Olen keikkunut välitilassa tämän blogin kanssa jo pitkään. Kuka, mitä ja miksi ja millä tavalla? Mistä kaikesta haluan kirjoittaa ja jatkanko anonyymisti...
Lisäksi on vaivannut, kuka blogiani lukee. Tai lähinnä kuka ei lue... Blogistani tietää rajallinen joukko sukulaisia ja ystäviä, lukijoihin kuuluu myös x määrä minulle tuntemattomia lukijoita. Kaikki tämä on ok! Mutta kukaan esimerkiksi mieheni sukulaisista eivät tiedä blogistani ja he kuitenkin ovat poikani isovanhempia, tätejä ja muita rakkaita. Heille poika on tärkeä ja on tuntunut väärältä kirjoittaa hänestä heiltä "salaa".
Ja pääasiassa minä haluan tällä hetkellä kirjoittaa lapsestani, tärkeimmästäni. Tämä on minun (julkinen) päiväkirjani ja olen niin monesti taputellut itseäni selkään, että minulla on tämä "historiikki" omasta elämästäni muistona! Toisaalta sitä en ole ihan kaikkien kanssa valmis jakamaan.
Toki minulla on nyt toinen ihminen mukana blogissani. Sitäkin on ajateltava ja olen ajatellutkin. Ja päätynyt ratkaisuun, jota noudatan kunnes tulee tarve arvioida tilannetta uudelleen - esimerkiksi pojan kasvaessa.
Kaikki tämä pohdinta ja vatvominen on vaikuttanut blogi kirjoittamiseen jotenkin lannistavasti, vaikka halu kirjoittaa on kova. Ehkä kovempi kuin koskaan ennen, nyt kun olen pois työelämästä ja kirjoittaminen on kuitenkin ollut aina intohimoni. Useat läheiset ovat huomauttaneetkin joskus, että kirjoitan paljon sellaisesta, mistä en puhu. Minun on aina ollut helppo ilmaista itseäni kirjoittamalla - paljon helpompaa kuin puhumalla.
Tarvittiin siis uusi alku! Jokin aika sitten hain mukaan Vauva-lehden blogiyhteisöön ja sinnepä vie nyt blogini tie! Siellä minä olen Henna ja poikani Arvo, ihan kuin olemme oikeassa elämässäkin.
Tervetuloa siis mukaan lukemaan Kun minusta tuli äiti
Showing posts with label tää blogi. Show all posts
Showing posts with label tää blogi. Show all posts
Monday, May 16, 2016
Thursday, April 11, 2013
Yllätyspaljastus kyvyistäni!
En oo paljon kirjoittanut.
Ku
on syntynyt paljon lapsia.
oon tehnyt paljon töitä.
oon suunnitellut häitä.
on edelleen talvi ja ei huvita mikään.
ei oo muka ollut mitään sanottavaa.
Tää on kuitenkin sitä sellaista aikaa, jonka haluaisin muistaa myöhemmin. Eli yritetään nyt taas kirjoittaa.
Myös siksi, että jos ei kirjoita, ei saa koskaan tietää, että on kuusi vuotta sitten ennustanut omat häänsä kuukauden tarkkuudella oikein, vaikka sulhasen tapaaminenkin oli tuolloin vielä 2,5 vuoden päässä.
Mutt totta se on, mä tosiaan pääsen naimisiin kuuden vuoden päästä lauantaina.
Ku
on syntynyt paljon lapsia.
oon tehnyt paljon töitä.
oon suunnitellut häitä.
on edelleen talvi ja ei huvita mikään.
ei oo muka ollut mitään sanottavaa.
Tää on kuitenkin sitä sellaista aikaa, jonka haluaisin muistaa myöhemmin. Eli yritetään nyt taas kirjoittaa.
Myös siksi, että jos ei kirjoita, ei saa koskaan tietää, että on kuusi vuotta sitten ennustanut omat häänsä kuukauden tarkkuudella oikein, vaikka sulhasen tapaaminenkin oli tuolloin vielä 2,5 vuoden päässä.
Mutt totta se on, mä tosiaan pääsen naimisiin kuuden vuoden päästä lauantaina.
