Hyvä ihminen -projekti on ohi - mitä jäi käteen?

Tällainen iloinen ihminen päällänsä uutta Noshia.

Kuuden viikon aikana (39 päivää): 

Söin sokeriherkkuja (tai mitään makeaa) pari digestive-keksiä  ja kaksi kertaa puolikkaan laskiaispullan verran.

Join yhden lasin valkoviiniä.

Kerran söin juustoa Taco Bellissä.

Kerran kalaa kaverin luona.

Aloitin treenamisen. Joskin se koki heti kolauksen, koska loukkasin ranteeni.

Pari kiloakin lähti. Sweet!

Energisempi olokin on. Vieläkin olemme kipeysvapaita, jäivät onneksi vääriksi hälytyksiksi tammi-helmikuun vaihteessa. 

Säästin rahaa, kun en ostanut mitään. Ja okei, viime hetkillä kulutin ne säästöt sitten Noshin uutuuksiin.

Säästin myös perheeni rahaa, koska olen suunnitellut ruokailut tarkkaan ja todistanpa teille muuten senkin vielä, että terveellisesti syöminen EI ole kallista.

Ehkä joku ajattelee, että epäonnistuin haasteessa yllä mainittujen lipsahduksien takia. Siihen mulla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin, että tehkää perässä! Itse olen tyytyväinen.

Ja kerrassaan yhtään mitään negatiivista tämä kuusiviikkoinen ei tuonut elämääni. Pelkkää plussaa.

Miten tästä eteenpäin?

Juustoa syödään meidän perheessä aivan varmasti tästä edespäin paljon vähemmän (sori, pojat). Omat bravuuriherkkuruokani ja juhlatarjottavani sisältävät lähes poikkeuksetta juustoa. Se voisikin toimia meillä sellaisena viikonloppu- ja juhlaruokana. Arkiruoan teko onnistuu hyvin (terveellisemmin) ilmankin.

Kala varmasti samoin.

Sokerin syöminen jatkuu niin kuin on jatkunut jo viime kesänä. Hallittuna ja hyvin vähäisenä. Sitäkin projektia tuli jo puoli vuotta täyteen ja voisinkin asiasta kirjoitella vähän lisää erikseen.

Alkoholi ei mikään ongelma minulle ole ollutkaan, mutta ehkä tajusin tässä kuuden viikon aikana sen, että joskus se perjantain valkoviinilasillinen tai yksi geetee maistuvat erittäin hyviltä.

Minulle toimi tämä kuuden viikon haaste jotenkin aika hyvin. Siinä ajassa joku asiaa ehtii jo tulla rutiiniksi. Myös tämä blogin julkinen paine auttaa.

Seuraavaa haastetta etsiessä siis! On mulla pari ideaa. Niistä lisää vaikka ensi viikolla! Nyt laivalle juhlimaan ruoan ja viinin ja ihanan seuran parissa.

Pullaa ja pullamössöä - Hyvä ihminen viikko 5

Silloin tällöin olen meidän sotkuisessa eteisessä näin päättäväinen.

Alkoholi: 0

Herkkuja: 1/2 laskiaispulla

Shoppailu: Öö, Nosh-kutsuilta tilattu kaikenlaista

Liikunta: 2 x kävelylenkki ja 1 x treenit (!!) 

Paino: - 0,5 kg (- 2,5 kg)

Tällä viikolla alkoi jo näyttää hommat kunnolliselta.

Torstaina palattiin pitkästä aikaa treenien pariin miehen kanssa. Jee, hyvä me!

Kävimme Arvon syntymään asti personal trainerilla kerran parissa viikossa ja urheilu yhdessä oli meille aika isokin pala arkielämää. 

Noh, vauvavuosi muutti tietysti kaiken. Enemmän minulla kuin miehellä. Onhan se jälkeenpäin harmittanut, mutta niin saikin käydä ja olen itselleni siinä mielessä kiitollinen, etten ottanut asiasta silloin paineita vaan keskityin muihin, omasta mielestäni tärkeämpiin asioihin.

