Kesäajan uneton

Mmmmm... A nukkua tuhisee neljättä viidettä tuntia jo, meni nukkumaan tavalliseen tapaan kesäajasta huolimatta. Yhdet päikkärit jäi välistä päivällä.

Äiti sen sijaan. No valvoo.

Oon aina ollut herkkäuninen ja kesäaika on aina aiheuttanut parin yön unettomuutta tai heräilyjä outoihin aikoihin. Niinpä nytkin.

Tämän herkkäunisuuden takia en ole nyt vauva-aikanakaan nukkunut kuin muutaman päiväunet. En ole niitä juuri koskaan harrastanut, lähinnä tosi tosi väsyneenä ja krapulassa. Yleisesti haluan nukkua öisin, en päivällä.

Alkuun unta riitti öisin aika hyvin aina kun mahdollista ja nukahdin nopeasti A:n perässä. Nyt on alkanut valvottaa ja nukahtaminen saattaa syöttämisen jälkeen kestää.

Toisaalta tarvitsen myös aika vähän unta, joten siksi en kai pahemmin väsy vaikka en aina nuku. Öisin tuskailen, mutta päivisin pärjään. Toki pinna saattaa olla kireämpi ja aivot vähän jäässä välillä. Ja perus iltapäiväkoomat kuuluu tietysti asiaan :D

A täytti eilen 4 kuukautta. Ensi viikolla on neuvola. Kasvu vähän jännittää, eiköhän se 7 kiloa ole jo rikki. Aikamoinen jässikkähän tuo on ja välillä kädet väsyy kanniskeluun.

4 kk ikähän tuo mukanaan luvan antaa kiinteitä. Itse ajattelin jatkaa täysimetystä (tarkoittaa siis, että vauva syö vain maitoa) vielä jonkin aikaa, jos neuvolassa se hyväksytään lähinnä siis juuri kasvun puolesta ja tietysti, jos maitoa riittää. 6 kk on edelleen täysimetyssuositus, johon asti vauva pärjää pelkällä maidollakin ja joidenkin tutkimusten mukaan sektiovauvojen suolistobakteeristo kehittyy hitaammin (eli muun ruoan sietokyky voi olla heikompi pidempään), joten senkin puolesta ehkä mieluummin täysimettäisin lähemmäs 6 kuukautta. 4 kk - 6 kk aikana kiinteät on kuitenkin hyvä aloittaa allergioiden mahdolliseksi välttämiseksi. Katsotaan, kuinka asia menee.

Imetys onkin hyvä aihe seuraavalle unettomalle yölle. Siitä riittäisi kirjoitettavaa.

Tällainen yöavautuminen. Kokeillaas taas nukkumista :)

Iso pieni energiaa täynnä.

A 5 päivää ja 4 kuukautta. Äitikin on lähtenyt uudelleen kasvamaan, enkä siis todellakaan tarkoita uutta raskautta vaan tätä edelleen jatkuvaa "jouluherkuttelua" :D

Naurata vauvaa!

Eilen illalla hassuttelin A:n kanssa sohvalla.

"Tää nauraa ihan kohta", huikkasin toisessa huoneessa pyykkejä laittavalle P:lle.

Ja sieltä se hetkeä myöhemmin tulikin. Vauvan hekotus. Ihan parasta remakkaa emme saaneet videolle, mutta ensimmäistä naurua kuitenkin.

Helppo varmaan arvata, mitä tässä taloudessa tehdään koko pääsiäinen... No, nauratetaan vauvaa tietty!

Öm ja juu, huomasin kyllä sen, mitä ehkä videon jälkeen mietitte, että huomasikohan se? :)

Hyvää pääsiäistä ja A 4 kuukautta

A on pian 4 kuukautta. Hän kääntyy (aina kun huvittaa tai pääsee, paremmin kertisvaipan kanssa kuin kestovaipassa) ja juttelee (aina kun huvittaa, joskus käydään jo pitkiäkin keskusteluja, välillä ei irtoa äänen ääntä). Sylissä hän pyrkii jo välillä istuma-asentoon. Tarttuminen on kehittynyt tosi nopeasti, nyt Sofie Le Giraffe pysyy pidempään kädessä ja löytää useammin suuhunkin.

Naurua edelleen odotellaan. Olen kuullut naurahduksen kaksi kertaa, ekan kerran jo yli kuukausi sitten, viimeksi eilen kaverin luona. Hän huudahti "Joko A nauraa?" johon minä, että en ole kyllä ennen tuota kuullut ennen :) Kutittelu ja kukkuu-leikki irroittaa kyllä todella riehakkaat hymyt ja ölinät, mutta kikatusta ei vielä!

