Olen keikkunut välitilassa tämän blogin kanssa jo pitkään. Kuka, mitä ja miksi ja millä tavalla? Mistä kaikesta haluan kirjoittaa ja jatkanko anonyymisti...
Lisäksi on vaivannut, kuka blogiani lukee. Tai lähinnä kuka ei lue... Blogistani tietää rajallinen joukko sukulaisia ja ystäviä, lukijoihin kuuluu myös x määrä minulle tuntemattomia lukijoita. Kaikki tämä on ok! Mutta kukaan esimerkiksi mieheni sukulaisista eivät tiedä blogistani ja he kuitenkin ovat poikani isovanhempia, tätejä ja muita rakkaita. Heille poika on tärkeä ja on tuntunut väärältä kirjoittaa hänestä heiltä "salaa".
Ja pääasiassa minä haluan tällä hetkellä kirjoittaa lapsestani, tärkeimmästäni. Tämä on minun (julkinen) päiväkirjani ja olen niin monesti taputellut itseäni selkään, että minulla on tämä "historiikki" omasta elämästäni muistona! Toisaalta sitä en ole ihan kaikkien kanssa valmis jakamaan.
Toki minulla on nyt toinen ihminen mukana blogissani. Sitäkin on ajateltava ja olen ajatellutkin. Ja päätynyt ratkaisuun, jota noudatan kunnes tulee tarve arvioida tilannetta uudelleen - esimerkiksi pojan kasvaessa.
Kaikki tämä pohdinta ja vatvominen on vaikuttanut blogi kirjoittamiseen jotenkin lannistavasti, vaikka halu kirjoittaa on kova. Ehkä kovempi kuin koskaan ennen, nyt kun olen pois työelämästä ja kirjoittaminen on kuitenkin ollut aina intohimoni. Useat läheiset ovat huomauttaneetkin joskus, että kirjoitan paljon sellaisesta, mistä en puhu. Minun on aina ollut helppo ilmaista itseäni kirjoittamalla - paljon helpompaa kuin puhumalla.
Tarvittiin siis uusi alku! Jokin aika sitten hain mukaan Vauva-lehden blogiyhteisöön ja sinnepä vie nyt blogini tie! Siellä minä olen Henna ja poikani Arvo, ihan kuin olemme oikeassa elämässäkin.
Tervetuloa siis mukaan lukemaan Kun minusta tuli äiti
Showing posts with label in the life of. Show all posts
Showing posts with label in the life of. Show all posts
Monday, May 16, 2016
Sunday, March 13, 2016
Lapsenvahtihommia ja uni vol 105
Olimme eilen naapurissa syömässä aikuisten kesken ja P:n sisko vahti lasta illan.
Söimme rauhassa, jonka jälkeen kävin kotona sovitusti syöttämässä A:n ja laittamassa hänet nukkumaan (nykyään JO klo 21 aikoihin, tässä on tapahtunut iso muutos viimeisen viikon aikana). Sitten palasin vielä naapuriin ja tulin puolen yön aikaan. A oli juuri herännyt eikä ollut rauhoittunut tutilla. Pientä äidin/tissin ikävää hänellä siis taisi olla, mutta loppuyö sujui kuitenkin ihan tuttuun tapaan tätä heräämistä lukuunottamatta.
Mutta siis vitsit olipa ihanaa. Yhteistä omaa aikaa ja yllättävän helppoa oli olla! P:n sisko on niin luonnollinen lasten kanssa, ettei siitä kyllä tarvinnut olla hetkeäkään huolissaan, että miten heillä menee. A oli nukkunut päikkärit, syönyt pulloa kahteen otteeseen ja ollut oma rauhallinen, ihana itsensä koko illan ja häntä luvattiin tulla toistekin vahtimaan :)
Ja tunnustettakoon, että kävin perjantainakin kaupungilla ravintolassa syömässä ja drinkillä poikien ollessa kotona kaksin. Aikamoinen menoviikonloppu siis ;) Ilmeisesti jonkinlainen mahdollinen vierastamiskausi voi olla jo nurkan takana, mutta toistaiseksi en ole huomannut missään vaiheessa, että A:lle olisi niin "väliä" kuka häntä hoitaa. Kun tulin häntä laittamaan unille lauantai-iltana, niin hän oli ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.
Ja tosiaan viimeisen viikon aikana rytmi on kääntynyt siihen, että A menee aiemmin nukkumaan ja rauhoittuu yöllä usein pelkällä tutilla. Läpimurto tapahtui, kun nukuin viime viikonloppuna yhden yön sohvalla ja P hoiti yön. Kyseessä ei ollut unikoulu, vaan tarkoitus oli kokeilla pullosyöttöä yön yli ja olisin tullut heti paikalle, jos homma ei olisi toiminut. No sehän toimi, vaikka A söi yön aikana tosi vähän. Tästä tajusinkin sitten, että A ei tarvitse ruokaa joka kerta kun yöllä havahtuu. Vau! Hän rauhoittuu tutilla tosi nopeasti ja kerran mentiin jo klo 21-7 välinen aika täysin syömättä. Vau! Lisäksi hän siis nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä. Vau!
Toki tajuan, että tämä voi olla taas yksi vaihe, mutta tosiaan tuntuu että kyseeessä oli enemmän sellainen oma ahaa-elämys eikä niinkään mikään muutos A:n käytöksessä. Eli ilman tätä yötä sohvalla olisin ehkä jatkanut ruoan tarjoamista jokaiseen ynähdykseen hamaan tulevaisuuteen.