Ja noh, viime vuonna oli taas edessä uusi arki töineen ja päiväkoteineen. Ajan kiskominen tuntui alkuun vaikealta, sitten kun siihen tottui yllätti sairastelukierre. 

Itse kävin vuoden verran aikuisbaletissa tässä välissä, mutta tajusin, että vähäisestä harrastusajasta pitää nyt ottaa enemmän irti. Senkin aika varmasti vielä tulee, kun voi harrastaa jotain "ihan kivaa". 

Eli nyt oli sopiva aika vihdoin palata personal trainerin hoteisiin kahden vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa aloitimme pienryhmävalmennuksessa, jossa tavoitteena olisi käydä kerran viikossa yhdessä (koska se vaan on niin paljon kivempaa kahdestaan) ja toiset kerrat eri aikoina. Sali sijaitsee kätevästi miehen äidin kodin vieressä, joten Arvon hoito järjestyy helposti.

Ekalle treenikerralle sattui kuntotesti. Huh huh. Tulos ei tietenkään ollut mairitteleva, mutta siitäpä on sitten varaa parantaa. Lihasparoilleni testi oli niin kova järkytys että hyvä kun pystyin liikkumaan kahtena seuraavana päivänä!

Syömisten suhteen viikko sujui suhteellisen hyvin puolikasta (oikeasti puolikas eikä Keravan puolikas) laskiaispullaa lukuun ottamatta. Lauantaina tuli kyllä pitkä miinus vegaaniuteen kaverin luona nautitusta kalakeitosta. Ensimmäinen liharuoka viiden viikon aikana.

Lauantaina pidimme siis yhteiset Nosh-kutsun yhden kaverin kanssa. Siellä myös shoppailulakko meni aika pahasti rikki, mutta tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Kutsut oli sovittu ennen kuin hyvä ihminen sai alkunsa. 

Viimeinen viikko projektia on startannut. Itse asiassa viimeiset neljä päivää, koska perjantaina koittaa SE laivareissu kahden rakkaan ystäväperheen kera....

Jotain kummallista on tapahtunut projektin aikana, kun juustovuoret eivät nyt loppusuorallakaan siinnä silmissä eikä katkaravut korvissa. Viime kesästä asti syömättä jäänyt irtokarkkipussi ei herätä enää mitään tunteita. Oikeasti! Mutta myönnetään, viini tulee perjantaina kyllä maistumaan niiin hyvältä.

Tietty tuntuu helpottavalta, että voin jatkossa halutessani syödä taas vapaammin, mutta mitä viikonlopulta eniten odotan on kuitenkin seura ja hauskanpito. Lasten kanssa ja sitten vuoroiltoina (naisten ja miesten illat) aikuisten kesken. 

Pienoinen hehkutus vielä tältä päivältä. Kävin nimittäin treeneissä ennen töitä (viikko 6. asioita). Kello 7 maanantaiaamuna sai taas pullamössö kyytiä. Ystävä kysyi kiristääkö sädekehä jo, niin kyllähän se aika kireetä tekee tällaisella menolla!

Harrastusten luokse pääseminen on muuten ainut hetki, jolloin kaipaan autoa (joskus tulee varmasti eteen myös Arvon harrastusten kanssa). Mulla ei siis ole ajokorttia, auto meiltä löytyy kyllä... Vaatii nimittäin talvisena maanantaiaamuna melkoisen ekstraponnistuksen lähteä julkisilla urheilemaan. Mutta mä sen tein. Ainakin kerran :) Lisäksi tämä "uimahallikatveessa" asuminen ei olisi ongelma, jos mulla olisi auto... Mutta kevättä kohti, pian helpottaa!

Hyvin suunniteltu on puoliruokaa - Hyvä ihminen viikko 4

Kasvissosekeitto, klassinen, nerokas vegaaniruoka. Maistui mulle muutamana iltana myös iltapalaksi.

Alkoholi: 0

Herkkuja: 1/2 laskiaispulla

Shoppailu: 0

Liikunta: 3 x kävelylenkkiä + 1 x hiekkalaatikkojumppa

Paino:  0 (-2 kg yhteensä)

Aloitin viime viikon vetäisemällä heti maanantaina puolikkaan laskiaispullan.

