Sosiaaliset taidot

Minna hyppää raitiovaunuun pysäkiltä, jolta hän ei yleensä nouse kyytiin. Hän istuu alas, laskee valtavan kassinsa lattialle ja näkee vastapäätä miehen, joka tuijottaa kädessään olevaa kännykkää. Tekstaa kai. Minna tunnistaa miehen. Janne, vastapäätä istuva mies, on joskus tunnustanut Minnalle, että on ihastunut tähän. He eivät ole keskustelleet kuukausiin.

Paska paska paska, mitä mä nyt tähän istuin, Minna ajattelee ja nousee automaattisesti ylös. Janne ei huomaa. Minna vaihtaa paikalle, jossa katsekontaktia ei tarvitse pelätä. Hän hermostuu ja miettii, toimisiko näin, jos hänellä ja Jannella ei olisi outoa historiaa? Toimisi luultavasti, hän päättelee. Minna ei pidä yllättävistä kohtaamisista puolituttujen ihmisten kanssa.

Seuraavaksi on Minnan kotipysäkin vuoro. Voin kai minä sitä moikata, hän ajattelee, mutta nousee kuitenkin vasta kun raitiovaunu on jo todella lähellä pysäkkiä.

"Hei", Minna sanoo teeskennellyn reippaasti ja Janne nostaa katseensa kännykästään. Hän ei näytä yllättyneeltä, on siis varmasti nähnyt Minnan järjettömän poukkoilun pari pysäkkiä aiemmin.

"Hei", Janne vastaa ja kysyy Minnalta, asuuko hän täälläpäin? "Juu ihan tässä lähellä. Mitäs sä täällä?" Minna kysyy, koska tietää missä Janne asuu.

"Olen menossa tapaamaan isoäitiäni sairaalaan."

"Ai."

Minna ei keksi enempää sanottavaa, mutta yrittää katsoa Jannea sympaattisesti ja välittää ymmärrystä nyökyttämällä päätään. Yksi, kaksi, kolme nyökytystä... Raitiovaunu on lähestynyt pysäkkiä jo ainakin varttitunnilta tuntuvan ajan.

"Hän on siellä potilaana", Janne toteaa ääneen itsestäänselvyyden täyttääkseen sekuntteja kestäneen kiusallisen hiljaisuuden.

"Okei, no mutta sano terveisiä", Minna änkyttää samalla kun raitiovaunu jarruttaa pysäkille. Tällä kertaa Janne näyttää yllättyneeltä. "Joo-o", hän mumisee ja Minna tuntee punan leviävän kasvoilleen.

Raitiovaunun ovet avautuvat. Minna ryntää ulos heilauttaen kättään "Moikka, nähdään!".

Tarinan henkilöiden nimet on vaihdettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.

Note to self - Ensi kerralla harkitse: "Voi, toivottavasti ei mitään vakavaa" tai "Toivottavasti hän paranee pian" tms. ratkaisua. Ei terveisien lähettelyä puolitutun miehen täysin tuntemattomalle mummolle.