Ympäröivä maailma kiinnostaa A:ta koko ajan enemmän. Syömisestä ei aina meinaa tulla mitään, kun ei malta :) Pinnaa ei A:lta löydy, nälkä, ulkovaatteiden (pipo!!) pukeminen, vaunuista herääminen ja väsy saavat aikaan huutokonsertin. Selittämättömät itkut ovat oikeastaan jääneet pois, välillä iltaisin on pientä kitinää, mutta sekin taitaa mennä väsymyksen piikkiin. Itkun saa katkeamaan vaipan vaihdolla ja harvemmin se alkaa uudestaan, ainakaan samanlaisena :D

Naapurit varmasti luulevat, että meillä asuu aikamoinen kiljukaula, koska ulos lähteminen on yleensä täyttä huutoa vaatteiden pukemisesta alakerran ulko-ovelle asti. Samoin, jos A sattuu heräämään ennen sisääntuloa, alkaa itku usein. Nykyään A viihtyy kyllä jonkin verran vaunuissa myös hereillä, kerran shoppailtiin varmaan tunnin verran vaatekaupoilla yhdessä. Makutuomari tuijotteli kiltisti äidin touhuja ja äiti arvosteli kokeilemiaan vaatteita ääneen tuomarille... Vauvalle höpöttely jää päälle, en tiedä miltä se kuulostaa ulkopuolisista :D

A:n suosikkeja ovat aamut, kukkuu-leikki, loruleikit (laulaminen ja musiikki ei uppoa yhtä hyvin), kaikenlaiset hassut ihmisten tekemät äänet ja värikkäät kuviot. Tarttumisen myötä muuten vessan DIY-lelu on alkanut saada kyytiä :D Pitää keksiä, miten saan telineen kauemmas!

Millainen persoona A sitten on? Minusta on vähän vielä vaikea sanoa. Rauhallinen, iloinen, mutta lyhytpinnainen... Eiköhän nuo sovi useimpiin vauvoihin? :D

Ollaan nyt jo kuukausi käyty vauvauinnissa. Siitäkin A selvästi nauttii, vaikka välillä onkin vähän varautunut, ja hän on ihan luontainen sukeltelija. Tuollaisissa erikoistilanteissa vauvojen erilaisuus kyllä tulee esiin ja voisi kai sanoa, että A on rauhallisimmasta päästä. Siihen asti kun nälkä yllättää :D

Päikkäreitä A nukkuu yleensä nykyään 3-4 riippuen kestosta. Aamun pikkupäikkärit on yleensä noin tunnin, sitten päivällä vähän pidemmät (nyt A edelleen päikkäreillä, joiden aikana olemme reissanneet Tapiolaan, minä kävin uimassa, kun anoppi katsoi A:ta, kävimme kahvilassa ja reissasimme kotiin, unta siis jo yli 3 h takana) ja yleensä nukutetaan vielä sitten klo 17-18 välissä vikoille lyhyille torkuille. Ajat kyllä elävät tosi paljon, aamut kun alkavat tosiaan klo 7-10. Ilta on nyt alkanut vakiintua klo 20-21 väliin. Vähän jännittää mitä tuo kellojen siirto tuo mukanaan!

Mutta hauskaa pääsiäistä, nyt A heräsi :)

Got to love these colorful diapers!! Tää ois voinut olla mun Hyvää pääsiäistä -toivottelukuva. Tai nyt onkin :D

Kanteluhommissa keväisenä päivänä.

Kevät tuu takas, niin päästään liikkeelle tälleen! Kuinka kätevää, kun A kulkee tuossa mukana. Ja nukkuukin siinä :)

Ja onhan ne varpaatkin löytyneet jo :)

Lapsenvahtihommia ja uni vol 105

Olimme eilen naapurissa syömässä aikuisten kesken ja P:n sisko vahti lasta illan.

Söimme rauhassa, jonka jälkeen kävin kotona sovitusti syöttämässä A:n ja laittamassa hänet nukkumaan (nykyään JO klo 21 aikoihin, tässä on tapahtunut iso muutos viimeisen viikon aikana). Sitten palasin vielä naapuriin ja tulin puolen yön aikaan. A oli juuri herännyt eikä ollut rauhoittunut tutilla. Pientä äidin/tissin ikävää hänellä siis taisi olla, mutta loppuyö sujui kuitenkin ihan tuttuun tapaan tätä heräämistä lukuunottamatta.

