Lasten kulttuurikeskus Rulla

Vietimme ihanan viikonlopun Arvon ja äitini kanssa Tampereella. Mieheni oli jo kauan sitten varannut kätyn (kämppä tyhjänä) poikien peli-iltaa varten.

Siitä syntyi tämä idea pienestä yön yli reissusta.

Tampereella kävimme haudoilla (minun äidin puolen isovanhempani), joilla Arvo ei vielä koskaan ollut vieraillutkaan. Tuntuu harmilliselta, etteivät nämä sukupolvet koskaan kohdanneet. Olisivat niin rakastaneet toisiaan.

Söimme aivan mainion (vegaanisen) illallisen Muusa-ravintolassa. Olin käynyt siellä kerran aiemmin viime kesänä ja Bang bang -kukkakaaliwingsit ovat kummitelleet minulle siitä lähtien. Sitten otin sen lasin valkoviiniä ja rikoin tipattomani, sen jo selitinkin!

Illallisen jälkeen hytisimme Omenahotellissa. -12 asteen pakkanen ulkona ja ilmastointi täysillä sisällä. Äitini soitti "respaan", mutta avuksi tarjottiin vain lisäpeittoja. Tänks much ja never again!

Sunnuntaina kävimme vielä ihastumassa Tampereen lasten kulttuurikeskus Rullaan. Aivan ihana paikka, erilaisia tiloja ja paljon ihmeteltävää. Sellainen lempeä, syliinsä sulkeva ympäristö, juuri mitä lapselle suunnitellulta tilalta toivoisikin.

Rullaan pääsee ilmaiseksi sisään ja siellä on osittain vaihtuvia näyttelyitä.

Sinänsä huono suositella Rullaa juuri nyt, kun se tämän viikonlopun jälkeen sulkee ovensa muutamaksi kuukaudeksi muuttaessaan osoitetta. Mutta kesällä taas pääs, kannattaa käydä tutustumassa! Me aivan varmasti menemme uudestaankin.

Lapsen ensimmäiset silmälasit

Meillä asuu nykyään tällainen pieni silmälasipäinen taapero.

Silmälasien hankinta oli aika mutkainen prosessi, johon liittyi ikävän paljon huonoa asiakaspalvelua, inhimillisiä virheitä ja vähän piti äidin jo suutahtaakin. Se vei hieman ylimääräisiä voimia tässä viimeisen kuukauden aikana. Mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt keskitytään tähän uuteen tilanteeseen ja silmälasien kanssa elämisen harjoitteluun. Kehumiseen ja kannustamiseen. Jos meiltä kysytään, Arvolle on just tapahtunut hänen elämänsä upein juttu!

Silmälasit Arvo tarvitsee vaikeaan taittovirheeseen, joka havaittiin silmälääkärissä, jonne Arvo ohjattiin pyynnöstämme neuvolasta. Hän on karsastanut oikeaa silmää sisäänpäin viime kesästä asti, syksyn aikana sen alkoi huomata jo perheemme ulkopuolisetkin ihmiset. Nyt silmälasihoidon alettua silmien tila kontrolloidaan kolmen kuukauden kuluttua.

Eilen lasien hakemisen jälkeen juhlistimme asiaa kakulla. Arvo sai syödä itse koko palan. Erikoista herkkua erikoiseen päivään. Muutenkin asiaa on valmisteltu hänelle jo hyvä tovi. Ja hihassa on varalta muutama kikka kolmonen, jotta laseista saadaan kiva rutiini päiviin.

Kävimme myös päiväkodissa Arvon omahoitajan kanssa jo etukäteen keskustelemassa asiasta. Ja kävikin niin hauskasti, että hän inspiroitui itsekin tapaamisen jälkeen käymään optikolla ja aloittelee silmälasien käyttöä pian yhtä aikaa Arvon kanssa.

Minulla on täysi luotto päiväkotimme ammattilaisiin, että silmälasipäinen taaperomme on siellä erinomaisissa käsissä. Kaikilta osin.

Ja kyllä Arvo tosiaan tuntui lelujaan katsovan illalla vähän tarkemmin kuin ennen. Ehkä hän tosiaan näkee nyt eri tavalla ja paremmin. Itse kurkistin vahvoista laseista näpi ja näin vain sumeaa.

Toki siihen, tuleeko laseista Arvolle positiivinen vai negatiivinen asia, vaikuttaa osaltaan varmasti myös muiden suhtautuminen. Siispä vieno kuuluva pyyntöni kaikille tutuille ja tuntemattomillekin. Ihastelkaa Arvon (kaikkien lasten) laseja, se pönkittää lapsen itsetuntoa, tekee niistä hänelle hienon asian ja vanhemmat kiittävät varmasti! Kiitos :) 

Sitruunaiset vihreät linssit

2 dl vihreitä linssejä
1/2 sitruuna
Lehtipersiljaa
Suolaa, pippuria, currya

Keitä linssit ohjeen mukaan. Valuta hyvin.

Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Lisää linssit pannulle.

