Lapsityövoimaton matto

Käytiin ostamassa Kodin1:stä tällä viikolla matto.

Tietysti me molemmat ihastuttiin sitten siihen kalliimman puoleiseen villamattoon sen vähän halvemman puuvillaisen sijaan... Maton takapuolelta löytyi sattumalta tällainen rivistö erilaisia sertifikaatteja, joita en ollut ennen nähnyt. En tiedä, kuinka tavallisia nämä ovat matoissa Suomessa, itse en kovin usein mattoja shoppaile.

Munsta on outoa ettei missään "mainosteta", että matto on tehty ilman lapsityövoimaa tai vastuullisesti (lue lisää Care & Fairista). Tämän kyseisen maton tuotetiedoissa nettisivuilla ei esimerkiksi mainita näistä asioista mitään. Call me mrs. blue eyes if you will, mutta kyllä sillä ainakin tällä kertaa oli suurehko vaikutus päätökseen ostaa se "vähän kalliimpi matto".

Koko Anttilan oma Anno-mattosarja valmistetaan kyseisten periaatteiden mukaisesti ja ilmeisesti muutenkin Anno-sarjassa suositaan esimerkiksi kierrätysmateriaaleja. Miksen mä ainakaan ole kuullut tästä ennen mitään? Onko kaikki muut?

Tämä matto-ostos oli luultavasti ensimmäinen ja viimeinen taas vuosiin, mutta ensi kerralla osaan kurkata sitten maton taaksekin enkä vaan ihailla ulkonäköä! Vaikka siis hei, onhan tää meidän matto aivan sairaan makeakin! Ja lämmin!

Omistaja

Omistamme asunnostamme nyt noin vuoden jälkeen P:n laskelmien mukaan tällaisen osan.

Vähän kolkkohan se on, onneksi on sentään taulu seinällä.

Maatuskat

Ostin Varsovasta jouluna tällaiset maatuskapyykkipojat. Munsta ne on veikeät ja ovatkin meillä esillä.

Jaffat

Tykkään näistä tauluista ihan hirveästi. Ne on kyllä myös muodostuneet melkoiseksi murheenkryyniksi, kun en tiedä minkä väriset verhot ostaisin, jotka sointuis niihin. Jotain puna-oranssinsävyistä ehkä?

Home sweet new home

Uusi koti on ihana.

Siellä vanha sänkykin tuntuu pehmeämmältä.

Aamun sarastuksen katsominen vessan ikkunasta on hyvä tapa aloitella päivää.

Makuuhuoneen turkoosi seinä näyttää upealta vanhasta ovesta väsätyn sängynpäädyn takana.

Jaffa-taulut roikkuu vihdoin seinillä ja ihan rakastaa kuorrutettuja keittiöntuoleja.

Syömään mahtui (vähän remppatunnelmissa tietty) muuttoapuna ollut suuri pieni uusioperhekin, äiti ja isä uusine kumppaneineen ja lapsineen, sisko perheineen ja P:n äiti miesystävineen.

Pientä tekemistä on vielä. Moppi nojaa tiskipöytään, listojen kiinnitysaine tekee ystävyyttä puuöljyn kanssa eteisen senkillä, edellisten asukkaiden prinsessalamppu koristaa edelleen työhuoneen kattoa ja ei kai se keittiön kellokaan voi loputtomiin pöydällä odottaa.

Isompaakin tekemistä tietty... Kirjahyllyn täytteet ovat leviänä olohuoneen lattialla. Sohvaa (ja kuukausi sitten tilattua internetiä) odotellaan. Eri paikoista haalitut puulaatikot toivovat haalijansa pikaista inspiraation puuskaa löytääkseen loppusijoituspaikkansa. Suunniteltu liitutauluprojekti ei ole vielä alkanutkaan. Viimeisimpinä "hus pois näkyvistä nyt" -periaatteella pakattuihin pahvilaatikoihin en ole vielä uskaltanut edes kurkata.

Pikkuhiljaa, vastaan kyselijöille. Ei oo kiire.

Synttäripäivä

Vietin eilen syntymäpäivää. 28. kertaa.

Oltiin P:n kanssa otettu se vapaaksi. Kyllä sen pitäis olla ihan laissa, että ihminen saa olla syntymäpäivänsä vapaalla. Ja että joku tuo aamupalaa sänkyyn.