Mutta siis vitsit olipa ihanaa. Yhteistä omaa aikaa ja yllättävän helppoa oli olla! P:n sisko on niin luonnollinen lasten kanssa, ettei siitä kyllä tarvinnut olla hetkeäkään huolissaan, että miten heillä menee. A oli nukkunut päikkärit, syönyt pulloa kahteen otteeseen ja ollut oma rauhallinen, ihana itsensä koko illan ja häntä luvattiin tulla toistekin vahtimaan :)

Ja tunnustettakoon, että kävin perjantainakin kaupungilla ravintolassa syömässä ja drinkillä poikien ollessa kotona kaksin. Aikamoinen menoviikonloppu siis ;) Ilmeisesti jonkinlainen mahdollinen vierastamiskausi voi olla jo nurkan takana, mutta toistaiseksi en ole huomannut missään vaiheessa, että A:lle olisi niin "väliä" kuka häntä hoitaa. Kun tulin häntä laittamaan unille lauantai-iltana, niin hän oli ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.

Ja tosiaan viimeisen viikon aikana rytmi on kääntynyt siihen, että A menee aiemmin nukkumaan ja rauhoittuu yöllä usein pelkällä tutilla. Läpimurto tapahtui, kun nukuin viime viikonloppuna yhden yön sohvalla ja P hoiti yön. Kyseessä ei ollut unikoulu, vaan tarkoitus oli kokeilla pullosyöttöä yön yli ja olisin tullut heti paikalle, jos homma ei olisi toiminut. No sehän toimi, vaikka A söi yön aikana tosi vähän. Tästä tajusinkin sitten, että A ei tarvitse ruokaa joka kerta kun yöllä havahtuu. Vau! Hän rauhoittuu tutilla tosi nopeasti ja kerran mentiin jo klo 21-7 välinen aika täysin syömättä. Vau! Lisäksi hän siis nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä. Vau!

Toki tajuan, että tämä voi olla taas yksi vaihe, mutta tosiaan tuntuu että kyseeessä oli enemmän sellainen oma ahaa-elämys eikä niinkään mikään muutos A:n käytöksessä. Eli ilman tätä yötä sohvalla olisin ehkä jatkanut ruoan tarjoamista jokaiseen ynähdykseen hamaan tulevaisuuteen.

Viikko sitten A myös oppi kierähtämään selältä vatsalle ja teki sitä useampana päivänä ahkerasti. Välillä homma suututti ja ympäri mentiin kauhean huudon kera. Sitten se yhtäkkiä unohtui koko kierähtely ja nyt hän ei edes yritä mihinkään suuntaan vaan muina poikina lekottelee selällään. Kääntymisen sijaan tulikin sitten saman tien jotain äidin mielestä vielä parempaa... eli jutut! Nyt sitä riittää, ölinää ja äpinää. Naurua ei vielä kuulu, mutta äänensävyjä on jo kuultu huolestuneesta ilakoivampaan. Vitsit kun ihanaa kommunikoida :)

Kivaa sunnuntaita! T. Söpö

Äidin oma aika

Oijoi. Heti tässä tekstin kirjoittamisen alkuun tuli vahva deja vu. Omasta ajasta. Joku muiston häivähdys vanhasta elämästä. Kevään tuoksu...

Viime viikon keskiviikkona kävelin Helsingin kaduilla vaunuitta ja suuntanani oli uusi, tyylikäs aikuisten ravintola Factory. Siellä minua odotti ystävä, otin lasin valkoviiniä ja söin keskeytyksettä hyvää ruokaa. Puhuin muustakin kuin A:sta, kuuntelin treffeistä ja välillä puhelimeen piippasi väliaikatietoja kotoa. Oh, mitenkä hienoa oli. Ja sitten kolme tuntia myöhemmin kiirehdin bussipysäkiltä malttamattomana kotiin suukottamaan A:ta.

Viikko sitten maanantaina sitten taas uskaltauduin uimahalliin ilta-aikaan (koska on hiihtoloma, normaalisti en mene sinne iltaisin tai viikonloppuisin tungoksen takia). P haki A:n uimahallin pihasta töistä tultuaan. He kävivät mammalla ja lähtivät sitten kotiin. Minä pulahdin altaaseen, uin reipasta tahtia 500 metriä, jonka jälkeen piti höllätä tahtia seuraaviksi 500 metriksi. Ihan ei ole kunto sama, mitä ennen raskautta. Eikä mikään ihme, kolmeen kuukauteen olen lähinnä kuntoillut kävelemällä. Ja sinänsä ihan ok uintimatka, koska raskauden lopulla en jaksanut kokonaista kilometriä enää uida.