Tuesday, February 14, 2012
New job
Uusi työ on tehnyt munsta vähän huonon ajankäytönsuunnittelijan. Tai siis, kun on tottunut siihen, että joku määrää koska sun pitää olla töissä ja koska lähdet kotiin ja nyt yhtäkkiä itse määränkin siitä, niin en oikein vielä osaa. Plus että iltapäivisin toisinaan vaan voi sattua jotain ja sit pitää jäädä pidempään. Hmmh.
No niin, ensin aina valitus, sitten vasta iloisemmat asiat.
Töissä on tosi kivaa. Työkaverit on mukavia, jotkut jopa supermukavia. Meininki on leppoisaa (vaikka tietty vähän tää uuden opettelu stressaa). Meillä on hyvät työpaikkaedut ja yrityksessä oikeasti on menty aika pitkälle työntekijöiden mukavuuden ajattelemisessa. Se on upeaa.
Niin, että yritän tässä nyt sitten taas löytää aikaa tälle bloggaamisellekin :)
No niin, ensin aina valitus, sitten vasta iloisemmat asiat.
Töissä on tosi kivaa. Työkaverit on mukavia, jotkut jopa supermukavia. Meininki on leppoisaa (vaikka tietty vähän tää uuden opettelu stressaa). Meillä on hyvät työpaikkaedut ja yrityksessä oikeasti on menty aika pitkälle työntekijöiden mukavuuden ajattelemisessa. Se on upeaa.
Niin, että yritän tässä nyt sitten taas löytää aikaa tälle bloggaamisellekin :)
Wednesday, December 14, 2011
Gud Jul 14
Tänään on aika omistaa hyvä teko blogilleni - monivuotiselle ystävälle.
Koska en voi blogiani halata tai palkita kukkasin, niin piti minun keksiä jotain muuta. Mikä hyödyttäisi blogiystävääni? Kenties uusi ulkoasu? Ehkä joku uusi feedi? Vai pitäisikö minun kirjoittajana panostaa vähän enemmän sisällön laatuun?
Idean sain kuitenkin tänään Iltalehden jutusta, jossa käsiteltiin haetuimpia sanoja/henkilöitä/kuvia. Google-optimointi, jipii!
Tässä siis ihan randomisti valittuna suomalaisten suosikkihakuja kuluneelta vuodelta omilla kommentteillani höystettynä. Kaikki voittaa!
Petri Nygård
Edes se, että siskontyttö laulaa Reggaerekkaa, ei saa mua pitämään siitä laulusta eikä sen laulajasta. Mitään muuta ei tuu Nygårdista mieleen kuin se joku musavideo, jossa hän pyörii Thaimaassa ilotyttöjen kanssa. Siis varmasti kaikinpuolin upea tyyppi! Yöh.
Saana Parviainen / Jussi Parviainen
No niin, lempiaiheeni Parviaiset! Kyllä tämä kuvio jostain syystä kiinnosti mua yhdessä vaiheessa ja sitten kun yksi kaveri tiesi siitä vielä sattumalta jotain, mitä lehdissä ei vielä silloin kerrottu. Onneksi voin sanoa puhtain syrämin, ettei kiinnosta enää!
Mikael Granlund
Ilmaveivi kiinnostaa aina! Pusi pusi Mikaelille.
Feissarimokat
Hahaha, nämä oli alkuun parempia kun pystyi olemaan varma, etteivät ne ole tahalleen tehtyjä. Sama pätee autocorrecteihin. Toisaalta kyllä ne parhaimmat naurattaa edelleen, oli ne sitten aitoja tai feikkejä.
Mokkapalat
Tämä on vuoden 2011 haetuin resepti. Just tein itsenäisyyspäivänä mokkapalamuffinseja a la Kinuskikissa. Itsenäisyyspäivä oli mulle vaikeeta aikaa kokkina. Sekä yhdestä tällaisesta muffinssista että pakastimen kautta käyneen suppilovahverorisoton eilen syödyistä jämistä on löytynyt muovinpalat. Onneksi vaan mun omista annoksista, vieraat ei ainakaan kehdanneet valittaa. Rikoin noina päivinä myös kaksi kauhaa tehdessäni ruokaa, mutta ruoan sekaan etsineet muovinpalat eivät kyllä olleet peräisin niistä.