Viikko sitten A myös oppi kierähtämään selältä vatsalle ja teki sitä useampana päivänä ahkerasti. Välillä homma suututti ja ympäri mentiin kauhean huudon kera. Sitten se yhtäkkiä unohtui koko kierähtely ja nyt hän ei edes yritä mihinkään suuntaan vaan muina poikina lekottelee selällään. Kääntymisen sijaan tulikin sitten saman tien jotain äidin mielestä vielä parempaa... eli jutut! Nyt sitä riittää, ölinää ja äpinää. Naurua ei vielä kuulu, mutta äänensävyjä on jo kuultu huolestuneesta ilakoivampaan. Vitsit kun ihanaa kommunikoida :)
Söimme rauhassa, jonka jälkeen kävin kotona sovitusti syöttämässä A:n ja laittamassa hänet nukkumaan (nykyään JO klo 21 aikoihin, tässä on tapahtunut iso muutos viimeisen viikon aikana). Sitten palasin vielä naapuriin ja tulin puolen yön aikaan. A oli juuri herännyt eikä ollut rauhoittunut tutilla. Pientä äidin/tissin ikävää hänellä siis taisi olla, mutta loppuyö sujui kuitenkin ihan tuttuun tapaan tätä heräämistä lukuunottamatta.
Mutta siis vitsit olipa ihanaa. Yhteistä omaa aikaa ja yllättävän helppoa oli olla! P:n sisko on niin luonnollinen lasten kanssa, ettei siitä kyllä tarvinnut olla hetkeäkään huolissaan, että miten heillä menee. A oli nukkunut päikkärit, syönyt pulloa kahteen otteeseen ja ollut oma rauhallinen, ihana itsensä koko illan ja häntä luvattiin tulla toistekin vahtimaan :)
Ja tunnustettakoon, että kävin perjantainakin kaupungilla ravintolassa syömässä ja drinkillä poikien ollessa kotona kaksin. Aikamoinen menoviikonloppu siis ;) Ilmeisesti jonkinlainen mahdollinen vierastamiskausi voi olla jo nurkan takana, mutta toistaiseksi en ole huomannut missään vaiheessa, että A:lle olisi niin "väliä" kuka häntä hoitaa. Kun tulin häntä laittamaan unille lauantai-iltana, niin hän oli ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.
Ja tosiaan viimeisen viikon aikana rytmi on kääntynyt siihen, että A menee aiemmin nukkumaan ja rauhoittuu yöllä usein pelkällä tutilla. Läpimurto tapahtui, kun nukuin viime viikonloppuna yhden yön sohvalla ja P hoiti yön. Kyseessä ei ollut unikoulu, vaan tarkoitus oli kokeilla pullosyöttöä yön yli ja olisin tullut heti paikalle, jos homma ei olisi toiminut. No sehän toimi, vaikka A söi yön aikana tosi vähän. Tästä tajusinkin sitten, että A ei tarvitse ruokaa joka kerta kun yöllä havahtuu. Vau! Hän rauhoittuu tutilla tosi nopeasti ja kerran mentiin jo klo 21-7 välinen aika täysin syömättä. Vau! Lisäksi hän siis nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä. Vau!
Toki tajuan, että tämä voi olla taas yksi vaihe, mutta tosiaan tuntuu että kyseeessä oli enemmän sellainen oma ahaa-elämys eikä niinkään mikään muutos A:n käytöksessä. Eli ilman tätä yötä sohvalla olisin ehkä jatkanut ruoan tarjoamista jokaiseen ynähdykseen hamaan tulevaisuuteen.
Viikko sitten A myös oppi kierähtämään selältä vatsalle ja teki sitä useampana päivänä ahkerasti. Välillä homma suututti ja ympäri mentiin kauhean huudon kera. Sitten se yhtäkkiä unohtui koko kierähtely ja nyt hän ei edes yritä mihinkään suuntaan vaan muina poikina lekottelee selällään. Kääntymisen sijaan tulikin sitten saman tien jotain äidin mielestä vielä parempaa... eli jutut! Nyt sitä riittää, ölinää ja äpinää. Naurua ei vielä kuulu, mutta äänensävyjä on jo kuultu huolestuneesta ilakoivampaan. Vitsit kun ihanaa kommunikoida :)
 |
| Kivaa sunnuntaita! T. Söpö |
Monday, February 29, 2016
Äidin oma aika
Oijoi. Heti tässä tekstin kirjoittamisen alkuun tuli vahva deja vu. Omasta ajasta. Joku muiston häivähdys vanhasta elämästä. Kevään tuoksu...
Viime viikon keskiviikkona kävelin Helsingin kaduilla vaunuitta ja suuntanani oli uusi, tyylikäs aikuisten ravintola Factory. Siellä minua odotti ystävä, otin lasin valkoviiniä ja söin keskeytyksettä hyvää ruokaa. Puhuin muustakin kuin A:sta, kuuntelin treffeistä ja välillä puhelimeen piippasi väliaikatietoja kotoa. Oh, mitenkä hienoa oli. Ja sitten kolme tuntia myöhemmin kiirehdin bussipysäkiltä malttamattomana kotiin suukottamaan A:ta.
Viikko sitten maanantaina sitten taas uskaltauduin uimahalliin ilta-aikaan (koska on hiihtoloma, normaalisti en mene sinne iltaisin tai viikonloppuisin tungoksen takia). P haki A:n uimahallin pihasta töistä tultuaan. He kävivät mammalla ja lähtivät sitten kotiin. Minä pulahdin altaaseen, uin reipasta tahtia 500 metriä, jonka jälkeen piti höllätä tahtia seuraaviksi 500 metriksi. Ihan ei ole kunto sama, mitä ennen raskautta. Eikä mikään ihme, kolmeen kuukauteen olen lähinnä kuntoillut kävelemällä. Ja sinänsä ihan ok uintimatka, koska raskauden lopulla en jaksanut kokonaista kilometriä enää uida.
Uinnin jälkeen kävin saunassa ja koska bussin lähtöön oli aikaa, Stokkan herkussa. Kaupassa vaeltelin hyllyjen välissä ja katse kiersi eri tuoterivistöjä tarkkaan. Ei ollut hytkytettäviä vaunuja, joista koska tahansa saattaa kuulua se ensimmäinen vieno "äää", jonka jälkeen on jo kiire.