Noh, vapaapäivä nyt oli otettu ihan hitusen myös sen takia että voidaan remppailla ja laitella uutta kotia. Kellarissa mua ootti lahja, joka ratkaisi viime postauksessa mainitsemani moraalisen probleemin. P oli ostanut mulle Lokin. Mä ihan häkellyin. Mutt nyt se roikkuu uuden kodin katossa (väärässä paikassa tosin toistaiseksi) ja näyttää upealta <3

Kiitos muillekin onnitteluista ja korteista! Ja etukäteen ensi viikonlopusta :)

Aika hyvin saatiin kotia taas eteenpäin kolmen päivän viikonlopun aikana. Ja tuli välissä yksissä hauskoissa tupareissakin käytyä. Ja Ikeassa (neljäs kerta todensanoo ja enää ei tartte mennä?). Ja K-Raudassa ostamassa turkoosi maali makkarin seinään. Mitäs siitä sitten tulee, vähän jännittää...

Some birdies i like and other ones i don't

Haluan yhden linnun kotiini. Yki Nummen suunnitteleman Lokki-lampun. Ne on hiton kalliita ja henkilökohtaisesti en pysty perustelemaan itselleni sitä että käyttäisin satoja euroja lamppuun. Vain koska haluan.

No, välillähän ne Lokit on tarjouksessa. Anttilassa ja KodinYkkösessä lähiaikoina esimerkiksi. Nyt tuli NetAnttilasta (juu olen keski-ikäinen ja tulee uutiskirjeet mailiin) -30% -kuponki lamppuihin. Heti lähdin etsimään Lokkia, että voisi laskea mitä siitä sitten jäisi jäljelle ja voisiko sen sitten jo jotenkin perustella itselleen. Ja mitä huomaan, Lokki on kadonnut. Sattuipa sopivasti, että se alennuksen ajaksi häviää. Ensi viikolla pitää käydä tsekkaamassa, eiköhän se ole takaisin tullut... Grrprr...

Good bird.

Noh Lokin jäädessä haaveeksi, sain toisen linnun kyllä. Ja tämä epätoivottu vieras oli talitintti parvekkeelle. Traumaattista. Villieläimet (hämähäkeistä lintujen kautta ilveksiin) ovat okei ulkotiloissa. Sisätiloissa ne ovat katastrofi. Sain vedettyä parvekkeen oven onneksi kriittisellä hetkellä kiinni ennen kuin katastrofi olisi muuttunut pakokauhuksi.

Bad bird.

Sattumalta eilen tyttöjen kanssa Rivoleton simpukkaviikoista nauttiessamme tuli puheeksi naisten ja miesten työt. Että onko niitä. Villieläinten poistaminen sisätiloista - definately a man's job. Tämä lintu löysi onneksi itse tiensä ulos lasitetulta parvekkeeltamme. Pienistä rei'stä ne mahtuu.

Viikonlopun onnea ja epäonnea

Viikonloppuna vaihdettin palveluita siskon kanssa. Me lapsenvahtina pe-la, heiltä muuttoapua la :)

Vaikka ei sitä lapsen vahtimista nyt niin työnä voi ottaa, kun se on niin kiva tyyppi. Yhdessä sitten säilöttiin kurkkuja (ohje seuraa jos ne onnistuu), pelattiin bingoa ja riekuttiin puistossa.

Karkkiomenoitakin tehtiin, mutta niiden lopputulos oli vähän onneton. Yks satsi kiehuvaa toffeeta meni pilalle, toisesta satsista valui karkkia mun sormille, joita koristaa nyt useat vesikellot ja puoli senttiä syvät arvet. En suosittele kenellekään siis niiden tekemistä, siksi en jaa ohjettakaan.

Yhden kammottavan virheen mä myös tein. Valitsin Aadalle meidän kaikista pehmeimmän pussilakanan, joka on kai jotain isovanhempien peruja peräti. No nukkumaan mennessä pikkuneiti hermostui, kun pussilakanassa oli reikä. "Ei voi nukkua, tää reikä on kauheen iso". Kyllä se uni sitten kuitenkin tuli ja viimeistään aamupalamajassa kaikki tädin synnit oli taas anteeksiannettu.

Lauantaina sitten pistettiin hiukan muuttoa eteenpäin siskon perheen avulla ja pidettiin piknikiä olkkarin lattialla. Illalla oli huikeat itsenäisten naisten juhlat yhden ihanan itsenäisen naisen luona. Olin illan hot shot -vastaava. Taisin nauttia yhden hot shotin joka  ikisellä valmistuskierroksella. Sunnuntainen olo olikin sitten sen mukainen. Meni päivä vähän plörinäksi noin uuden kodin laittamisen osalta. P:llä meinasi mennä hermo kun mä kuljeskelin ympäri kämppää kumarassa ja voivotellen. Tai kai ne menikin.