Tässä tällainen mainospuhe kaikille, että tulkaa hei meille syömään. Kokki ei tunne omia voimiaan ja salaisena erikoismausteena käyttää muovia!
Perussuomalaiset
En nyt lähe tähän. Menee viimeinenkin positiivisuus elämästä.
p.s. Käy tykkäämässä Sonerasta Facebookissa ja tienaa 0,10 senttiä Itämeren suojeluun. Tää on tätä yritysten hyvää, mutta hei, lets make them pay.
Koska en voi blogiani halata tai palkita kukkasin, niin piti minun keksiä jotain muuta. Mikä hyödyttäisi blogiystävääni? Kenties uusi ulkoasu? Ehkä joku uusi feedi? Vai pitäisikö minun kirjoittajana panostaa vähän enemmän sisällön laatuun?
Idean sain kuitenkin tänään Iltalehden jutusta, jossa käsiteltiin haetuimpia sanoja/henkilöitä/kuvia. Google-optimointi, jipii!
Tässä siis ihan randomisti valittuna suomalaisten suosikkihakuja kuluneelta vuodelta omilla kommentteillani höystettynä. Kaikki voittaa!
Petri Nygård
Edes se, että siskontyttö laulaa Reggaerekkaa, ei saa mua pitämään siitä laulusta eikä sen laulajasta. Mitään muuta ei tuu Nygårdista mieleen kuin se joku musavideo, jossa hän pyörii Thaimaassa ilotyttöjen kanssa. Siis varmasti kaikinpuolin upea tyyppi! Yöh.
Saana Parviainen / Jussi Parviainen
No niin, lempiaiheeni Parviaiset! Kyllä tämä kuvio jostain syystä kiinnosti mua yhdessä vaiheessa ja sitten kun yksi kaveri tiesi siitä vielä sattumalta jotain, mitä lehdissä ei vielä silloin kerrottu. Onneksi voin sanoa puhtain syrämin, ettei kiinnosta enää!
Mikael Granlund
Ilmaveivi kiinnostaa aina! Pusi pusi Mikaelille.
Feissarimokat
Hahaha, nämä oli alkuun parempia kun pystyi olemaan varma, etteivät ne ole tahalleen tehtyjä. Sama pätee autocorrecteihin. Toisaalta kyllä ne parhaimmat naurattaa edelleen, oli ne sitten aitoja tai feikkejä.
Mokkapalat
Tämä on vuoden 2011 haetuin resepti. Just tein itsenäisyyspäivänä mokkapalamuffinseja a la Kinuskikissa. Itsenäisyyspäivä oli mulle vaikeeta aikaa kokkina. Sekä yhdestä tällaisesta muffinssista että pakastimen kautta käyneen suppilovahverorisoton eilen syödyistä jämistä on löytynyt muovinpalat. Onneksi vaan mun omista annoksista, vieraat ei ainakaan kehdanneet valittaa. Rikoin noina päivinä myös kaksi kauhaa tehdessäni ruokaa, mutta ruoan sekaan etsineet muovinpalat eivät kyllä olleet peräisin niistä.
Tässä tällainen mainospuhe kaikille, että tulkaa hei meille syömään. Kokki ei tunne omia voimiaan ja salaisena erikoismausteena käyttää muovia!
Perussuomalaiset
En nyt lähe tähän. Menee viimeinenkin positiivisuus elämästä.
p.s. Käy tykkäämässä Sonerasta Facebookissa ja tienaa 0,10 senttiä Itämeren suojeluun. Tää on tätä yritysten hyvää, mutta hei, lets make them pay.
Monday, November 28, 2011
Pass it forward
Anna hyvän kiertää -leffa tuli sunnuntaina telkkarista.
Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En muista minne olin matkalla ja milloin (muistaako joku olleensa mukana?). Leffa on ilmestynyt vuonna 2000, että ehkä siinä paikkeilla se on ollut.