Oman ajan tarve on tullut voimakkaammaksi tässä viime aikoina. P käy yleensä ainakin kerran viikossa A:n kanssa kahdestaan vaunulenkillä ja minä touhuan kotona omiani. Pari kertaa olen käynyt vapaaehtoishommissa yksin. Ihan alussa, kun A:ta ei vielä voinut viedä ulos, ja kovien pakkasten aikaan kävin yksin lenkillä. Kerran kävimme P:n kanssa lenkillä yhdessä niin, että äitini oli kotonamme A:n kanssa. Viime viikonloppuna kävimme P:n kanssa metsästämässä nimiäislahjaa kahdestaan ja A oli äidilläni hoidossa (tähän muuten kehotettiin neuvolassakin jo, jättämään pieniksi hetkiksi hoitoon, että tottuu ja käydän se järkeen). Ennen nimiäisiä kummit vaunuilivat päivänsankarin kanssa tunnin. Uudenvuoden aattona kävin syömässä ystävien kanssa Salvessa. Yhtenä arki-iltana kävin teatterissa.
Siinäpä taitaa olla lueteltuna kaikki oma aika kolmen kuukauden ajalta. Ihan sopivasti tähän mennessä, mutta jatkossa toivottavasti vähän enemmänkin.
Uimisesta tulee toivottavasti viikottainen tapa. Tästä on alustavasti sovittu A:n eläkkeellä ja uimahallin vieressä asuvan mamman kanssa, koska tosiaan iltaisin en tykkää uimassa käydä (töissä käydessä kävin yleensä aamuisin). Aion nyös hankkia kuntosalikortin. Salilla on kerran viikossa myös äiti-vauva-jumppa, johon olisi tarkoitus osallistua myös. Ja kunhan löydän töistä läksiäislahjaksi saadun hoitolalahjakortin, niin varaan ajan kasvohoitoon. Ehkä baariinkin jossain välissä? Vappuna meillä on häät ja äitini on lupautunut A:n hoitajaksi. Ja P:n kanssakin voisi käydä vaikka leffassa (kummit antoivat jo joululahjaksi lahjakortin lastenhoitopalveluihin, se käyttöön!)? Oho!
Ja vielä se kevään tuoksu. Ah.
Viime viikon keskiviikkona kävelin Helsingin kaduilla vaunuitta ja suuntanani oli uusi, tyylikäs aikuisten ravintola Factory. Siellä minua odotti ystävä, otin lasin valkoviiniä ja söin keskeytyksettä hyvää ruokaa. Puhuin muustakin kuin A:sta, kuuntelin treffeistä ja välillä puhelimeen piippasi väliaikatietoja kotoa. Oh, mitenkä hienoa oli. Ja sitten kolme tuntia myöhemmin kiirehdin bussipysäkiltä malttamattomana kotiin suukottamaan A:ta.
Viikko sitten maanantaina sitten taas uskaltauduin uimahalliin ilta-aikaan (koska on hiihtoloma, normaalisti en mene sinne iltaisin tai viikonloppuisin tungoksen takia). P haki A:n uimahallin pihasta töistä tultuaan. He kävivät mammalla ja lähtivät sitten kotiin. Minä pulahdin altaaseen, uin reipasta tahtia 500 metriä, jonka jälkeen piti höllätä tahtia seuraaviksi 500 metriksi. Ihan ei ole kunto sama, mitä ennen raskautta. Eikä mikään ihme, kolmeen kuukauteen olen lähinnä kuntoillut kävelemällä. Ja sinänsä ihan ok uintimatka, koska raskauden lopulla en jaksanut kokonaista kilometriä enää uida.
Uinnin jälkeen kävin saunassa ja koska bussin lähtöön oli aikaa, Stokkan herkussa. Kaupassa vaeltelin hyllyjen välissä ja katse kiersi eri tuoterivistöjä tarkkaan. Ei ollut hytkytettäviä vaunuja, joista koska tahansa saattaa kuulua se ensimmäinen vieno "äää", jonka jälkeen on jo kiire.
Oman ajan tarve on tullut voimakkaammaksi tässä viime aikoina. P käy yleensä ainakin kerran viikossa A:n kanssa kahdestaan vaunulenkillä ja minä touhuan kotona omiani. Pari kertaa olen käynyt vapaaehtoishommissa yksin. Ihan alussa, kun A:ta ei vielä voinut viedä ulos, ja kovien pakkasten aikaan kävin yksin lenkillä. Kerran kävimme P:n kanssa lenkillä yhdessä niin, että äitini oli kotonamme A:n kanssa. Viime viikonloppuna kävimme P:n kanssa metsästämässä nimiäislahjaa kahdestaan ja A oli äidilläni hoidossa (tähän muuten kehotettiin neuvolassakin jo, jättämään pieniksi hetkiksi hoitoon, että tottuu ja käydän se järkeen). Ennen nimiäisiä kummit vaunuilivat päivänsankarin kanssa tunnin. Uudenvuoden aattona kävin syömässä ystävien kanssa Salvessa. Yhtenä arki-iltana kävin teatterissa.
Siinäpä taitaa olla lueteltuna kaikki oma aika kolmen kuukauden ajalta. Ihan sopivasti tähän mennessä, mutta jatkossa toivottavasti vähän enemmänkin.
Uimisesta tulee toivottavasti viikottainen tapa. Tästä on alustavasti sovittu A:n eläkkeellä ja uimahallin vieressä asuvan mamman kanssa, koska tosiaan iltaisin en tykkää uimassa käydä (töissä käydessä kävin yleensä aamuisin). Aion nyös hankkia kuntosalikortin. Salilla on kerran viikossa myös äiti-vauva-jumppa, johon olisi tarkoitus osallistua myös. Ja kunhan löydän töistä läksiäislahjaksi saadun hoitolalahjakortin, niin varaan ajan kasvohoitoon. Ehkä baariinkin jossain välissä? Vappuna meillä on häät ja äitini on lupautunut A:n hoitajaksi. Ja P:n kanssakin voisi käydä vaikka leffassa (kummit antoivat jo joululahjaksi lahjakortin lastenhoitopalveluihin, se käyttöön!)? Oho!
