Uusi koti on ihana.
Siellä vanha sänkykin tuntuu pehmeämmältä.
Aamun sarastuksen katsominen vessan ikkunasta on hyvä tapa aloitella päivää.
Makuuhuoneen turkoosi seinä näyttää upealta vanhasta ovesta väsätyn sängynpäädyn takana.
Jaffa-taulut roikkuu vihdoin seinillä ja ihan rakastaa kuorrutettuja keittiöntuoleja.
Syömään mahtui (vähän remppatunnelmissa tietty) muuttoapuna ollut suuri pieni uusioperhekin, äiti ja isä uusine kumppaneineen ja lapsineen, sisko perheineen ja P:n äiti miesystävineen.
Pientä tekemistä on vielä. Moppi nojaa tiskipöytään, listojen kiinnitysaine tekee ystävyyttä puuöljyn kanssa eteisen senkillä, edellisten asukkaiden prinsessalamppu koristaa edelleen työhuoneen kattoa ja ei kai se keittiön kellokaan voi loputtomiin pöydällä odottaa.
Isompaakin tekemistä tietty... Kirjahyllyn täytteet ovat leviänä olohuoneen lattialla. Sohvaa (ja kuukausi sitten tilattua internetiä) odotellaan. Eri paikoista haalitut puulaatikot toivovat haalijansa pikaista inspiraation puuskaa löytääkseen loppusijoituspaikkansa. Suunniteltu liitutauluprojekti ei ole vielä alkanutkaan. Viimeisimpinä "hus pois näkyvistä nyt" -periaatteella pakattuihin pahvilaatikoihin en ole vielä uskaltanut edes kurkata.
Pikkuhiljaa, vastaan kyselijöille. Ei oo kiire.
No comments:
Post a Comment