Liskodiskounia päivän myöhässä

Sunnuntaiyönä ei ollut liskodiskoa, vaikka takana oli taas pitkästä aikaa kaksi baari-iltaa (join melko monta Westons Vintagea kumpaisenakin iltana). Viime yönä se sitten kostautui ja tää on nyt vaan jaettava julkisesti.

Kaikki alkoi ehkä noin parin tunnin valveunella siitä, että minun piti saada P vakuuttuneeksi että meidän pitää ostaa huutokaupasta eräs tavara, jonka käyttötarkoitusta en tiennyt, mutta arvelin sen arvokkaaksi.

Valveunet on ehkä kaikkein inhottavimpia, minulla ne aina pyörii jonkun yhden tietyn ajatuksen ympärillä ja siitä ei pääse eroon, ei pysty nukahtamaan eikä heräämään. Usein mun valveunet on työhön liittyviä. Tai jotain, että mä tunnen että mun pitäisi pistää hiukset nyt heti poninhännälle. Heti. Mutten pysty.

Noh, kun vihdoin vaivuin oikeaan uneen, olin Lontoossa ja kävelin paljain jaloin kaduilla, jotka olivat täynnä lasinsiruja. Yhtäkkiä huomasin, että kuitenkin käteni olivat kärsineet tästä kävelystä eniten ja ne olivat täynnä pieniä haavoja. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet verta, vaan suihkusivat vettä. Löysin tieni hätääntyneenä jonkun näköiseen ensiaputelttaan, jossa mun käsiini laitettiin sellaiset pussit, joista imetään ilma pois imurilla. Ensiapuihmiset lähti saattamaan mua taksille, että pääsen sairaalaan.

Taksijonoja oli kaksi, toinen tavallisille ihmisille ja toinen hätätapauksille. Noh, mun vettä suihkuavat kädet oli jokseenkin luettavissa hätätapaukseksi. Kuitenkin kaikkiin takseihin pääsi ihmisiä siitä toisesta jonosta, joka oli tosi pitkä, mutta hätätapausjonossa ei ollut ketään muuta. Kävin näyttämässä käsiäni taksijonovalvojalle, joka sitten kertoi että taksikuljettaja sai ottaa kyytiin kenet haluaa, ei ollut mitään lakia joka pakottaisi ottamaan hätätapauksia.
Siinä sitten odotellessa taksia, jota ei muuten koskaan saapunut, tajusin että olin aiemmin päivällä ottanut jonkun pillerin, jonka käyttötarkoitusta en enää muistanut. Mietin, että sitten kun pääsen sairaalaan tän kaiken jälkeen, niin siellä ne sitten huutaa mulle siitä pillerin ottamisesta...

P.s. Blogger ilmoittaa, että tämä on 600. blogitekstini. Julkaistuina niistä kuitenkin vain 385. Aika paljon sekin, mutta paljon jää piiloonki.