Ja vielä se kevään tuoksu. Ah.
 |
| Best kind of dessert - three in one. Factoryssä. Huomatkaa viinilasi! |
Tuesday, September 15, 2015
Sing-along ja muuta hyvää
Orionissa on järjestetty nyt syksyllä sing-along-näytöksiä. Oltiin viikonloppuna katsomassa ikisuosikkini Grease.
Ihan huikea kokemus. Ihmiset (jotkut peräti teemaan sopivasti pukeutuneet) lauloi ja taputti ja oli ihan fiiliksissä. Yritettiin pysyä mukana hand jivessa ja muutenkin meno oli riehakasta. Noin hauskaa ei oo leffassa varmaan koskaan ollut. Suosittelen ja toivottavasti Orionissa jatketaan näitä näytöksiä, jotka ilmeisesti ovat kaikki myyneet loppuun.
Pieni Merenneito olisi myös haluttu käydä katsomassa sing-alongina, mutta siitä ainoa näytös oli valitettavasti ihan vaan pari päivää ennen laskettua aikaa. Mennään siis noin viikkoa ennen katsomaan siitä ihan tavallinen näytös. Katsotaan kuinka käy ;)
Lauantai oli muutenkin ihana. Lunastin kaasuilulahjaksi saamani superrentouttavan kasvohoidon ja vietettiin muutenkin koko päivä tytöissä. Illalla syötiin Shanghai Cowboyssa, jossa ruoka oli erinomaista. Juuri äskettäin myös Lucha Locossa vierailleena sanoisin kuitenkin, että Lucha on parempi. Meksikolaisia siis molemmat.
Leffan jälkeen istuttiin vielä hetki alas baariin ja tuntui ihan "normaalilta lauantai-illalta", vaikka joinkin vaan vettä. Kunnes piti lähteä kotiin ja sukkuloida humalaisten ihmisten keskellä. Mun vieraiden humalaisten ihmisten toleranssi on laskenut nyt raskauden edetessä todella alas. Ahdistaa ja tuntuu turvattomalta. Olen myös tunnistanut itsessäni pikkuhiljaa kasvavan uudenlaisen tunteen ja se on kai sitten sitä äidin suojeluvaistoa. En minä nimittäin koskaan ole pelännyt niitä bussissa älämölöä pitäviä känniääliöitä, mutta nyt he tuntuvat aika arvaamattomilta. Yöllä kun sain kotioven takanani kiinni, niin huokaisin helpotuksesta.
Sunnuntaina olin auttamassa anoppia hääpaikassamme avoimien ovien päivänä. Hääpaikkammehan oli Naisasialiittounionin omistama Villa Salin Lauttasaaressa ja se tuntui kiinnostavan monia. Siellä kävi siis satoja ihmisiä. Ja kaikki lähtivät yhtä haltioituneina. Itsekin fiilistelin tiloja ja ihania häämuistoja.
Itse olin köökkiapurina, keittelin kahvia ja ravasin Siwasta lisää pullaa, kun yleisömäärä tosiaan yllätti kaikki. Hommissa oli anopin järjestökavereita, jotka jaksoivat iloita ja kysellä Tipusta sekä päivitellä, kuinka minäkin jaksoin 5 tuntia seisoa ja puuhastella. Se on aika hauskaa, että yhtäkkiä sitä onkin joku supernainen, kun jaksaa tehdä tavallisia asioita ;) Munsta on kiva auttaa ja kokonaisuudessaan tilaisuus oli sellainen hyvänmielen tapahtuma. Anopin kanssa juteltiin myös alustavasti Tipun nimijuhlien järjestämisestä Salinissa. Oishan se nyt aika ihanaa!
Ihan huikea kokemus. Ihmiset (jotkut peräti teemaan sopivasti pukeutuneet) lauloi ja taputti ja oli ihan fiiliksissä. Yritettiin pysyä mukana hand jivessa ja muutenkin meno oli riehakasta. Noin hauskaa ei oo leffassa varmaan koskaan ollut. Suosittelen ja toivottavasti Orionissa jatketaan näitä näytöksiä, jotka ilmeisesti ovat kaikki myyneet loppuun.
Pieni Merenneito olisi myös haluttu käydä katsomassa sing-alongina, mutta siitä ainoa näytös oli valitettavasti ihan vaan pari päivää ennen laskettua aikaa. Mennään siis noin viikkoa ennen katsomaan siitä ihan tavallinen näytös. Katsotaan kuinka käy ;)
Lauantai oli muutenkin ihana. Lunastin kaasuilulahjaksi saamani superrentouttavan kasvohoidon ja vietettiin muutenkin koko päivä tytöissä. Illalla syötiin Shanghai Cowboyssa, jossa ruoka oli erinomaista. Juuri äskettäin myös Lucha Locossa vierailleena sanoisin kuitenkin, että Lucha on parempi. Meksikolaisia siis molemmat.
Leffan jälkeen istuttiin vielä hetki alas baariin ja tuntui ihan "normaalilta lauantai-illalta", vaikka joinkin vaan vettä. Kunnes piti lähteä kotiin ja sukkuloida humalaisten ihmisten keskellä. Mun vieraiden humalaisten ihmisten toleranssi on laskenut nyt raskauden edetessä todella alas. Ahdistaa ja tuntuu turvattomalta. Olen myös tunnistanut itsessäni pikkuhiljaa kasvavan uudenlaisen tunteen ja se on kai sitten sitä äidin suojeluvaistoa. En minä nimittäin koskaan ole pelännyt niitä bussissa älämölöä pitäviä känniääliöitä, mutta nyt he tuntuvat aika arvaamattomilta. Yöllä kun sain kotioven takanani kiinni, niin huokaisin helpotuksesta.
Sunnuntaina olin auttamassa anoppia hääpaikassamme avoimien ovien päivänä. Hääpaikkammehan oli Naisasialiittounionin omistama Villa Salin Lauttasaaressa ja se tuntui kiinnostavan monia. Siellä kävi siis satoja ihmisiä. Ja kaikki lähtivät yhtä haltioituneina. Itsekin fiilistelin tiloja ja ihania häämuistoja.