Jep. Sanon puolikkaan, mutta oikeastihan se oli kokonaisen vertainen, koska kyseessä oli Keravan Kulmiksen maailman suurin laskiaispulla -pulla. Mutt oli kyllä todella hyvää!

Sit ryhdistäydyin. Tai itse asiassa tuntui, että en ryhdistäytynyt vaikka ryhdistäydyin.

Johtui ehkä siitä pienestä orastavasta flunssasta, joka muutaman päivän vaivasi, mutta jonka ilmeisesti onnistuin torjumaan.

Ruoka/liikuntapäiväkirja (appi puhelimessa) on kyllä siitä hyvä, että vaikka tuntuu että kaikki menee alamäkeen, niin voi sieltä sitten todeta, ettei se olekaan totta. Että ihan on syöty hyvin ja liikuttukin olosuhteisiin nähden ihan jees.

Esimerkkiruokapäivä viime viikolta:

Aamulla veteen mikrossa keitetty puuro (oma sekoitus eri hiutaleita, mantelirouhetta, pellavarouhetta, auringonkukansiemeniä) pakastemarjoilla, kahvi kauramaidolla

Töissä lounaaksi salaatti pavuilla ja siemenillä

Välipalaksi kirsikkatomaatteja ja pähkinöitä (eväsrasia mukana!)

Päivälliseksi kasvissosekeitto ja salaattia

Iltapalaksi kasviksia/hedelmiä ja luonnonjugurttidippiä (päivän ainut ei-vegaani-asia)

Olen huomannut, että oleellista hyvin syömisessä on muuten hyvä suunnittelu. Mulla on siihen jo aika toimiva systeemi, siitä lisää myöhemmin!

Söin kyllä viikonloppuna poikkeuksellisesti leipää ja muutenkin viikon aikana vähän aiempia viikkoja "huonommin". Niinpä heräsin maanantaiaamuna tutun turvotuksen kanssa (joka ei ole vaivannut muuten koko haasteaikana) ja vaaka ei ollut hievahtanutkaan viikon takaisesta.

Viikonloppuna meillä oli muuten myös ekaa kertaa viikkokausiin juustoa kotona. Hoidan meillä ruokaostokset, joten se ei nyt ole ollut mulla prioriteeteissa, vaikka pojat meillä ei mukana tässä mun haasteessa olekaan.

Voi Arvon naamaa, kun hän sai juustoa lauantaiaamun aamupalalla. Hän oli niin onnellinen. Ehkä juuston paikka on kodissamme sellaisena erityisherkkuna, ei niinkään päivittäisenä ruokana.

Itselle teki juuston käsittely vähän vaikeeta, vaikka muuten ei olekaan juuri houkutuksia ollut... En kuitenkaan napannut siivuakaan!

12 päivää jäljellä. Joko ensi viikko menisi ilman mitään miinuksia?!

Pullaa vai ei pullaa? Hyvä ihminen viikko 3

Vegaanisia aterioita viikon varrelta. Ruoassa olen pysynyt.

Alkoholi: 0

Vegaaninen ruokavalio: 90% (tätä kai on turha ilmoittaakaan enää, kun en oikein tiedä miten sen laskisikaan ja 100 % en pyrikään)

Herkkuja: 0

Shoppailu: 0

Liikunta: 3 x kävelylenkkiä

Paino: 0,5 kg (-2 kg yhteensä)

Jee jee, hyvänä ihmisenä elämisen puoliväli saavutettu!

Ekaa kertaa tällä viikolla olen kokenut pientä epäröintiä päätökseni kanssa. Lauantaina teki mieli yhtä ginitonicia ja sunnuntaina himoitsin laskiaispullaa. Kuusi viikkoa alkoi yhtäkkiä tuntumaan aika pitkältä ajalta, vaikka puoliväli jo kolkuttelikin.