Uusi koti -päivitys

Velkaa otettu. Paperit allekirjoitettu. Avaimet saatu. Huomattavasti muistettua suurempaa kotia ihmetelty. Suunnitelmia tehty. Asioita (tarpeellisia ja turhia) osteltu. Parketinhiojat tilattu. Muuttovälineitä hankittu (ei tarpeeksi, ylimääräisiä laatikoita otetaan vastaan). Tavaroita vanhassa kodissa pakattu. Toimisto/vierashuoneeseen kannettu kuvaputkijättiläinen pelitelkkariksi. Uuni todettu toivotunlaiseksi kiertoilmauuniksi (jossa ei ole koskaan kokattu, korkeintaan lämmitetty pakastepitsoja).Vanha varasto tyhjennetty ja siirretty kamat uuteen. Ensimmäiset vieraat kestitetty kraanavedellä.

Koti on edelleen siivoamatta. Yhtään yötä ei ole vietetty. Muuttopäivää ei ole päätetty. Vaatehuone on kalustamatta. Tapetit ostamatta (miksi mun piti rakastua siihen 100 euroa rulla maksavaan tapettiin, hä?). Saunavuorokin varaamatta. Enkä ole keksinyt mitä ihmettä säilöisin kylmäkellariin? Ja pitäiskö sohvan olla turkoosi vai jonkun neutraalimman värinen? Onko 80 euroa vanhasta seinäkellosta liikaa? Entäs minne sijoitetaan pahvihahmot Lion, Scarecrow & Tinman?

Ylimääräisiksi meiltä jäämässä ainakin nämä (kertokaa jos tarvetta): Ruma, iso, vanha, hiukan kuppainen mutta hyvin toimiva mikro (mallia SpaceCube, ihan tosi!). Samoilla adjektiiveilla kuvattava lasipöytä (tällä hetkellä tietokonepöytänä). Keväällä ostettu 40 cm tiskikone (Candy). Isot kaislamatot parvekkeelta. Kameran tripodi (meil on kaks ihan samanlaista). Kattolamppuja (ei tiedetä vielä mitkä menee uuteen kotiin ja uudesta kodista poistetaan sinne jääneitä). Silitysrauta.

Kutukoti - The sequel

Kyllä vain, me muutetaan taas.

Tällä kertaa ihan ikiomaan asuntoon (joo joo, pankin oikeesti). Ja kauppaakaan ei kyllä ole vielä tehty, mutta käsiraha on maksettu ja ensi viikon kaupankäyntitilaisuus merkitty kalenteriin.
Ekaa kertaa saa ihan itte valita tapetit, maalit ja kaikki. Mulla on miljoona sisustusideaa (useat ollut jo vuosia, muttei vuokrakämppiin viitti toteuttaa) ja toistaiseksi P ei ole pahemmin toppuutellut. "Kerro sit vaan mitä tehdään mihinkin huoneeseen", se sanoi yksi päivä. En tiedä oliko se sarkasmia vai ei.

Enhän mä malta odottaa! Olen jo huutanut erinäisiä asioita Huuto.netistä ja suunnitellut pohjapiirustusta tuijottaen huonekalujen paikkaa. Niin siistiä!

Kuorrutin tuolit

Päällystin siskon perheeltä saadut keittiö pöydän tuolit hieman sopivammiksi meidän keittiöön. Kangas on Marimekon kookos, joka tarttui mukaan tarjouksesta.

Niistä tuli mielestäni upeat.

Vielä kun saisi keittiön väreihin sopivat Jaffa-julisteet seinälle. Siihen tarvitaan kuitenkin reiät seinään, reikiin naulat ja julisteille kehykset, jotka sitten roikuttaisivat niitä nauloista. Too much work!

Halvoista kehyksistä saa antaa vinkkiä, 100x70cm kun tuppaavat maksamaan melkein 40 e ja niitä tarvis vielä olla kaks.

Voihan kipeä akka (ja ukko)

Pööh, loman aloituksen odotuksen on pilannut poskiontelontulehdus. Kutukodissa asuu tällä hetkellä tuplapöpöt.

Tyytyväinen pitää olla tietty siihen, että tää kipeytyminen on tapahtunut tällä viikolla. Molemmilla on antibiootit päällä, eiköhän tästä selvitä ensi viikoksi ja päästä aloittamaan loma ihan suunnitellusti.