Itse olin köökkiapurina, keittelin kahvia ja ravasin Siwasta lisää pullaa, kun yleisömäärä tosiaan yllätti kaikki. Hommissa oli anopin järjestökavereita, jotka jaksoivat iloita ja kysellä Tipusta sekä päivitellä, kuinka minäkin jaksoin 5 tuntia seisoa ja puuhastella. Se on aika hauskaa, että yhtäkkiä sitä onkin joku supernainen, kun jaksaa tehdä tavallisia asioita ;) Munsta on kiva auttaa ja kokonaisuudessaan tilaisuus oli sellainen hyvänmielen tapahtuma. Anopin kanssa juteltiin myös alustavasti Tipun nimijuhlien järjestämisestä Salinissa. Oishan se nyt aika ihanaa!
Thursday, October 9, 2014
Kiitollisuushaaste 5/5
Tällä viikolla on tullut joitain hankaluuksia, jotka on vähän vaikeuttaneet tätä kiitollisuuden tuntemista. 10 päivän työputki ja jokapäiväiset ylityöt, vähille jääneet unet ja stressi jumahtivat tiistaina niskaan ja sinne jäivät.
Mutta päätetään tämä haaste lyhyesti ja ytimekkäästi:
1. Ankeat päivät, joiden jälkeen hyvät tuntuvat vielä paremmilta.
2. Paras ystävä.
3. Panadol 1 g.
4. Arkivapaat.
5. Suolakurkut.
Mutta päätetään tämä haaste lyhyesti ja ytimekkäästi:
1. Ankeat päivät, joiden jälkeen hyvät tuntuvat vielä paremmilta.
2. Paras ystävä.
3. Panadol 1 g.
4. Arkivapaat.
5. Suolakurkut.
Monday, October 6, 2014
Kiitollisuushaaste 4/5
1. Ystävät. Istuu niiden kanssa sitten iltaa salakapakassa, auttaa niitä muuttamaan, käy sunnuntai-illallisella, lähettelee tekstareita ympäri maailmaa tai törmää niihin lähikaupassa. Kaikki yhtä hyviä hetkiä.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
Saturday, October 4, 2014
Kiitollisuushaaste 3/5
1. Munsta on kiva, että meidän talossa asuu oopperalauluja ja olen hänelle kiitollinen, että hän laulaa ainoastaan päiväsaikaan. Laulu siis ei herätä aamuisin tai häiritse iltaisin, mutta kotityöpäivinä sitä on ihan hauska kuunnella muuten hiljaisessa talossa.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
Thursday, October 2, 2014
Kiitollisuushaaste 2/5
Tänään en oo niin pursuavan täynnä kiitollisuutta ku eilen. Vähän möh. Mutta tokihan niitä kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vähänkin miettii.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
Wednesday, October 1, 2014
Kiitollisuushaaste 1/5
Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
Thursday, August 21, 2014
Kesä kuvina
 |
| Joitain myrskypilviä. Vihreitä peltoja. Upeita maisemia. |
 |
| Hyvää ruokaa. Niin paljon hyvää ruokaa, että näkyy vyötäröllä. Tämä annos hauskalla aikuisten reissulla siskon ja kavereiden Tallinnassa Von Krahl -ravintolassa. Toisella reissulla käytiin vegaaniravinteli Veessä. Ovat vierekkäin Rataskaevulla, suosittelen lämpimästi. |
 |
| Alkoholiakin kului. Tällaisia oluita saa Tallinnasta. |
 |
| Tallinnan matkailua. |
 |
| Mökkeilyä. Mökkikuume iski myös minuun. Ehkä jo ensi kesänä oma punainen tupa...? |
 |
| Juhannustamme vartioinut linnunpelätin. Sateinen, mutta niin hauska. Juhannus. Pelätin vain creepy. |
 |
| Chillailin auringossa. Sitä riitti. Kiitos 5 viikkoa hellettä. |
 |
| Vähän satoikin tietty. |
 |
| Tyttöjen arkipäivän skumppapiknik. Niin ihania iltoja. |
 |
| Purjevene on tullut tutuksi. Kivaa on ollut merillä. Ja oppinutkin olen kaikenlaista. Toivottavasti vielä päästäis. |
 |
| Sillä veneellä pääsee hienoihin paikkoihin. Maailman tai ainakin Suomen ääriin. |
 |
| Monta kaunista auringonlaskua. Muutama auringonnousukin. |
 |
| Pieniä hetkiä, kun tulomatkalla uimarannalta takapenkillä olevat laulavat kuorossa PMMP:n Oo siellä jossain mun. |
 |
| Yhdet festaritkin onneksi! Ruisrock ja Lily Allen. Huikea kuvanlaatu. |
Monday, August 4, 2014
Maailma muuttuu, mutta tavallaan ei
Seitsemän vuotta sitten sisko perheineen muutti Englantiin. Tänään he lähtevät Ouluun. A aloittaa koulun siellä ja E oppii pelekäämään polliisia.
Eipä ole näköjään ongelmienkäsittelytaitoni juuri parantuneet tässä ajassa. Edelleen mantrani on: Jos ei ajattele sitä, ei joudu ajattelemaan sitä. Olen ollut koko vuoden aika vastahakoinen puhumaan asiasta.
Se nyt vaan on näin ja ikävä tulee.
Vuonna 2007 menin siskon perheelle heippojen jättämisen jälkeen itkien kotiin. Se on jäänyt mieleen siinäkin mielessä, että silloin mietin että tuleeko mun kotona olemaan koskaan ketään, joka lohduttaisi.
Tuli ja tällä kertaa voidaan ikävöidä yhdessä.
Aika hauska juttu tää blogi kyllä, täällähän tää on mun koko elämä.
Seitsemän vuotta sitten opin myös erään toisen lauseen, jota edelleen toistelen silloin tällöin (vastaus, mistä lause on peräisin täältä).
Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.