Mitä muistan kuitenkin oli se kamala fiilis, joka leffasta jäi. Että mitä tahansa maailmassa yrittää, niin paskaa saa niskaan joka tapauksessa. Vuonna 2000 olin ehkä jo pahimmat teinivuodet ohittanut (jolloin kaikki on paskaa joka tapauksessa), mutta jostain syystä tämä elokuva on jäänyt mulle mieleen jollain tavalla silmiä avaavana kokemuksena...
Kysyin P:ltä sunnuntaina elokuvan lopuksi kyyneleiden valuessa nenää niiskuttaen, että miksi Trevorin täytyy kuolla? "Oscareiden takia", oli vastaus. Yep, it's a cold world out there.
Noh, tämän elokuvan innostamana yritän nyt kuitenkin jotain hyvää joulukuun kunniaksi. Eli täten julistan perustetuksi Hyvien Tekojen Joulukalenterin 2011!
Eli ideana tietysti tehdä joku, vaikka pienikin, hyvä teko joka päivä jouluun asti ja kertoa siitä. Lähinnä tämä luonnollisesti koskee minua, mutta jos joku inspiroituu ja tekee jonkin hyvän teon, niin olisi siitäkin mukava kuulla.
Itsehän lähden nyt siitä, ettei hyvä teko tarkoita maailman pelastamista päivässä. Vaan esimerkiksi hyvän mielen tuottamista tai jonkin asian puolustamista... Katsotaan, ei saa tuomita jos ei onnistu.
Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En muista minne olin matkalla ja milloin (muistaako joku olleensa mukana?). Leffa on ilmestynyt vuonna 2000, että ehkä siinä paikkeilla se on ollut.
Mitä muistan kuitenkin oli se kamala fiilis, joka leffasta jäi. Että mitä tahansa maailmassa yrittää, niin paskaa saa niskaan joka tapauksessa. Vuonna 2000 olin ehkä jo pahimmat teinivuodet ohittanut (jolloin kaikki on paskaa joka tapauksessa), mutta jostain syystä tämä elokuva on jäänyt mulle mieleen jollain tavalla silmiä avaavana kokemuksena...
Kysyin P:ltä sunnuntaina elokuvan lopuksi kyyneleiden valuessa nenää niiskuttaen, että miksi Trevorin täytyy kuolla? "Oscareiden takia", oli vastaus. Yep, it's a cold world out there.
Noh, tämän elokuvan innostamana yritän nyt kuitenkin jotain hyvää joulukuun kunniaksi. Eli täten julistan perustetuksi Hyvien Tekojen Joulukalenterin 2011!
Eli ideana tietysti tehdä joku, vaikka pienikin, hyvä teko joka päivä jouluun asti ja kertoa siitä. Lähinnä tämä luonnollisesti koskee minua, mutta jos joku inspiroituu ja tekee jonkin hyvän teon, niin olisi siitäkin mukava kuulla.
Itsehän lähden nyt siitä, ettei hyvä teko tarkoita maailman pelastamista päivässä. Vaan esimerkiksi hyvän mielen tuottamista tai jonkin asian puolustamista... Katsotaan, ei saa tuomita jos ei onnistu.
Tuesday, November 8, 2011
Liskodiskounia päivän myöhässä
Sunnuntaiyönä ei ollut liskodiskoa, vaikka takana oli taas pitkästä aikaa kaksi baari-iltaa (join melko monta Westons Vintagea kumpaisenakin iltana). Viime yönä se sitten kostautui ja tää on nyt vaan jaettava julkisesti.
Kaikki alkoi ehkä noin parin tunnin valveunella siitä, että minun piti saada P vakuuttuneeksi että meidän pitää ostaa huutokaupasta eräs tavara, jonka käyttötarkoitusta en tiennyt, mutta arvelin sen arvokkaaksi.
Valveunet on ehkä kaikkein inhottavimpia, minulla ne aina pyörii jonkun yhden tietyn ajatuksen ympärillä ja siitä ei pääse eroon, ei pysty nukahtamaan eikä heräämään. Usein mun valveunet on työhön liittyviä. Tai jotain, että mä tunnen että mun pitäisi pistää hiukset nyt heti poninhännälle. Heti. Mutten pysty.