Itse toivon selviäväni jo huomiseksi. Huomenna ois kiva päästä työpaikalle asti (olen etäillyt pari päivää), laittaa pöytä siistiksi (on hirveä kaatopaikka), tsekata kaikki kesken olevat hommat sopivaan kuntoon, pistää sähköpostiin lomalla-viesti, printata lomalla tarvittavat juna- ja lentoliput, sanoa adios, hymyillä reippaasti (ja vähän pirullisesti) ja lähteä sitten viileästä toimistosta kuumaan kesäiltapäivään. Free as a bird.

Viikonlopuksi olisi myös paljon kivaa ohjelmaa tiedossa. Enköhän mä tästä selviä. Ja eiköhän se lomafiiliskin sieltä tule.

Tässä koko ennen juhannusta nostettu perunasato. Jäi syömättä. Taustalla olkkarin uudet verhot.

Kuusi päivää – neljä juhlaa

Lauantai: P:n sisko valmistui. Pienehköissä juhlissa oli lähinnä sukulaisia. Herkkuja oli pöytä täynnä, itse tein voileipäkakun ja tosca-piirakan. Söin lupaukseni mukaan molempia (ja muutakin) ja sanoisin onnistuneeni todella hyvin. Gröhöm.

Lauantai-illalla käytiin syömässä kavereiden kanssa Kaarnassa. Joka oli tosi hyvä paikka muuten. Siitä jatkettiinkin sitten humpsis vaan naapuriin Apolloon, jossa riekuttiinkin yhtäkkiä yömyöhään.

Sunnuntai: Juhlittiin Olgan yksveesynttäreitä kakun ja kahvin merkeissä. Olgan perheen kanssa on herännyt muutamaan otteeseen keskustelua perhetuttu-statuksesta. Että ei me mitään äidin ja isän ystäviä olla Olgalle, me ollaan perhetuttuja. Sunnuntaina nää perhetutut kuitenkin vaikuttivat enemmänkin kai hysteerisiltä krapulaisilta teineiltä.

Keskiviikko: Seuraavaksi oli sitten vuorossa kutukodin tuparit / kesänaloituskemut. Porukkaa oli mukavat 30 henkeä, sää kaunis ku mikä ja mieli ylhäällä. Oli tosi hauskaa, kyllä bileiden järkkääminen on kivaa, vaikka vähän aikaa ja rahaakin vievää tietty. Ehdin jopa jutella suurimman osan vieraista kanssa, mikä usein unohtuu. Tunnetaan niin ihania ihmisiä. P:n kaveritkin on huippuja.

Erikoismaininnan hyvästä emännyydestä annan itselleni siitä, että vaihdoin käsipyyhkeet bileiden tuoksinassa. En tiedä olenko ainut, jota häiritsee kun bileissä käsipyyhkeet menee ihan märiksi ja sitten niihin on inhottava ”kuivata” käsiä, mutta munsta se on ällöä.

Ja tupareiden bonuksena saatiin ihan huikeita lahjojakin. Sisäkasvimaa (lamppu ja vedenkiertosysteemi, esittelen joskus paremmin), viinikarahvi, skumppaa (yksi oikea shampanjakin, ei kuulemma halvinta, vaan toiseksi halvinta ;), kaali ja puolukkahilloa sekä amppelimansikka.

Torstai: Pyhän kunniaksi juhlittiin P:n mutsin siirtolapuutarhassa kirsikankukkajuhlia juoden kirsikkaviiniä, grillaten ja syöden jätskikakkua kirsikoilla. Mukana menossa oli P:n äidin kavereita ja P:n kummilapsi perheineen – yksivuotias hänkin. Olipas ihanaa, kun sattui sillekin päivälle niin hieno ilmakin. Yritin siinä korjailla äitien päivänä saamiani typeriä rusketusraitoja.

Kesä!

Tämä viikonloppu otetaan vähän rennommin. Kävin eilen luovuttamassa verta ja tänään saadaan taas yksi pieni yövieras, jippii.

Kevätterveiset taimimaalta

Kyllä se niin on, että kasvienhoito on todella rentouttavaa. Taimeni eivät välitä vaaleista tai kastelijansa väliaikaisesta unettomuusongelmasta ja sen nostamasta stressitasosta. Ne vaan kasvavat tai eivät kasva. Ja minä katselen vierestä. Ah, miten simppeliä.

Teen päivityskatselmuksen joka aamu ja ilta. Kastelen ja nypin. Kasveista on tullut minulle tärkeitä. Mutta ei sillä weirdo juttelen-kasveilleni-ja-ne-tuntuvat-ymmärtävän-minua -tavalla. Lähinnä haluan pitää ne elossa. Jotta voin syödä ne myöhemmin.

