani. Se on 2 tuntia. Jos on nukkunut 3 tuntia putkeen, herää ihan suht selväjärkisenä. Mutta 2 tunnin unien jälkeen sängystä kaivautuu aikamoinen mörökölli. Mutta silti se kaivautuu ja raahustaa sinne sohvalle.

Vauva muuten tosiaan nukkuu sänkymme jatkeena olevassa pinnasängyssä. Muutaman kerran olen kokeillut syöttää vauvan sängyssä, mutta se ei ihan jotenkin toimi ja toisaalta haluamme myös välttää ns. perhepetiin päätymistä eli toistaiseksi olen noussut lähes aina sohvalle imettämään senkin takia. Onneksi on ne Gilmoren tytöt... Olen muuten jo toka vikassa kaudessa, imetyssopivia (ei väkivaltaa tai mitään ahdistavaa, mieluiten sateenkaaria, koiranpentuja ja muuta elämääsyleilevää) sarjasuosituksia otetaan vastaan.

Elämässä ei ole enää arkipäiviä tai viikonloppuja. Ei ole tiistaita tai sunnuntaina. On päivä tai yö. Ja yökin alkaa oikeastaan jo klo 16 kun ulkona on pilkkopimeää. Perjantai-iltana hassuttelimme pukemalla vauvan panda-asuun. Ennen hassuttelimme baarissa. Lauantai-sunnuntai-välisenä yönä imettäessäni (yllätys!) ihmettelin, miten jotkut ihmiset päivittelivät Facebookiin asioita. Ihmettelin, että työssäkäyvät ihmiset, mikseivät nuku. Ai niin, on viikonloppu.

En tykkää tästä pandapuvusta. T: vauva 2 viikkoa

Liikumme ulkona päivittäin. Itselle on henkisesti muodostunut aika tärkeäksi poistua kotoa valoisaan aikaan, joka on kyllä kohtuuttoman lyhyt (aina sen unohtaa, miten pimeä talvella on!). Läheisessä kauppakeskuksessakin on vierailtu jo useaan otteeseen ja lounaillakin käyty.

Edelleen vauva itkee vain nälkäänsä ja on superrauhallinen ja kerrassaan kiltti paketti. Yhtenä iltana sai kyllä pienet rintaraivarit ja olin ihan ihmeissäni, mutta kylässä ollut kahden lapsen äiti piti sitä aivan normaalina vaikka pahoittelin pahantuulista vauvaa ja toisen kerran vauva raivosi pinnasängyssä ihmeellisesti, kun menin katsomaan niin koko vauva, yöpaita ja sänky olivat ihan puklussa. Oli käynyt maitoräjähdys. Eli kyllä hän sitten ilmoittaa kun joku oikeasti on vialla. Kuitenkin vauvan rauhallisuudesta johtuen emme ole ottaneet tuttia käyttöön. Ja ehkä ajoitukset ovat menneet nappiin tai aloittelijan tuuri ollut läsnä, mutta kaikki ulkoilut ovat menneet vauvan nukkuessa autossa tai vaunuissa. Toki olen jo julki-imettänyt muutamaan otteeseen, siinä hyväksi olen havainnut Afrikasta ostamani kalastajanhuivin, joka on jättimäinen, mutta kevyt ja peittää kaiken tarvittavan.

Lenkillä rannassa

Vauvan ensimmäinen varsinainen kyläilyreissu suuntautui vauvan kummien eli parhaan ystäväni ja hänen miehensä luokse. Tai samalla reissulla esitimme tämän kysymyksen. Tai vauva esitti, se luki hänen bodyssaan. "Alatteks olee?" Onneksi he alkoivat, vauva saa mitä parhaimmat kummit! Vauva kiitti kummejaan järjestämällä pienen kakkaräjähdyksen - onneksi kuitenkin heidän vessassaan.


Vauvan ympärillä on kyllä niin paljon ihania ihmisiä, meillä on edelleen käynyt kyläilijöitä melkein joka päivä. Toivottavasti hän tuntee tämän kaiken itseään ympäröivän rakkauden. Minä ainakin tunnen ja herkistelenkin sitä täällä harva se ilta :)

Vauvaa voi myös tuijotella tuntikausia ja herkistellä. Hän on niin ihana ja niin alussa. Ihminen jotenkin niin aidoimmillaan, vasta perustarpeet elämässä. Minä tietysti murehdin jo, millaisen koulutaipaleen hän saa ja löytääkö rakkautta. Hänelle riittää toistaiseksi kuitenkin ruoka, puhtaus ja läheisyys. Vain vauvanelämää! Mutta vaikka katselemmekin jo toisiamme tarkkaavaisesti, on kontaktin ottaminen kuitenkin yksipuolista. En malta odottaa, että hän ynähtää minulle tarkoituksellisesti saati nauraisi jollekin huikealle vauvaluritukselleni.

