Jingle bells jingle bells...

Seisoin tänään eineshyllyn edessä ja etsin katseellani sitä. Olin puhunut siitä eilen yhden ystäväni kanssa ja yhdessä epäilimme, että sitä saattaisi jo saada. Etsin sitä, mutta näin vain niitä perinteisiä... maksaa, makaroonia, silakkaa... Otan muutaman askeleen ja näen sen. Siinä se on. Vuoden ensimmäinen perunalaatikko. Hihkaisen ääneen ja teen sellaisen liikkeen, jota on vaikea kuvailla ja vielä vaikeampaa on selittää, miksi ihminen tekee sellaisen nähdessään vuoden ensimmäisen perunalaatikon. Iloinen hetki, vaikkei se imellettyä ollutkaan. No, onpahan jotain mitä vielä joulunajalta odottaa.