Uusimpana kasvimaan tulokkaana ovat rucolat, jotka ovat lähteneet koulittujen ja koriin kasvamaan asetettujen lehtisalaattien vierellä kivasti kasvamaan. Basilikat on myös koulittu ja ne kasvavat reippaasti omassa korissaan. Pieni minttupuska on niiden vieressä kasvamassa kokeeksi, ne kun eivät näytä kasvavan. Eivät kuole, mutta pysyvät samankokoisina koko ajan. Luin jostain, että mintunkasvatus on vaikea laji. Ikävää, koska yksi (ja ehkä tärkein) parvekepuutarhani alkuperäsitarkoitus oli tuottaa omat mintut koko kesän mojitoihin.

Seuraavaksi istutusvuorossa on pinaatit ja ruohosipulit. Perunan kanssa temppuilen. Valohoidossa on jo muutama peruna, mutta en tiedä niiden lajiketta. "Ruokaperunaa" lukee pussissa. Että onko se sitten edes kesälajike, dunno? Jostain syystä en ole saanut ostettua jotain "merkkiperunaa" kaupasta... Haluaisin kasvattaa siikliä, mutta sitä en ole kaupoissa pitkään aikaan nähnyt.

Chilit, joita on nyt kahta lajia mullassa, eivät suostu kasvamaan, eivätkä paprikat. Bauhausistahan niitä saisi komeita puskia, jossa on hedelmätkin valmiina, mutta se tuntuisi luovuttamiselta. Yritän vielä. Ostan sitten, kun tulee aika siirtää kasvit kokonaan ulos, jos ei taimia siihen mennessä näy. Olen päättänyt myös suoraan ostaa pari amppelimansikkaa.

Toisen tomaatintaimen olen saanut kasvamaan, toinen (vanhempi) on jo koulittu ja istutettu omaan purkkiinsa. Pieni taimi, iso purkki.

Ajattelin hyödyntää ylimääräisiä taimia ja viedä niitä lahjaksi. Perjantaina ollaan menossa syntymäpäiville ja lauantaina kavereiden uuteen kotiin saunomaan. Ajattelin molempiin viedä sekä lehtisalaatin että rucolan taimet.

Parvekkeen kunnostus kesäkuntoon olisi tarkoitus myös toteuttaa tässä pääsiäisloman aikana. Kuten näkyy se on toiminut vähän niinkuin romuvarastona muutosta asti. Pahvilaatikkojen raivauksen jälkeen kalusteet saavat pintaansa uuden värin ja kasveille tulee erinäisiä tasoja. Ja sitten jossain vaiheessa tietty tulevat ne itse kasvitkin. Vasemmassa kulmassa vilahtavia pikkuvalojakin pitää asentaa lisää, niillä olisi tarkoitus valaista koko parveke pimeällä.

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää minilomaa kaikille!

Autottomat, avuttomat

P:llä oli auto, mutta se myi sen pois.

Mullahan ei koskaan ole ollut autoa. Ei edes korttia.

Pk-seudulla pärjää paremmin kuin hyvin ilman autoa. Ja kuten aiemmin todettu, aamun työmatka taittuu yksityisautoilijoita huomattavasti reippaammin. Autontarve tulee vastaan itselläni oikeastaan vain kodinsisustusasioissa ja lomailussa. En voi tuosta vaan lähteä ja hakea sitä parvekkeelle haluamaani hyllykköä Bauhausista tai kivoja alennusraheja Sotkalta. Sukulaiset asuvat Itä-Suomen metsissä - lähin bussi tulee useiden (ehkä kymmenenkin) kilometrien päähän.

Eilen saapui NetAnttilasta tilaamamme parvekematot lähipostiin. Se ei onneksi ole kovin kaukana, mutta ei se 15 kilon paketin raahaminen kotiin kovin kivaa ollut. Tai näin päättelin P:n ilmeestä.

Avunpyytäminen tuntuu vaikealta. Kauheasti vaivaa jollekin lainata omaa autoaan toisille tai tulla itse kuskaamaan, vaikka antaisikin bensarahaa... Ei sitä ainakaan yhden asian takia kehtaa. Rahit saa jäädä kauppaan. En kai sitä hyllykköäkään varsinaisesti tarvitse. Kierrätyskeskuksesta löytyis ehkä joku kiva tv-taso ja kukkaruukkuja, mutta antaa olla.

Se kuuluu kai suomalaiseen identiteettiin, ettei haluta olla vaivaksi mitenkään. Miksi kysyminen tuntuu niin ylitsepääsemättömän hankalalta, vaikka ainakaan itse en koe mitenkään vaivalloiseksi käydä kastelemassa lomalaisten kukkia tai sairaalle ystävälle kaupassa tai muuttamisessa/remonteissa auttamista? Se on itse asiassa oikein mukava tunne, että voi auttaa. Vaikka harvoin sitä kukaan minultakaan pyytää. Apua nimittäin. Itte pittää pärjätä.