Ja ihana, kun P on nyt kotona pitkään. Tutustutaan täällä rauhassa kaikki kolme toisiimme ja hoidetaan tietysti vauvaa yhdessä, joten hänellä on alusta asti kaksi hoitajaa. Vähän jo jännittää se aika, kun jäädään kahdestaan, ei sillä etteikö pärjättäisi, mutta kolmestaan vaan on niin kivaa! Ja onhan tää vauvan ja kodin hoitaminenkin ihan helpottavaa jakaa puoliksi.

Ensilumi, vauva 16 päivää

Muita viime päivien merkkipaaluja:
- kynnet leikattiin ensimmäisen kerran
- D-vitamiinitipat aloitettiin
- korvalääkärissä laitettiin kuppimaiseen korvaan lasta (korvalehti alikehittynyt, koska ollut kohdussa rutussa, korvassa ei siis ole toiminnallista häiriötä)
- nimi päätettiin ja nimiäispäivä
- kestovaippoja käytetään nyt päivät ja kertakäyttövaippoja yöt, edelleen kun kestot ovat öisin tuntuneet vähän falskaavan ja yöllä en tällä hetkellä jaksa vaipanvaihto-vaatteidenvaihto-vaipanpesu-rumbaa

Vauva 2 viikkoa ja äitskä

Minä syön särkylääkkeitä enää satunnaisesti. Haavateipin sai poistaa kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen ja arpi on todella siisti. Yksi tikki sieltä hiukan pilkottaa kyllä vielä, vaikka ovat itsestään sulavat. Pitänee seurailla, vaikka eiköhän se siitä itsekseen katoa. Paino on jatkanut putoamistaan ja raskauskiloja on enää mukana 4,5. Toisten mielestä pitäisi varmasti olla tyytyväinen, että imetys tekee tehtäväänsä, mutta ei tämä kropalle hirveän hyväksi varmasti ole. Toistaiseksi onneksi ei ole hiukset esimerkiksi alkaneet lähteä.... Ja valitettavasti painon automaattinen putoaminen näkyy ruokavaliossa sillä tavalla, etten kauheasti välitä mitä suuhuni tungen. En siis syö mitenkään terveellisesti. Olenkin pakottanut välipaloiksi mukaan vihersmoothieita ja porkkanoita. Joulunajanhan helposti muutenkin voisi elää vain suklaalla ja joulutortuilla!

It's the babylife

Vauva on nyt 11 päivää vanha. Tänään kävimme neuvolassa, kaikki hyvin ja painokin on noussut yli syntymäpainon. Sairaalassa se humpsahti vähän turhan alhaiseksi. Neuvolantäti vaihtui nyt muuten toiseen, mikä ei ollenkaan haitannut.

2 päivän ikäisenä sairaalassa.

Vauva nukkuu 1-5 tunnin pätkiä. Öisin heräämme muutamaan otteeseen syömään ja toistaiseksi olen itsekin saanut sellaiset 5-8 tuntia unta yhteensä. Yösyötöt kestävät joskus kyllä tunteja, mutta onneksi minulla on ne Gilmoren tytöt ;)

Nyt vauva jo katselee hiukan ympärilleen ja on pidempiä pätkiä hereillä. Satunnaiset hymyt eivät ehkä ole vielä tarkoituksellisia, mutta kyllä ne silti sulattavat sydämen. Vauva itkee oikeastaan vain nälkäänsä ja vaipanvaihdon yhteydessä. Rauhallinen tyyppi. Perjantainen ensikylpy sai aikaan kyllä myös pienen kiljukonsertin. Vesi ei ole toistaiseksi siis ihan lemppari ja taisi kylvettäjätkin olla hiukan epävarmoja.

Hymypoika 6 päivää.

Vieraita on käynyt paljon ja se on ollut ihanaa. Ruokapöydän ääressä syö ja kahvittelee rakkaita lähes joka päivä. Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteiden mukaisesti P:n perheen jouluna täällä meillä. Vauva nukkui valitettavasti pukin käynnin ajan, mutta sai jo monta pakettia! Valokuvaajakaverini kävi myös ottamassa kuvia vauvasta viikonloppuna. Napa onneksi irtosi juuri edellisenä yönä, niin saatiin ruttuisia nakuotoksiakin :)

Vaippoja on nyt käytetty sekaisin kestoja ja kertakäyttöisiä. Kestot tuntuvat vielä liian isoille ja aina tuntuu jostain lirahtavan vähän pissaa tai kakkaa läpi, mutta enenevissä määrin niihin on siirrytty. Perjantaina aamulla kyllä kertakäyttövaipasta koettiin ekat selkäkakat :) Myös poikavauvoille ominaiset joka paikkaan suihkuavat pissat on jo hoitopöydällä koettu useaan otteeseen.