Pysyin kuitenkin erossa drinksuista ja pullista, mutta päädynhän minä yhtä sääntöä rikkomaan... Mahdanko sittenkään saada sitä tilaamaani sädekehää tämän päätteeksi?

Tällä viikolla söin nimittäin kerran juustoa. Enkä mitä tahansa juustoa, vaan Taco Bellin megamättöä juustolla.

Tunnustan.

Mutta enpä silti itseäni juuri ruoski (tästäkään), koska yksi (harkittu) juustolipsahdus kolmessa viikossa ei tunnu missään.

Paitsi leuassa! Nimittäin pari päivää Taco Bell -hulluttelun jälkeen tuli todella pitkästä aikaa kipeä finni leukaan. Kenties ei laisinkaan sattumaa?

Lisäksi muuten söin popkornia leffateatterissa (Tuntematon, vihdoin!). Ja yhden kebabin (vegaaninen vöner, nams). Jep, tosi terveellistä...

Mutta paino pysyy laskusuunnassa ja kokonaisuushan se on mikä ratkaisee!

Liikuntaa en nyt millään tunnu saavan käynnistettyä lenkkeilyn lisäksi. Eipä sillä, parempi se lenkkeilykin kuin ei mitään ja nautin kyllä just ulkoilusta sisällä vietettyjen toimistopäivien jälkeen. Ja olemme käyneet lenkillä myös koko perheen voimin, mikä tietty on mukavaa sekin.

Mutta jos tähän saisi rinnalle muutaman jumpan edes. Uiminenhan olisi mun laji, mutta tällä hetkellä elämäni tapahtuu uimahallikatveessa.

Ja hei neljäs viikko käynnissä! Yritänpä nyt sen liikuntakipinäkin (jota on näkynyt viimeksi viime syyskuussa ennen sairasteluputkea) taas löytää, oisko vinkkejä?

Oho, hupsista - Hyvä ihminen viikko 2

Ei nyt paras malliannos kasvisten syömisestä, mutta sunnuntain pikaruokaa eli vegaaninen avokadopasta (normiresepti, ei parmesania, mutta paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Alkoholi: 1 

Vegaaninen ruokavalio: 90% 

Herkkuja: 0

Shoppailu: 1 Finlaysonin alepussukka

Liikunta: 4 x kävelylenkkiä

Paino: -0,5kg (-1,5kg yhteensä)

Heti viime maanantaina mun isä sanoi, että näytän reippaalta! Oho, toimiiks tää? Olenko mä reipas?

Juu ja ei.  Ehkä olen ollut vähän energisempi nyt. Vaikea tosin sanoa mistä syystä, kun koko viime vuoden loppu meni sairastellessa... psst, emme ole olleet koko alkuvuonna kipeitä vaikka päiväkodissa jyllää tällä hetkellä todella rajut taudit... psst ja kop kop kop ja pliiiis!

Oho, hupsista liittyy puolestaan tuohon yhteen alkoholiannokseen. Ihanaa vegaanista illallista tamperelaisessa ravintola Muusassa nauttiessani oli vaan pakko ottaa yksi valkkarilasillinen. 

Semmosta se on. Mokasin. Mutta en oikeastaan ole pahoillani, koska kokemus oli niin täydellinen. Toki otan nyt opikseni ja yritän vältellä tällaisia houkutustilanteita loppuajan :) 

Olen käynyt muutamasti tässä parin viikon aikana ulkona syömässä. Kokemukset ovat olleet vaihtelevia. Perusravintolan pakollinen yksi vegaaniannos oli hampurilainen ja ei ollut kyllä kummoinen. Ja mielummin olisin syönyt jotain terveellistä. 

Nepalilaisessa sain tosi maukasta vegaaniruokaa. Fafa'sissa vegaanipita oli aivan kelpo, mutta olisin toivonut vähän enemmän panostusta, vaikka vegaanista tsatsikia. 

6 viikon ihmiskokeeseen suostuessani (niin, itse ehdotin itselleni ja itse myös suostuin) en tajunnut, että matkan varrella on LASKIAINEN! Mun on saatava yksi laskiaispulla. Hillolla, tottakai.