Eipä ole näköjään ongelmienkäsittelytaitoni juuri parantuneet tässä ajassa. Edelleen mantrani on: Jos ei ajattele sitä, ei joudu ajattelemaan sitä. Olen ollut koko vuoden aika vastahakoinen puhumaan asiasta.
Se nyt vaan on näin ja ikävä tulee.
Vuonna 2007 menin siskon perheelle heippojen jättämisen jälkeen itkien kotiin. Se on jäänyt mieleen siinäkin mielessä, että silloin mietin että tuleeko mun kotona olemaan koskaan ketään, joka lohduttaisi.
Tuli ja tällä kertaa voidaan ikävöidä yhdessä.
Aika hauska juttu tää blogi kyllä, täällähän tää on mun koko elämä.
Seitsemän vuotta sitten opin myös erään toisen lauseen, jota edelleen toistelen silloin tällöin (vastaus, mistä lause on peräisin täältä).
Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.
Thursday, July 24, 2014
#saunapalaa eli kesäsattumuksia
Sauna meinasi palaa... Vain vähän liioittellen. Kavereiden saunaan oli vaihdettu kiuas, joka oli vähän väärin asennettu ja saunaa lämmitellessä pojat huomasivat, että ulkolaudat alkoi hehkua. Vahingolta vältyttiin kastelemalla sauna kokonaan. Ja tietty korjaamalla kiuas seuraavana päivänä.
P sai järvisyyhyn Vitträskin järvestä. Sunnuntaina käytiin ja maanantaina tuli tiedote, että ei kannata uida. Too late! No se on onneksi ihan vaaraton ja menee viikossa ohi, jalkoja vaan kiusaa punaiset syyhyävät näppylät.
Aada oli yökylässä ja ennen nukkumaanmenoa juoruttiin äitinsä vanhoista poikaystävistä. Yhdellä poikaystävistä oli niin hauska nimi, että Aadasta oli onni että äiti on valinnut isän ettei tarvitsisi aina nauraa kun kuulee sen nimen. Seuraavana päivänä hän löysi tamponini ja siinä olikin sitten selittämistä, että mikä se on ja mitkä ovat kuukautiset? Kolmekymppinen nainen ja yllättävän vähän tietoa tästäkin biologian osa-alueesta. Ja miten sä selität sen seitsenvuotiaalle? Ymmärrettävästi Aada ei tainnut oikein uskoa mua...
Jos joskus on tylsää Tukholman lentokentällä, voi aikaa kuluttaa liikkumalla terminaalista toiseen. Katsoimme virheellisesti lentomme lähtevän toisesta terminaalista, tilasimme nappia painamalla bussin meitä viemään. Koko haitaribussissa ei ollut muita ja matkaan meni sellainen 10 minuuttia. Saapuessamme toiseen terminaaliin huomasimme heti, että lentomme lähteekin alkuperäisestä terminaalista. Ei kun bussia tilaamaan, tietysti sama kuski ja ei muita matkustajia. Hyvä me!
P sai järvisyyhyn Vitträskin järvestä. Sunnuntaina käytiin ja maanantaina tuli tiedote, että ei kannata uida. Too late! No se on onneksi ihan vaaraton ja menee viikossa ohi, jalkoja vaan kiusaa punaiset syyhyävät näppylät.
Aada oli yökylässä ja ennen nukkumaanmenoa juoruttiin äitinsä vanhoista poikaystävistä. Yhdellä poikaystävistä oli niin hauska nimi, että Aadasta oli onni että äiti on valinnut isän ettei tarvitsisi aina nauraa kun kuulee sen nimen. Seuraavana päivänä hän löysi tamponini ja siinä olikin sitten selittämistä, että mikä se on ja mitkä ovat kuukautiset? Kolmekymppinen nainen ja yllättävän vähän tietoa tästäkin biologian osa-alueesta. Ja miten sä selität sen seitsenvuotiaalle? Ymmärrettävästi Aada ei tainnut oikein uskoa mua...
Jos joskus on tylsää Tukholman lentokentällä, voi aikaa kuluttaa liikkumalla terminaalista toiseen. Katsoimme virheellisesti lentomme lähtevän toisesta terminaalista, tilasimme nappia painamalla bussin meitä viemään. Koko haitaribussissa ei ollut muita ja matkaan meni sellainen 10 minuuttia. Saapuessamme toiseen terminaaliin huomasimme heti, että lentomme lähteekin alkuperäisestä terminaalista. Ei kun bussia tilaamaan, tietysti sama kuski ja ei muita matkustajia. Hyvä me!
Friday, July 18, 2014
Terkkuja Tallinnasta
Google Maps -auto ajoi ohitsemme.
Klassinen "molemmat jää hoomoilasina tuijottamaan sitä" -tilanne.
Ois pitänyt tehdä jotain hauskaa.
Ois pitänyt vaikka hypätä ilmaan.
Oisin voinut polvistua maahan ja olla niinku kosimassa.
Oltais ees pussattu.
Tai pidetty kädestä.
Ois pitänyt ottaa kuva autosta, erikoinen kapistus.
Ei me taideta olla sellaisia nopeita reagoijia, joilla on aina hauska vastarepliikkikin takataskussa.
Meidät voi siis jossain vaiheessa bongata Google Mapsista eräässä tallinnalaisessa kadunkulmassa tekemässä ei-yhtään-mitään.
Oppikaa virheistämme ja jos kohtaatte auton, niin toimikaa! :)
P.S. Hoomoilanen, mistä se tulee?
Klassinen "molemmat jää hoomoilasina tuijottamaan sitä" -tilanne.
Ois pitänyt tehdä jotain hauskaa.
Ois pitänyt vaikka hypätä ilmaan.
Oisin voinut polvistua maahan ja olla niinku kosimassa.
Oltais ees pussattu.
Tai pidetty kädestä.
Ois pitänyt ottaa kuva autosta, erikoinen kapistus.
Ei me taideta olla sellaisia nopeita reagoijia, joilla on aina hauska vastarepliikkikin takataskussa.
Meidät voi siis jossain vaiheessa bongata Google Mapsista eräässä tallinnalaisessa kadunkulmassa tekemässä ei-yhtään-mitään.
