Stuff happens

Kiirettä on pitänyt, siitä johtuu hiljaisuus blogissa. Lähinnä opinnäytetyön saralta. Se on nyt palautettu ensimmäiseen tarkistukseen. 50 sivuinen lapsoseni, jonka sisältöön olen kohtuullisen tyytyväinen. Siitä tulee ensimmäinen kansitettu teokseni. Huomatkaa paino sanalla ensimmäinen ;)

Parhaimmat onnitelut tulivat ehdottomasti kyllä tuolta Englannista. Aada soitti ja sanoi, että "Yvä Enu" ^____^

On tässä muutenkin ollut kaikenlaista. Monenlaisia juhliakin. Oli esimerkiksi duunin pikkujoulut. Perinteistä. Kuuluin onneksi siihen porukkaan, joka ei pussaillut työkavereiden kanssa korokkeiden päällä, tanssilattialla, vessan edessä eikä missään muuallakaan. Kuulun ikävä kyllä myös siihen porukkaa, joka ei muista juhlista aivan kaikkea (uskallan silti väittää etten kuulu pusuhuuliporukkaan). En ole ollut töissä kertaakaan bileiden jälkeen, että who knows mitä flasareita sielläkin vielä tulee. Viikon sisään oli myös yhdet tuparit, yhdet saunajatkot, yhdet synttärit, yhdet opparinvalmistujaisjuhlat...

Ja onhan mulla jotain mieshässäköitäkin tässä menossa. En keksi tähän hätään muuta kuin jotain idioottimaisen kliseistä sanottavaa, joten en sano mitään. Enkä oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatellakaan. Tai ajattelenko mitään.

Joten ei kai sitten ole mitään kerrottavaa varsinaisesti. Olen hämmentynyt. Mutta ainahan mä toisaalta olen :) Kerron sitten, kun en enää ole.

Ja turha niistä on nyt ressatakaan toisaalta, koska huomenna alkaa taas veret seisauttava, elämän mullistava ja kutkuttava... *rumpujen pärinää* Goom-risteily. Voin arvata mitä ajattelette (äiti ja isä ja goomin vastustajat ainakin). "Toikin vanha hupakko vielä sinne teinien joukkoon". Mutta ajatelkaa mitä ajattelette, Goom on vähän niinkuin kahden päivän festarit talven keskellä ja se on aina (vuodesta 2003 reissattu) ollut talven yks parhaita reissuja!

Hmm, tämä lopetus ei nyt yhtään sovi tähän merkintään, mutta haluan kirjoittaa sen muistiin ja se on elävästi mielessä kun tapahtui tänään...

Lähdin iltapäivällä tapaamaan mammaani palvelutalon ryhmäkotiin, jossa hän asuu. Kun astuin sisään hänen huoneeseensa, hän oli juuri kasannut kaikki tavaransa keskellä huonetta olevan maton päälle ja asetteli niitä muovikassista toiseen. "Kukas se sinä olet?" hän kysyi. Selitin ja kysyin mitä hän tekee. "Muutan." Tavarakasasta löytyi 10 vuotta sitten kuolleen pappani kuva, jonka hän ojensi minulle. "Tässä on minun poikaystäväni. Ikävä kyllä me asumme eri paikkakunnilla ja nähdään vain harvoin." Virnistin papan kuvalle, joka oli otettu omassa rippijuhlassani, ja pakkasin kuvan yhteen muovikasseista. Myöhemmin, kun tein lähtöä, mamma kysyi, että muistanko minä sen miehen siitä kuvasta aiemmin? Sanoin, että muistan. "Hän lupasi tulla tänään illalla käymään,"mamma sanoi ja hymyili.