Kun se oikea pulla (mikä tahansa pulla ei tietenkään käy) tulee vastaan, minä sen syön. 

Yhtenä päivänä meinasi käydä sattuneen viinivahingon lisäksi myös juustovahinko. Arvolle ei maistunutkaan iltapalaksi kuin puolikas juustovoikkari ja meinasin napata valmiiksi tehdyn toisen puolikkaan suuhun.

Jarrut! Ei juustoa. Enkä syönyt.

Joku varmaan pitää mua hölmönä, kun pidän nollatoleranssia juustoon, kun kuitenkin olen esimerkiksi syönyt jonkun verran kananmunia. Ja sit sorruin siihen yhteen viinilasiin. 

Tää on kuitenkin haaste muiden joukossa. Ja tällainen kaltaiseni juustoaddikti todellakin tarvitsee tämän nollauksen.  Miettiä vaihtoehtoja ja elämää ilman juustoa. Jättää se turhissa asioissa pois.

Ja 90 % vegaanisuuteen päästäkseen pitää toki joku roti pitää. Lisäksi minun mielestäni jokainen valinta jättää joku eläinperäinen tuote pois on kannattavaa. 

Pitää antaa kyllä tunnustusta itselleni kyllä tuosta nollalinjasta herkkujen suhteen! Seurueeni söi Muusassa myös vegaanista suklaakakkua, mutta meikä ei.

When you are at a restaurant with your grandma and she orders cake for dessert. #grandma #dinner #weekendvacay #ravintolassa #mummu #viikonloppureissu #herkku

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 20, 2018 kello 9.43 PST

Juustoton elämäni - hyvän ihmisen viikko 1

Vegaanivinkki nro 1: Syö älyttömän paljon kasviksia.

Alkoholi: 0

Vegaaninen ruokavalio: 90%

Herkkuja: 1 Digestive-keksi

Shoppailu: 0

Liikunta: 3 x kävelylenkkiä + 1 x kehittelemäni kevyt "hiekkalaatikkojumppa"

Paino: - 1 kg

Totesin ekalla viikolla vegaanisten valintojen tekemisen helpommaksi kuin kuvittelin. Jotenkin ajattelin, että ilman juustoa ei vaan voisi elää.

Mutta niin vaan oon elänyt. Ihan koko viikon. Ei juustosipruakaan! *henkinen yläfemma*

Olen myös tajunnut, että kasvissyöjänä mun työpaikkaruokailu on perustunut aika pitkälti just juustoon. Ei kovin terveellistä. Ehdottomasti tarkastelun paikka, koska syön siellä useamman kerran viikossa päivän pääateriani.

Pelkäsin itse asiassa, etten löydä vegaanista syötävää duunista, mutta toistaiseksi olen löytänyt. Ja puhelimen ruokapäiväkirjasovelluksen mukaan saan tarpeeksi kaikkia ruoka-aineitakin. Okei, muutaman kerran olen syönyt kananmunia ja luonnonjugurttia.

Sitten on monta pientä ratkaisua, joihin vaikuttaa moni tekijä... yhdellä lounaalla kieltäydyin kahvista kun ei ollut kasvismaitoa laittaa sekaan (en pysty juomaan mustaa kahvia), mutta aamupalatreffeillä en voinut jättää kahvia väliin vaan oli otettava tavan maidolla.

Ja siis täytyy sanoa, että 90% vegaanius on mulle täysin sopiva tie. Ihan tarpeeksi hyvää ihmisyyttä. Mahdottomalta tuntuva ehdottomuus saattaa monelle pilata koko homman heti alkuunsa. Ja koko elämän kestäviä valintoja minä tässä ainakin olen katsastamassa enkä kituuttamassa kuutta viikkoa.

Tärkein oivallus viime viikolla olikin, että en kärsinyt millään tavalla.

Olen sellainen ihminen, jolle jonkun asian päättäminen voi olla vaikeaa, mutta päätöksessä pysyminen ei. Mä vaan toimin sitten niin. En mä lounasruokalassa katso, mitä muuta on tarjolla ja voivottele kun en voi ottaa. Mä katson listaa sillä silmällä, että mikä siellä sopii mulle.