Oppikaa virheistämme ja jos kohtaatte auton, niin toimikaa! :)
P.S. Hoomoilanen, mistä se tulee?
Thursday, July 10, 2014
10 kilsaa tuuletusta
Palasin töihin uupuneiden ihmisten pariin. Onneksi sain päästää sieltä pari muuta vuorostaan kesälaitumille.
Olin jo ehtinyt unohtaa, miten paljon sitä lomaa kaipasin itsekin pari viikkoa sitten.
Muutaman työpäivän ja jo nyt usean ylityötunnin jälkeen vetäisin tänään 10 kilometrin lenkkeilyn.
Toki sillä, että aurinko paistoi oli osansa asiaan. Mutta lähinnä tein sen tuulettaakseni päätä.
Työ on kivaa, mutta tällä hetkellä siellä on kohtuuton kiire.
Seuraava loma tilaukseen parin viikon päähän. Ja menneestä ihanasta lomasta lisää myöhemmin!
Olin jo ehtinyt unohtaa, miten paljon sitä lomaa kaipasin itsekin pari viikkoa sitten.
Muutaman työpäivän ja jo nyt usean ylityötunnin jälkeen vetäisin tänään 10 kilometrin lenkkeilyn.
Toki sillä, että aurinko paistoi oli osansa asiaan. Mutta lähinnä tein sen tuulettaakseni päätä.
Työ on kivaa, mutta tällä hetkellä siellä on kohtuuton kiire.
Seuraava loma tilaukseen parin viikon päähän. Ja menneestä ihanasta lomasta lisää myöhemmin!
Thursday, June 5, 2014
Loma, missä oot?
Minilomalla ehti syödä simpukoita ja parsaa, käpötellä kaupungilla turkulaisvieraiden kanssa, käpötellä auringon nousun kanssa yhtämatkaa kotiin (x2), viettää krapulaa, siivota isotädillä, tehdä pihatöitä mökillä, juhlistaa yhden pienen ristiäisiä ja lenkkeillä.
Siinä kävi nyt silleen, että nälkä kasvoi syödessä.
Onneksi se oikea loma alkaa jo kahden viikon päästä. Juhannuksesta lomille, kerrankin niinkin perinteisesti.
En. Malta. Odottaa.
Tuesday, April 22, 2014
Pääsiäinen
Kylläpäs meitä hellittiin pääsiäiskeleillä, ah.
Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.
Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.
Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!
Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.
Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.
Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.
Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!
Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.
Friday, April 4, 2014
Porvarillinen purjevene
Joskus parikymppisinä toivottiin, että joku löytäis miehen, jolla olisi vene.
Nyt mulla on ittelläni mies, jolla on vene! Ja kahdella mun kaverin miehelläkin on vene.
Heillä on siis yhteinen purjevene.
Itse en ole niiiin innostunut purjeveneistä (vaikka esim. Facebookista löytyy minusta yksi kuva, kun ohjaan kilpapurjevenettä ja naama on ku aurinko), mutta ties vaikka sitä saisi jonkun kipinän.
Isän vaimon 15-vuotias tytär totesi venesuunnitelmista kuullessaan "porvarit". Kääk! Mutta jos sitä nyt ihan tarkasti paperilta katsoo, me olemme kolmekymppinen keskiluokkainen espoolaisaviopari, jonka taloudesta löytyy nyt sekä auto että purjevene. Kääk! Kääk!
No, onneksi ollaan muutakin kuin mitä paperilla näkyy.
Kesäseikkailuja odotellessa. Tuulta päin!
Nyt mulla on ittelläni mies, jolla on vene! Ja kahdella mun kaverin miehelläkin on vene.
Heillä on siis yhteinen purjevene.
Itse en ole niiiin innostunut purjeveneistä (vaikka esim. Facebookista löytyy minusta yksi kuva, kun ohjaan kilpapurjevenettä ja naama on ku aurinko), mutta ties vaikka sitä saisi jonkun kipinän.
Isän vaimon 15-vuotias tytär totesi venesuunnitelmista kuullessaan "porvarit". Kääk! Mutta jos sitä nyt ihan tarkasti paperilta katsoo, me olemme kolmekymppinen keskiluokkainen espoolaisaviopari, jonka taloudesta löytyy nyt sekä auto että purjevene. Kääk! Kääk!
No, onneksi ollaan muutakin kuin mitä paperilla näkyy.
Kesäseikkailuja odotellessa. Tuulta päin!
Monday, March 31, 2014
Rentoutuskellunta ja Earth Hour
P osti ystävänpäivälahjaksi meille rentoutuskellunnat.
Käytiin lauantaina kokeilemassa ja olihan se aika jännää. Alasti kellumaan tankkiin, jossa on puoleen sääreen suolavettä. Kääk!
Hyvin siinä kellui, ei ottanut pylly pohjaan, ajantaju lähti ja tuntui, ettei jalkoja olisi ollut olemassakaan. Meinasin nukahtaa.
Itse en uskaltanut pistää valoja pois (nössö!), mutta P oli tehnyt senkin. Hänen mielestään tunti kelluntaa oli vähän liikaa.
Ajattelin kyllä, että pitää käydä vielä toiseen kertaan, koska tää eka kerta oli vähän sellaista jännäämistä. Ehkä toisella kertaa rentoutuisi jo vähän paremmin.
Mutta kannattaa kokeilla, painottomaan tilaan kun ei pääse kuin kellumalla tai avaruudessa :D
Earth houria vietettiin siskon ja siskonmiehen kanssa meillä. Tehtiin ihan älyttömät mätöt (parsaa, lohta, sobanuudeleita, epäonnistunut vaahterasiirappimustikkakakku ja iltapalaksi vielä fondueta), juotiin viiniä, pelattiin Scrabblea kynttilän valossa ja höpöteltiin yömyöhään. Ihanaa!
Käytiin lauantaina kokeilemassa ja olihan se aika jännää. Alasti kellumaan tankkiin, jossa on puoleen sääreen suolavettä. Kääk!