Olin aivan varma, että koon 50 vaatteille (enkä niitä ostanutkaan, mutta jonkun verran olen niitä saanut) ei tule käyttöä, mutta alkuun nekin vielä olivat vähän isoja. Nyt niissä on jo vähän enemmän täytettä :)

Vauva sai tänään ensimmäisen oman postinsa sairaalasta. Etunimenä oli "Poika".

Vauva 7 päivää

Itsellä toipuminen on ihan hyvässä mallissa. Toki haava on edelleen kipeä, mutta jätin jo buranan pois kipulääkecombosta eli panadolilla nyt jatketaan.

Sairaalaan jäi painosta 5 kiloa ja kotona on lähtenyt sen jälkeen jo parikin kiloa (tämä on vähän turhan paljon, tiedän). Raskauspainoa on nyt siis noin 6 kiloa vielä jäljellä. Tilanne on siis sinänsä hyvä, mutta syödä pitää muistaa vähän enemmän. Ja syönyt olen tietysti jo kaikkea raskauden aikana kiellettyä. Brie-juusto, kylmäsavulohi, sushi, salmiakilla mässäily! Valkoviini (toki imetysrajoissa)! Maksalaatikko! Ah! Joulukuun ajattelin vielä jatkaa satunnaista lihansyöntiä, koska minun vain on yksinkertaisesti saatava Kannaksen maksa-annos. Tammikuusta sitten ruokavalio ja ehkä se liikuntapuolikin kuntoon taas.

Kävelyllä käyn jo päivittäin. Ensin kävin ilman vauvaa, mutta nyt kun ollaan jo syntymäpainossa ja ulkona ei liian kylmä, voidaan liikkua yhdessä. Hidastahan se vielä on, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Vauva selvästi viihtyy vaunuissa, vaikka tänäänkin jouduttiin neuvolaan lähtemään kesken syömisen, niin kitinä loppui aika nopeasti liikkeelle lähdettyämme.

Ekaa kertaa ulos 8 päivää mittarissa.

Ja kaikki raskausvaivat muuten tosiaan ovat kadonneet. Ei närästä, ei puudu kädet tms. Leikkaushaava pakottaa nukkumaan selällään nyt, mutta sekin on kylkimakuulle vaihtelua. Ja onneksi olen nyt tottunut nukkumaan yhdessä valitsemassani asennossa :) Mahallaan makoilua pitää nyt vielä toistaiseksi odottaa.

Imetys on lähtenyt käyntiin aika hitaasti, mutta nyt jo sujuu. Sain siihen paljon apua sairaalassa (sitä pitää vaan pyytää). Korviketta annoimme alkuun enemmän, nyt enää satunnaisesti kun tuntuu ettei vauva tule kylläiseksi.

Terkkuja vaan naapurustoon, toivottavasti piristän ankeaa joulukuuta kun käpöttelen kotona ilman paitaa lähes koko ajan! Otin myös selfien vauvan kanssa, joka jo oli kovaa vauhtia matkalla Instagramiin kunnes huomasin, että toinen rintani on ulkona :D

It's the babylife. I didn't choose the babylife, babylife chose me...

Laskettu aika

Mutta hetkinen, kukas täällä jo on?

Tässä hän on (ja minäkin ihan omalla äitinaamallani ja -tukallani) 5 päivän iässä tänään aamulla, rv 40+0.

Poikamme (pippeli vilahteli rakenneultrassa jo ennen kuin ehdimme asiaa kysyä) saapui pylly edellä maailmaan suunnitellusti leikkauksella perjantaina 27.11. (39+2) klo 10.30. Painoa oli kertynyt 3865 g ja pituutta 51 cm.

Syntyessään hän päästi heti kunnon parkaisun ja pissatakin ehti ennen kuin pää edes oli ulkona. Isänsä näköinen, vähän vaaleaa tukkaa, pulleat posket ja pitkulainen pää. Nenä ehkä ihan omanlaisensa. Kovin on säikky, kuten oli jo vatsassakin. Mutta vaikka säpsähtää kovia ääniä ja yllättävää kosketusta, ei hän kuitenkaan hermostu tai herää unesta. Muutenkin unenlahjat ovat hyvät, nälkäisenä rinnalla myllätessään hän näyttää ihan sokealta myyrältä ja on meille jo niin kovin kovin rakas.

Synnytyksestä ja sairaala-ajasta enemmän myöhemmin. Kaikki sujui tosi hyvin ja leikkauksesta toipuminenkin on lähtenyt hienosti käyntiin. Kotiin päästiin maanantaina ja täällä on jo sen näköistä, että vauva olisi asunut kanssamme vuosia. Ja siltä se välillä tuntuukin, vaikka toisaalta kaikki onkin uutta ja ihmeellistä.

Maailma todellakin on mullistunut. Ei tähän olisi mitenkään voinut valmistautua, eivätkä 9 kuukautta siihen riittäneet. Tai 32 vuottakaan. Tämä on vaan koettava.