Vanhemmilta voisi pyytää apua. He ovatkin kai ainoat henkilöt, joita uskaltaisi tällaisessa pattitilanteessa vaivata sen kummempia asiaa pohtimatta. Mutta kun ne asuu liian kaukana. Mun iskä ei voi tulla työpäivän jälkeen viemään lastaan huonekalukaupoille, P:n isä asuu vieläkin kauempana.

Riittäisiköhän kolme asiaa (rahit, hylly, tv-taso) siihen, että saisi pyydettyä sitä apua. Ja ei, tätä kirjoitusta ei ole tarkoitettu avuntarjoamisen kinumiseksi, kunhan pohdin ilmiötä. Kyllä mä sitten pyydän. Ku kehtaan.

Some small steps for mankind, huge leaps for me

       
Fazerin Pupujussin kevätrakeet

Tämä Facebookissa jo laajalti keskustelua herättänyt epäkohta minun on pakko jakaa täälläkin. Eli Fazer on mennyt muuttamaan kevätrakeidensa koostumusta ja makua. Pääsiäisenajan kohokohta on joillekin mämmi, joillekin pasha, minulle ja useille muille se on kevätrakeet. Ihanat kovat, suussa sulavat, värikkäät sokerirakeet. Nyt niistä oli tehty ällömakeita (eivät olleet ennen!) ja sitkeitä. Yök.

Onneksi muutamasta aihetta käsittelevästä nettikeskustelusta (aivan, se en ole vain minä!) selvisi, että Haribon ja Lidl:n rakeet ovat vielä entisenlaisia.

Yhtä surkea veto kuin Leafilta muuttaa aikoinaan Aakkosten koostumusta. Niissä onneksi maku säilyi. Ja mikrotettavuus. Pikaohje: Laita muutamia salmiakkiaakkosia lautaselle ja mikroon. Varovasti, sillä ihan muutamien sekuntien kuluttua ensimmäiset aakkoset alkavat jo kuplia. Ota mikrosta, nauti lämpiminä kylmän maitolasillisen kera! Tämän ”reseptin” bongasin vuosia sitten jostain naistenlehdestä, jossa kerrottiin naisten raskausaikaisista mielihaluista. Tämä kyseinen oli Wilma Schlizewskin. Ihan ilman raskauttakin himoitsen niitä silloin tällöin.

Kukkakaali

Tästä juontaa blogimerkinnän otsikko. Tein eilen ensimmäistä kertaa ruokaa, jossa on lämmintä kukkakaalia (parsakaali-kukkakaaligratiini). Olen vihannut lämmintä kukkakaalia koko elämäni. Eilen totesin, että ei se niin pahaa olekaan, haisee vaan kamalalta.

Epäilin tätä kukkakaalivastaisuuteni poistumista ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten, kun mummon kesäkeitossa oli isoja herkullisen näköisiä paloja kukkakaalia. En ole kuitenkaan ennen suorittanut tällaista testiä.

Äidillä on ollut aina vaikeuksia muistaa kumpi meistä siskoksista ei pidä lämpimästä kukkakaalista ja kumpi ei paprikasta. Nyt mamalle tiedoksi, ensi kesänä kelpaa kyllä kesäkeitto!

Matot

Työmiehet olivat vihdoin käyneet siivoamassa meidän parvekkeen, josta syntyi ajatus että se pitäisi nyt saada kuntoon. Nämä pari kuukautta se on toiminut romuvarastona. Noh kelitkään eivät nyt ole varsinaisesti kutsuneet parvekkeella oleiluun. Minä haluan siitä kuitenkin paikan, jossa on kiva hengailla. Eli mukavia tuoleja yms.

Päätettiin kuitenkin aloittaa matoista. Eri vaihtoehtoja punnitessamme huomasimme, että kaislamatto, joka maksaa Kodin Ykkösen verkkokaupassa 33,95 euroa, maksaa NetAnttilassa 9,95 euroa. Oho! Nehän on siis samaa lafkaa ja voisin veikata, että verkkokaupoilla on yhteinen varasto jossain. Kannattaa siis tsekata molemmat kaupat, jos aikoo jotain tilata.

Noh, kun kympillä kerta saatiin niin sellaiset sitten tilattiin.

Sänky

Viikko sitten saapunut 160 senttisen jenkkisänkyihanuuden petari on tässä ajassa vääntynyt yhdestä kulmasta ylöspäin, eikä siinä siksi pysy lakana päällä. Huoh, valitettava siitä on kun sängynhän nyt olettaisi kestävän vuosikausia.