Uinnin jälkeen kävin saunassa ja koska bussin lähtöön oli aikaa, Stokkan herkussa. Kaupassa vaeltelin hyllyjen välissä ja katse kiersi eri tuoterivistöjä tarkkaan. Ei ollut hytkytettäviä vaunuja, joista koska tahansa saattaa kuulua se ensimmäinen vieno "äää", jonka jälkeen on jo kiire.

Oman ajan tarve on tullut voimakkaammaksi tässä viime aikoina. P käy yleensä ainakin kerran viikossa A:n kanssa kahdestaan vaunulenkillä ja minä touhuan kotona omiani. Pari kertaa olen käynyt vapaaehtoishommissa yksin. Ihan alussa, kun A:ta ei vielä voinut viedä ulos, ja kovien pakkasten aikaan kävin yksin lenkillä. Kerran kävimme P:n kanssa lenkillä yhdessä niin, että äitini oli kotonamme A:n kanssa. Viime viikonloppuna kävimme P:n kanssa metsästämässä nimiäislahjaa kahdestaan ja A oli äidilläni hoidossa (tähän muuten kehotettiin neuvolassakin jo, jättämään pieniksi hetkiksi hoitoon, että tottuu ja käydän se järkeen). Ennen nimiäisiä kummit vaunuilivat päivänsankarin kanssa tunnin. Uudenvuoden aattona kävin syömässä ystävien kanssa Salvessa. Yhtenä arki-iltana kävin teatterissa.

Siinäpä taitaa olla lueteltuna kaikki oma aika kolmen kuukauden ajalta. Ihan sopivasti tähän mennessä, mutta jatkossa toivottavasti vähän enemmänkin.

Uimisesta tulee toivottavasti viikottainen tapa. Tästä on alustavasti sovittu A:n eläkkeellä ja uimahallin vieressä asuvan mamman kanssa, koska tosiaan iltaisin en tykkää uimassa käydä (töissä käydessä kävin yleensä aamuisin). Aion nyös hankkia kuntosalikortin. Salilla on kerran viikossa myös äiti-vauva-jumppa, johon olisi tarkoitus osallistua myös. Ja kunhan löydän töistä läksiäislahjaksi saadun hoitolalahjakortin, niin varaan ajan kasvohoitoon. Ehkä baariinkin jossain välissä? Vappuna meillä on häät ja äitini on lupautunut A:n hoitajaksi. Ja P:n kanssakin voisi käydä vaikka leffassa (kummit antoivat jo joululahjaksi lahjakortin lastenhoitopalveluihin, se käyttöön!)? Oho!

Ja vielä se kevään tuoksu. Ah.

Best kind of dessert - three in one. Factoryssä. Huomatkaa viinilasi!

Unta palloon!

Tää vauvan kanssa elo on kyllä yhtä kautta toisen perään. Juuri kun joku menee noin niin sitten se ensi viikolla meneekin jo näin.

Nukkuminen erityisesti. Yritämme nyt kääntää A:n nukahtamista aiemmaksi, kun se edelleen huitelee siellä puolen yön kieppeillä. Aamut ovat nimittäin jo aikaistuneet (ennen klo 10-11, jos ei ole menoa) ja nyt yleensä klo 8 aikaan A alkaa jumppaamaan täydellä toohotuksella. Tähänkin kyllä kokeilen nyt pimennysverhojen käyttöä, koska vau ja jee kahdeksalta aamullahan on jo valoisaa :D Mutta joo 00-08 yöputki kaikkine heräilemisineen ei riitä äidille.

Ja niitä heräilyjä on nyt riittänyt. Ehdin jo tottua siihen, että alkuputken 3-4 tuntia (joskus jopa 5 h) jälkeen A herää vielä pari kertaa, syö ja nukahtaa. Yhteensä ehkä tosiaan 3 syöttöä yössä. Muutama yö on nyt menty niin, että A nukkuu kyllä alkuputkensa, mutta sen jälkeen heräilee pahimmillaan 45 minuutin välein. Ääää. Puhuvat 3 kuukauden tiheän imun kaudesta. Liekö sitä sitten, toivottavasti lyhyt kausi.