Hyvin siinä kellui, ei ottanut pylly pohjaan, ajantaju lähti ja tuntui, ettei jalkoja olisi ollut olemassakaan. Meinasin nukahtaa.
Itse en uskaltanut pistää valoja pois (nössö!), mutta P oli tehnyt senkin. Hänen mielestään tunti kelluntaa oli vähän liikaa.
Ajattelin kyllä, että pitää käydä vielä toiseen kertaan, koska tää eka kerta oli vähän sellaista jännäämistä. Ehkä toisella kertaa rentoutuisi jo vähän paremmin.
Mutta kannattaa kokeilla, painottomaan tilaan kun ei pääse kuin kellumalla tai avaruudessa :D
Earth houria vietettiin siskon ja siskonmiehen kanssa meillä. Tehtiin ihan älyttömät mätöt (parsaa, lohta, sobanuudeleita, epäonnistunut vaahterasiirappimustikkakakku ja iltapalaksi vielä fondueta), juotiin viiniä, pelattiin Scrabblea kynttilän valossa ja höpöteltiin yömyöhään. Ihanaa!
Tuesday, March 18, 2014
Tulppaaniaika
Ajeltiin äidin luo perjantaina. Vietiin oransseja tulppaaneita - lienee äidin lempiväri. Pitsaa ja pitkästä aikaa hää- ja häämatkakuvia. Oi.
Illalla oli niin lämmin, että lasitetun parvekkeen ovi sai olla olohuoneeseen auki. Aamulla oli lunta.
Vanhainkodissa asuva isotäti ei ole vuosiin tunnistanut, yleensä ei edes juuri reagoi vierailijoihin. Tällä kertää tädin käsiä paleli ja tartuin häntä käsistä. "Onpa sinulla kuumat kädet", hän sanoi. Ja tämän jälkeen jutteli minulle suoraan pitkät pätkät. Ei mitään järkevää. Jotain siskosta, jotain pois lähtemisestä. Hän kuitenkin kysyi missä minä asun ja kun olin lähdössä, hän sanoi "tule käymään kun tulet taas tännepäin." Olikohan se se kosketus?
Isotädin naapurissa asuu edesmenneen miehen sisko ja hänen miehensä. Vietiin liiloja tulppaaneita - P valitsi. Tarjolla oli kinkku-jauhelihapitsaa. Kuiskasin P:lle, että minä voin syödä. P:n kieltäytyessä pitsasta lohduton katse minuun päin "Kai sinä syöt?" Ja söinkin. Kohteliaisuudesta. Kyseinen mummeli kun sattuu olemaan yksi herttaisimpia mummeleita maan päällä.
Illalla tortilloita, ystäviä ja vauvoja. Viiniä! Ilon ja surunkin kyyneleitä! Taas Turussa niin kuin aikoinaan. Yöbussilla kotiin.
Sunnuntaina kotimatkalla käytiin vielä isällä, jossa isän vaimosta oli tullut ensimmäistä kertaa mummo. Vielä yksi iso kimppu tulppaaneita. Vaaleanpunaisia tähän tilanteeseen!
Kotona tulppaanit olivat ehtineet kuihtua. Täytyy ostaa uusi kimppu!
Illalla oli niin lämmin, että lasitetun parvekkeen ovi sai olla olohuoneeseen auki. Aamulla oli lunta.
Vanhainkodissa asuva isotäti ei ole vuosiin tunnistanut, yleensä ei edes juuri reagoi vierailijoihin. Tällä kertää tädin käsiä paleli ja tartuin häntä käsistä. "Onpa sinulla kuumat kädet", hän sanoi. Ja tämän jälkeen jutteli minulle suoraan pitkät pätkät. Ei mitään järkevää. Jotain siskosta, jotain pois lähtemisestä. Hän kuitenkin kysyi missä minä asun ja kun olin lähdössä, hän sanoi "tule käymään kun tulet taas tännepäin." Olikohan se se kosketus?
Isotädin naapurissa asuu edesmenneen miehen sisko ja hänen miehensä. Vietiin liiloja tulppaaneita - P valitsi. Tarjolla oli kinkku-jauhelihapitsaa. Kuiskasin P:lle, että minä voin syödä. P:n kieltäytyessä pitsasta lohduton katse minuun päin "Kai sinä syöt?" Ja söinkin. Kohteliaisuudesta. Kyseinen mummeli kun sattuu olemaan yksi herttaisimpia mummeleita maan päällä.
Illalla tortilloita, ystäviä ja vauvoja. Viiniä! Ilon ja surunkin kyyneleitä! Taas Turussa niin kuin aikoinaan. Yöbussilla kotiin.
Sunnuntaina kotimatkalla käytiin vielä isällä, jossa isän vaimosta oli tullut ensimmäistä kertaa mummo. Vielä yksi iso kimppu tulppaaneita. Vaaleanpunaisia tähän tilanteeseen!
Kotona tulppaanit olivat ehtineet kuihtua. Täytyy ostaa uusi kimppu!
Friday, March 14, 2014
Hyvä minä!
Tällä viikolla mulla on ollut töissä useaan kertaan sellainen olo, että hitto mähän olen tosi hyvä tässä, mähän osaan ratkaista tämän ongelman ja mähän tiedän vastauksen tähän.
Jollekin nämä tunteet ovat varmasti ihan tavallisia, mutta itse tuppaan työasioissa enempi kiittelemään tuuria tms. korkeampaa johdatusta. En tällä viikolla! Tällä viikolla mä olen ollut ihan kunkku!
Tämä itseni tsemppaus on osa henkistä valmistautumistani takatalveen. Brrrr....
Jollekin nämä tunteet ovat varmasti ihan tavallisia, mutta itse tuppaan työasioissa enempi kiittelemään tuuria tms. korkeampaa johdatusta. En tällä viikolla! Tällä viikolla mä olen ollut ihan kunkku!
Tämä itseni tsemppaus on osa henkistä valmistautumistani takatalveen. Brrrr....
Subscribe to:
Posts (Atom)