11 kk

Olemme seurustelleet pian jo vuoden. Emme juhlistaneet tätä kuukauden vajaata vuotta, mutta ensi kuussa vuosipäivä osuu juuri pääsiäiselle. Pohdinnassa oli, että pitäisikö jotain tehdä tai johonkin mennä… Todennäköisesti kuitenkin olemme kotona (tai jos sää sallii P:n äidin kaupunkimökillä) ja säästämme rahat suurempia seikkailuja varten :)

Pirkko Saisio

Hotkaisin Punaisen erokirjan ja nyt minun on saatava lisää.

Muutettu

On. Kiitos kaikille auttajille siitä, että se sujui niin sutjakasti!

Uusi koti on niin paljon ihanampi kuin uskalsin kuvitellakaan.

Pidän erityisesti...

isoista ikkunoista,
ylimmän kerroksen tarjoilemasta näkymästä, vaikka osan siitä peittääkin naapuriin nousevan kerrostalon työmaa ja työmiehet,
vähän kauempana olevan tarhan pihalla leikkivistä lapsista, jotka turvaliiveissään näyttävät ihan miniatyyrityömiehiltä,
jättiläisparvekkeesta, jonne aurinko paistaa koko päivän,
vessan keltaisesta seinästä ja siihen sointuvasta matosta,
kaappitilan runsauden sarvesta, jopa siivousvälineille on oma kaappi (onko kovin keski-ikäistä arvostaa siivouskaappia? työkaveri sano, että ei hätää ennen kuin alkaa haaveilemaan kodinhoitohuoneesta)
P:n vanhasta nojatuolista, joka tällä hetkellä on lähes ainut istumapaikka sohvan ja keittiön pöydän vielä uupuessa,
uunista, jossa kukaan ei ole aiemmin kokannut ja siitä,
että löysimme keittiöön pienen punaisen puisen leipälaatikon.

Eniten pidän tietysti avomiehestä. Tuntuu, että näin sen on aina pitänytkin olla.

Week number 3 in the life of Heenu

Tällä viikolla olen:

- Vienyt kamaa myyntiin itsepalvelukirpputorille
- Sekoittanut jälleen kerran myy/osta-verbit töissä
- Leikkinyt pikku-Olgan kanssa
- Syönyt blinejä
- Tehnyt ruokaa kotona 0 kertaa
- Nähnyt ensimmäistä kertaa uuden kodin (jolle P on antanut nimen kutukoti)
- Saanut kamalan allergiakohtauksen vanhassa kodissa (lääkäri ja minä arvelimme syyksi kosteusremppaa, joka siellä on käynnissä. Lääkäri määräsi astmalääkkeet, joiden avulla voin käydä kämpässä pakkaamassa)
- Näkynyt kympin uutisissa
- Metsästänyt korkokenkiä useista eri kenkäkaupoista ja päätynyt ostamaan hyvin pienellä korolla varustetut turkoosit sellaiset Haloselta
- Ostanut parvekepuutarha-kirjan ja punaisen lasisen karkkirasian
- Pyörittänyt tasseleilla peitettyjä tissejäni kymmenen muun naisen kanssa burleski-harjoitussaliksi muutetussa varastotilassa (odotan innolla millaisia google-osumia tämä virke tuottaa)
- Saanut kerrottua naimattomalle isotädille (vihdoin), että muutan pojan kanssa yhteen. "Koska on häät?" oli hänen vastauksensa
- Punastunut saatuani kehuja haastateltavalta "Sä kirjoitat kyllä hyviä juttuja."
- Viettänyt unettomia öitä stressin, allergiaoireiden ja uskoakseni myös täyden kuun vuoksi
- Nukahtanut hierojan ja kosmetologin vastaanotoille
- Tavannut äitiä ja saanut häneltä kivan essun ja itsetehdyt lapaset
- Tapellut siitä, kuinka monta pahvilaatikollista on tarpeeksi sarjakuvia
- Katsonut monta jaksoa How I Met Your Motheria
- Juonut mangojääteetä Javassa, piparminttuteetä P:n siskon luona ja kahvia Herttoniemessä
- Juoruillut
- Vaihtanut blogini nimen ja kuvauksen ihan huvin vuoksi
- Vaihtanut Spotifyn offline-listat puhelimeen
- Tehnyt muuttoílmoituksen, katkaissut kotivakuutuksen, siirtänyt sähkösopimuksen ja avannut yhteisen S-tilin P:n kanssa
- Vertaillu tiskikoneita
- Vaihtanut telkkarin, dvd-soittimen ja digiboksin kolmeen kahvipakettiin
- Etsinyt viime viikonloppuna tehtyä kestolottokuponkia
- Erehtynyt luulemaan kookosvaahtoa valkosuklaamousseksi ja lappanut sitä kupillisen täyteen
- Unohtanut sanan ruukku, "Mikä se on se mihin laitetaan ne kasvit?"
- Tullut kutsutuksi useisiin syntymäpäiväjuhliin kevään aikana (jipii)
- Aloittanut opintolainan takaisinmaksut
- Liittynyt Munamies-ryhmään Facebookissa
- Miettinyt työkeikalla kaikkea muuta kuin asiaa: onkohan tuo mies yhdelle Janille sukua? Miten tuolla vanhalla miehellä onkin noin hyvännäköiset hiukset? Onkohan tuo sen työkaveri, jolla ei ole, sille kateellinen? Miksi tuo yksi luolamies syö omalla haarukalla suoraan hedelmävadilta anaksen paloja? Voisikohan ananasta kasvattaa parvekkeella? Mistä mä löytäisin sellaisen sinkkiammeen parvekekukille?
- Pohtinut mitä kaikkea sisältyy hääohjelmassa kuultuun parisuhdeneuvoon "Ylistä, älä alista"
- Lykännyt asioita ensi viikkoon kuvitellen, että silloin on paremmin aikaa
- Kiitänyt haasteeseen osallistuneita (tämä on se kiitos, kiitos!)