A nukahtaa siis alkuun pinnasänkyynsä, sitten loppuyön nukkuu vieressä (osa-aikaperhepeti). Juuri kun torkahdan, niin hänellä onkin sitten jo taas nälkä. Myös päikkärit ovat vähän aiheuttaneet päänvaivaa, kun muualle nukahtaminen kuin vaunuihin tuntuu vähän haastavalta.

Mutta kuten sanottu kaikki muuttuu koko ajan. Tänään A nukkui yhdet päikkärit pinnasängyssä (silittelin poskesta vieressä alkuun), yhdet minun kainalossani (minäkin nukuin tunnin, wuup! ja sen jälkeen kokkasin oikeaa ruokaa, wuup!), kahdet vaunuissa ja yhdet kehdossa.

Ja nyt kun yritämme kääntää sitä rytmiä, niin minä tosiaan nukutan A:n suoraan viereen rinnalle, koska siirtäminen siinä vaiheessa kun hän "ei aivan ole valmis nukkumaan" ei vaan onnistu.

Viikonloppuna ajateltiin kokeilla, että P nukuttaisi yöunille. Mitään kunnon unikoulujahan ei voi pitää ennen puolen vuoden ikää, eikä tässä sellaiselle nyt niin ole tarvettakaan vaan rytmin hienosäädölle :D Sitten tässä tietty tulee joku täyskäännös ja A nukahtaa klo 20 ja herää klo 6. Eiiii niinkään ;)

Mutta niin, tilanne elää, hiukan jos unta kuitenkin lisää!

Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään

Välillä sateenkaarilapsi nukahtaa myös sitteriin (ei yleensä tarkoituksella sinne nukuteta).

Harvinainen tilanne, vauva vaunuissa hereillä eikä kilju :D Yleensä siis unessa, mutta ennen ja jälkeen unen yleensä kova huuto päällä.

Pinnispäikkäreillä pieni kuola poskelal (ei uskalla pyyhkästä) ja mikäköhän mun lempibody on tällä hetkellä? :D

Lapsen huviteline eli supermutsin DIY

No niin! Ihan vaatimattomasti lapsen päiväuniaikaan yhtenä päivänä tuossa askartelinpaskartelin näppäränä mutsina! Käytin kuulkaa tähän ihmetykseen ainakin vartin ideoimisineen ja taikaa syntyi.

Vaatimattoman aloituksen jälkeen asiaan. Kyseessä on siis tällainen hoitopöydälle asennettava huviteline (trademark Heenu). Nimiäislahjoja avatessamme huomasimme lapsen kiinnostuksen ihanan värikkäitä lahjapapereita kohtaan. Olen jo jonkin aikaa kaivannut hoitopöydälle jotain katseltavaa lapselle ja pitäisi saada se pääkin kääntymään vasemmalle välillä.

Meillä on tuollainen kokoontaitettava hoitopöytä putkimaisessa ja aika pienessä vessassamme. Se on ihan kätevästi suihkutilassa ja sieltä se vaan taitetaan kasaan aina suihkun ajaksi. Tämä mun huviteline on siitä hyvä myös (erinomainen kun on joka tavalla), että sen puolta voi vaihtaa. Ja se on myös kaksipuolinen.

Ohje on yksinkertainen. Sopiva pala pahvia (itse olisin nyt harjoituskappaleen jälkeen tehnyt vähän suuremman), johon liimataan molemmille puolille sopivan värikästä lahjapaperia. Tuossa pahvissa on vielä sellainen läppä, jolla sen saa paremmin pysymään tuossa hoitoalustan alla.

Ja mikä parasta, A rakastaa sitä! Tuijottaa alkuun vakavasti, mutta sitten alkaa kujertelu ja hymyily. Ja vaippa vaihtuu ilman suurempia kitinöitä. Yleensä A ihan rauhallisena hoitopöydällä pysyy muutenkin, mutta onpahan jotain "puuhasteltavaa" nyt. Nimittäin kyllä huviteline saa välillä nyrkistäkin jo :)

Eh he he, supermutsin lapsi mahtuu sinne hoitopöydälle roinan keskelle juuri ja juuri :P Ja ehdin jo aloittaa vaipanvaihtopuuhan, kun ihme! "Se katsoo sitä, se katsoo sitä"

Ja kuvassahan riittää ihmeteltävää.

On se äiti vaan taitava.