Sama taktiikka on ollut käytössä jo äitiyslomalta palatessani lounaspaikan jälkkereiden suhteen. Ei tarvitse joka päivä surkutella vitriinin edessä, mitä herkkuja siellä ois taas tarjolla, kun on päättänyt ettei ota.

Ja tietysti tähän elämän veganisoimiseen auttaa se, että on pohjana kasvisruokavalio. Ja tietty herkuttelemattomuuteen auttaa se, että sitä on tehnyt jo puolisen vuotta.

En siis tiputtanut hanskoja jokapäiväisten karkkipussien ja lihapatojen äärellä.

Seuraavaa viikkoa kohti!

Kuukauden ajan olen hyvä ihminen

Tipaton ja sokeriton vegaani, joka ei osta mitään, urheilee ja laihtuu niin, että jo helmikuussa housut löpöttää.

Sellainen on suunnitelma. Tai no...

Tipattomuus on pitävä. Vaikka EN ole raskaana, enkä koe alkoholinkäytössäni olevan mitään ongelmaa. Mutta hyvä näin välillä.

Sokerittomuus on myös pitävä tai ainakin sinnepäin. Tämähän alkoi jo viime kesänä eikä tässä mitään suurta repsahdusta ole tapahtunutkaan, mutta jouluna tuli enemmän herkuttelua, siksi nollaus tarpeen. Tähän myös liittyy tuo tipaton, alkoholissa kun on sokeria melkoisesti.

Urheilen varmasti, jos olen terve. Koko loppuvuosihan meni on/off-flunssassa.

Elän vegaanisemmin. En mustavalkoisen vegaanisesti, mutta nyt on jo takana kolme päivää esimerkiksi ilman juustoa. Ja hengissä olen. Kotoa myös löytyy enemmän vegaanisia vaihtoehtoja. Joista toivottavasti osa tulee ihan jäädäkseenkin eikä vain kuukaudeksi...

Yksi niinkin suuri vegaaninen innovaatio kuin TUOREET kasvikset/vihannekset/hedelmät/juurekset ovat vallanneet keittiömme ja jääkaappimme. Triplasin (kyllä, x3) tuoreiden asioiden määrän kauppalistalla. Melko helppoa vegaanistumista.

Laihtuminen tulee ehkä sitten siinä sivussa.

En myöskään osta mitään vaatteita itselleni enkä Arvolle (paitsi akuutin tarpeen ilmaantuessa). Mitään emme tarvitse myöskään kotiin. Mutta jos SE oikea matka tulee vastaan, niin sen, sen minä kyllä ostan.

Ja arvaattepa varmasti, miten superäiti, -vaimo ja -työntekijäkin minusta tulee tässä samalla. Virittelen tässä jo taikaviittaani.

Nämä kaikki lupaukset tein ja hyväksi ihmiseksi pyrkimisen aloitin tosiaan vasta tällä viikolla enkä perinteiseen malliin heti tammikuun alusta. En todellakaan halunnut olla hyvä ihminen Brysselissä! Lomalla paha, arkena hyvä!

Tämän hitaan startin aion korvata sillä, että kuukauden sijaan olen hyvä ihminen peräti 6 viikkoa putkeen eli 16.2 asti. Sattumalta lähdemme juuri kyseisenä viikonloppuna sitten risteilylle kaveriperheiden kanssa. Grhm.

Mutta nyt kun nämä on julkisesti sanottu, en voi enää perua. Pakko olla hyvä.

Blogissani saattekin jatkossa kadehtien seurata, millainen sädekehä pääni päälle ilmaantuu näiden viikkojen aikana. Ilmaston lämpeneminen pysähtyy ja eläimet pelastuvat. Maailma muuttuu ja lapsestani tulee vähintään presidentti. En ihmettelisi, jos paavi julistaisi ensimmäisen ateistipyhimyksen helmikuussa.

Ja ne housut löpöttää! Oottakaa vain!