No ei sit.

Ehkä se oli liian vaikea tehtävä / typerä ajatus. Unohdetaan sitten se.

Sain mä yhden oikean ehdotuksen eli porkkanan reseptikokeiluihin. Ei pidä väheksyä porkkanaa, keksin siitä jonkun jännittävän reseptin :) Se ei kuitenkaan ole porkkanakakku, joka (vaikka ihan hyvää) on mielestäni täysin yliarvostettua. Olen kuullut, että porkkana ja feta ovat yllättävän hyvä yhdistelmä. Ehkä kokeilen jotain sellaista. Porkkana-feta-muffinssit? Could be.

Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäisiä rieskoja. Perunasellaisia. Ei ne onnistuneet kovin hyvin, kun vasta niiden tekemisen jälkeen luin, että rieskojen kannalta on elintärkeää että taikina on tosi kylmää ja uuni tosi kuuma. Pitäisi mun mielestä ohjeissa korostaa näitä huipputärkeitä asioita, kun muutenhan sitä tekee vähän sinne päin.

Elämä sujuu tällä hetkellä muuttoa valmistellen ja aikatauluttaen. Tiistaina päästiin ekaa kertaa katsomaan malliasuntoa tulevasta kodistamme. Se näytti hyvältä ja valoisalta. Kyllä siitä kodin saa tehtyä, kun vaan joku teleporttaisi meidän kamat sinne.

Mun uusi koti -suunnitelmat pyrskähti taas aivan yli äyräiden. Tärkeimpänä niistä pidän itse parvekepuutarhaa. Uudessa kodissa kun on valtavan kokoinen parveke. Kyseisestä projektista on todennäköisesti luvassa tännekin sepustuksia ja ehkä muunkinlaista dokumentointia. "Sä voit sit auttaa mua niiden mun kasvien istuttamisessa ja hoitamisessa." "Niin siis meidän kasvien." Muita suunnitelmia on kirjahyllyjen maalaus ja erinäisiä "koriste-esineitäkin" on jo tilattu yms. Sisustusbloggauksia siis luvassa :)

Aikatauluongelmia elämään on seuraavien viikkojen (muuttoon 1,5 viikkoa!!) aikana ehkä odotettavissa, kun seuraavaksi viikonlopuksi olen lähdössä pois ja ensi viikolla juoksen joka ilta Docpoint-leffoissa. Muutenkin joka välissä tuntuu olevan jotain, missä välissä mä pakkaan hei?! Ehkä teen sen öisin, koska kaikki tämä muutos valvottaa mua kuitenkin.

Kiireisenä ihmisen pitää myös uudet harrastukset. Aloitin jo viime vuoden puolella Heinin kanssa burleski-harrastuksen (lisää siitä myöhemmin) ja ensi viikolla alkaa P:n kanssa paritanssikurssi. Tarkoituksena ois ehkä lisätä vielä yksi vapaaehtoistyökuvio uuden kotikaupungin myötä...

Ehkä mun haaste-tehtävä ois ollut mullekin tässä tilanteessa hiukan liikaa. Maybe you saved me from myself.