Mausta curryllä, suolalla ja pippurilla. Pyörittele hetki ja purista päälle puolen sitruunan mehu. Silppua sekaan lehtipersiljaa ja ota pois liedeltä.

Nauti heti perunamuusin kanssa. Se meillä tehdään useimmiten pakastemuusipussista kauramaitoon, joten tämä on todellista pikaruokaa!

Alkuperäinen ohje, jossa mukana sipulia ja normipersiljaa: Pidempi korsi

Oho, hupsista - Hyvä ihminen viikko 2

Ei nyt paras malliannos kasvisten syömisestä, mutta sunnuntain pikaruokaa eli vegaaninen avokadopasta (normiresepti, ei parmesania, mutta paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Alkoholi: 1 

Vegaaninen ruokavalio: 90% 

Herkkuja: 0

Shoppailu: 1 Finlaysonin alepussukka

Liikunta: 4 x kävelylenkkiä

Paino: -0,5kg (-1,5kg yhteensä)

Heti viime maanantaina mun isä sanoi, että näytän reippaalta! Oho, toimiiks tää? Olenko mä reipas?

Juu ja ei.  Ehkä olen ollut vähän energisempi nyt. Vaikea tosin sanoa mistä syystä, kun koko viime vuoden loppu meni sairastellessa... psst, emme ole olleet koko alkuvuonna kipeitä vaikka päiväkodissa jyllää tällä hetkellä todella rajut taudit... psst ja kop kop kop ja pliiiis!

Oho, hupsista liittyy puolestaan tuohon yhteen alkoholiannokseen. Ihanaa vegaanista illallista tamperelaisessa ravintola Muusassa nauttiessani oli vaan pakko ottaa yksi valkkarilasillinen. 

Semmosta se on. Mokasin. Mutta en oikeastaan ole pahoillani, koska kokemus oli niin täydellinen. Toki otan nyt opikseni ja yritän vältellä tällaisia houkutustilanteita loppuajan :) 

Olen käynyt muutamasti tässä parin viikon aikana ulkona syömässä. Kokemukset ovat olleet vaihtelevia. Perusravintolan pakollinen yksi vegaaniannos oli hampurilainen ja ei ollut kyllä kummoinen. Ja mielummin olisin syönyt jotain terveellistä. 

Nepalilaisessa sain tosi maukasta vegaaniruokaa. Fafa'sissa vegaanipita oli aivan kelpo, mutta olisin toivonut vähän enemmän panostusta, vaikka vegaanista tsatsikia. 

6 viikon ihmiskokeeseen suostuessani (niin, itse ehdotin itselleni ja itse myös suostuin) en tajunnut, että matkan varrella on LASKIAINEN! Mun on saatava yksi laskiaispulla. Hillolla, tottakai.

Kun se oikea pulla (mikä tahansa pulla ei tietenkään käy) tulee vastaan, minä sen syön. 

Yhtenä päivänä meinasi käydä sattuneen viinivahingon lisäksi myös juustovahinko. Arvolle ei maistunutkaan iltapalaksi kuin puolikas juustovoikkari ja meinasin napata valmiiksi tehdyn toisen puolikkaan suuhun.

Jarrut! Ei juustoa. Enkä syönyt.

Joku varmaan pitää mua hölmönä, kun pidän nollatoleranssia juustoon, kun kuitenkin olen esimerkiksi syönyt jonkun verran kananmunia. Ja sit sorruin siihen yhteen viinilasiin. 

Tää on kuitenkin haaste muiden joukossa. Ja tällainen kaltaiseni juustoaddikti todellakin tarvitsee tämän nollauksen.  Miettiä vaihtoehtoja ja elämää ilman juustoa. Jättää se turhissa asioissa pois.

Ja 90 % vegaanisuuteen päästäkseen pitää toki joku roti pitää. Lisäksi minun mielestäni jokainen valinta jättää joku eläinperäinen tuote pois on kannattavaa. 

Pitää antaa kyllä tunnustusta itselleni kyllä tuosta nollalinjasta herkkujen suhteen! Seurueeni söi Muusassa myös vegaanista suklaakakkua, mutta meikä ei.

When you are at a restaurant with your grandma and she orders cake for dessert. #grandma #dinner #weekendvacay #ravintolassa #mummu #viikonloppureissu #herkku

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 20, 2018 kello 9.43 PST

Vegaaninen pastasalaatti

Yllätysvieras sunnuntaina ja uuden elämänjärjestyksemme kauppa(tilaus)päivä tiistaina. Kaapissa ei yhtään mitään tarjottavaa, kääk!

Paitsi että olihan siellä. Ainekset aivan mainioon vegaaniseen pastasalaattiin. Tästä vaan sitten varioimaan.

Vegaaninen pastasalaatti

2 dl pastaa
1 pieni parsakaali
1 iso porkkana
1 tölkki isoja valkoisia papuja
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 pieni punasipuli
1 pieni tölkki vegaanista punaista pestoa
Paahdettuja auringonkukansiemeniä
Suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Sekoitin keitetyn pastan, ohueksi pilkotun raa'an porkkanan, huolellisesti huuhdellut ja valutetut pavut sekä pilkotun punasipulin etukäteen punaisen peston kanssa maustumaan.

Vasta vähän ennen tarjoilua lisäsin kevyesti mikrossa höyrystetyt parsakaalit, pilkotut tomaatit ja pannulla paahdetut auringonkukansiemet. Näin siksi, ettei salaatti vettyisi.

Maustoin suolalla, pippurilla ja vähän lisäsin oliiviöljyä myös.

Näiden vierellä tarjosin vielä suolakurkkua, mutta en laittanut sitä suoraan salattiin kun pelkäsin ettei sopisi mukaan. Oliivit sopisivat varmasti myös, jos sellaisia söisi.

Kokeile vaikka viikonloppuna!

Spontaani rakkaudentunnustus

Eilen illalla olimme Arvon kanssa pesuilla ja hän huomasi pyykkikoneessa olevan kuivatuksessa ollutta pyykkiä.

"Minä rakastaa pyykkiä", hän totesi hykerrellen. Koskaan aiemmin en ole kuullut hänen käyttävän sanaa "rakastaa" spontaanisti.

Arvolla on tosiaan erityinen suhde lämpimiin konekuivatettuuhin pyykkeihin. Ensimmäinen spontaani "ihanaa" pääsi hänen leikkiessä pyykkikasan keskellä.

"Niin, voi kun kiva! Rakastatko äitiä myös?" minä huudahdin vähän liikuttuneena.

"Minä rakastaa äitiä", Arvo totesi ja tuli halaamaan. Sniiiiif.

Hetkeä myöhemmin ehdotin, että hän kävisi sanomassa iskällekin saman, mitä oli äidille sanonut aiemmin.

"Äiti rakastaa ikkää", hän kuiskasi halatessaan iskää.

Juustoton elämäni - hyvän ihmisen viikko 1

Vegaanivinkki nro 1: Syö älyttömän paljon kasviksia.

Alkoholi: 0

Vegaaninen ruokavalio: 90%

Herkkuja: 1 Digestive-keksi

Shoppailu: 0

Liikunta: 3 x kävelylenkkiä + 1 x kehittelemäni kevyt "hiekkalaatikkojumppa"

Paino: - 1 kg

Totesin ekalla viikolla vegaanisten valintojen tekemisen helpommaksi kuin kuvittelin. Jotenkin ajattelin, että ilman juustoa ei vaan voisi elää.

Mutta niin vaan oon elänyt. Ihan koko viikon. Ei juustosipruakaan! *henkinen yläfemma*

Olen myös tajunnut, että kasvissyöjänä mun työpaikkaruokailu on perustunut aika pitkälti just juustoon. Ei kovin terveellistä. Ehdottomasti tarkastelun paikka, koska syön siellä useamman kerran viikossa päivän pääateriani.

Pelkäsin itse asiassa, etten löydä vegaanista syötävää duunista, mutta toistaiseksi olen löytänyt. Ja puhelimen ruokapäiväkirjasovelluksen mukaan saan tarpeeksi kaikkia ruoka-aineitakin. Okei, muutaman kerran olen syönyt kananmunia ja luonnonjugurttia.

Sitten on monta pientä ratkaisua, joihin vaikuttaa moni tekijä... yhdellä lounaalla kieltäydyin kahvista kun ei ollut kasvismaitoa laittaa sekaan (en pysty juomaan mustaa kahvia), mutta aamupalatreffeillä en voinut jättää kahvia väliin vaan oli otettava tavan maidolla.

Ja siis täytyy sanoa, että 90% vegaanius on mulle täysin sopiva tie. Ihan tarpeeksi hyvää ihmisyyttä. Mahdottomalta tuntuva ehdottomuus saattaa monelle pilata koko homman heti alkuunsa. Ja koko elämän kestäviä valintoja minä tässä ainakin olen katsastamassa enkä kituuttamassa kuutta viikkoa.

Tärkein oivallus viime viikolla olikin, että en kärsinyt millään tavalla.

Olen sellainen ihminen, jolle jonkun asian päättäminen voi olla vaikeaa, mutta päätöksessä pysyminen ei. Mä vaan toimin sitten niin. En mä lounasruokalassa katso, mitä muuta on tarjolla ja voivottele kun en voi ottaa. Mä katson listaa sillä silmällä, että mikä siellä sopii mulle.

Sama taktiikka on ollut käytössä jo äitiyslomalta palatessani lounaspaikan jälkkereiden suhteen. Ei tarvitse joka päivä surkutella vitriinin edessä, mitä herkkuja siellä ois taas tarjolla, kun on päättänyt ettei ota.

Ja tietysti tähän elämän veganisoimiseen auttaa se, että on pohjana kasvisruokavalio. Ja tietty herkuttelemattomuuteen auttaa se, että sitä on tehnyt jo puolisen vuotta.

En siis tiputtanut hanskoja jokapäiväisten karkkipussien ja lihapatojen äärellä.

Seuraavaa viikkoa kohti!