Noh, kun vihdoin vaivuin oikeaan uneen, olin Lontoossa ja kävelin paljain jaloin kaduilla, jotka olivat täynnä lasinsiruja. Yhtäkkiä huomasin, että kuitenkin käteni olivat kärsineet tästä kävelystä eniten ja ne olivat täynnä pieniä haavoja. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet verta, vaan suihkusivat vettä. Löysin tieni hätääntyneenä jonkun näköiseen ensiaputelttaan, jossa mun käsiini laitettiin sellaiset pussit, joista imetään ilma pois imurilla. Ensiapuihmiset lähti saattamaan mua taksille, että pääsen sairaalaan.
Taksijonoja oli kaksi, toinen tavallisille ihmisille ja toinen hätätapauksille. Noh, mun vettä suihkuavat kädet oli jokseenkin luettavissa hätätapaukseksi. Kuitenkin kaikkiin takseihin pääsi ihmisiä siitä toisesta jonosta, joka oli tosi pitkä, mutta hätätapausjonossa ei ollut ketään muuta. Kävin näyttämässä käsiäni taksijonovalvojalle, joka sitten kertoi että taksikuljettaja sai ottaa kyytiin kenet haluaa, ei ollut mitään lakia joka pakottaisi ottamaan hätätapauksia.
Siinä sitten odotellessa taksia, jota ei muuten koskaan saapunut, tajusin että olin aiemmin päivällä ottanut jonkun pillerin, jonka käyttötarkoitusta en enää muistanut. Mietin, että sitten kun pääsen sairaalaan tän kaiken jälkeen, niin siellä ne sitten huutaa mulle siitä pillerin ottamisesta...
P.s. Blogger ilmoittaa, että tämä on 600. blogitekstini. Julkaistuina niistä kuitenkin vain 385. Aika paljon sekin, mutta paljon jää piiloonki.
Kaikki alkoi ehkä noin parin tunnin valveunella siitä, että minun piti saada P vakuuttuneeksi että meidän pitää ostaa huutokaupasta eräs tavara, jonka käyttötarkoitusta en tiennyt, mutta arvelin sen arvokkaaksi.
Valveunet on ehkä kaikkein inhottavimpia, minulla ne aina pyörii jonkun yhden tietyn ajatuksen ympärillä ja siitä ei pääse eroon, ei pysty nukahtamaan eikä heräämään. Usein mun valveunet on työhön liittyviä. Tai jotain, että mä tunnen että mun pitäisi pistää hiukset nyt heti poninhännälle. Heti. Mutten pysty.
Noh, kun vihdoin vaivuin oikeaan uneen, olin Lontoossa ja kävelin paljain jaloin kaduilla, jotka olivat täynnä lasinsiruja. Yhtäkkiä huomasin, että kuitenkin käteni olivat kärsineet tästä kävelystä eniten ja ne olivat täynnä pieniä haavoja. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet verta, vaan suihkusivat vettä. Löysin tieni hätääntyneenä jonkun näköiseen ensiaputelttaan, jossa mun käsiini laitettiin sellaiset pussit, joista imetään ilma pois imurilla. Ensiapuihmiset lähti saattamaan mua taksille, että pääsen sairaalaan.
Taksijonoja oli kaksi, toinen tavallisille ihmisille ja toinen hätätapauksille. Noh, mun vettä suihkuavat kädet oli jokseenkin luettavissa hätätapaukseksi. Kuitenkin kaikkiin takseihin pääsi ihmisiä siitä toisesta jonosta, joka oli tosi pitkä, mutta hätätapausjonossa ei ollut ketään muuta. Kävin näyttämässä käsiäni taksijonovalvojalle, joka sitten kertoi että taksikuljettaja sai ottaa kyytiin kenet haluaa, ei ollut mitään lakia joka pakottaisi ottamaan hätätapauksia.
Siinä sitten odotellessa taksia, jota ei muuten koskaan saapunut, tajusin että olin aiemmin päivällä ottanut jonkun pillerin, jonka käyttötarkoitusta en enää muistanut. Mietin, että sitten kun pääsen sairaalaan tän kaiken jälkeen, niin siellä ne sitten huutaa mulle siitä pillerin ottamisesta...
P.s. Blogger ilmoittaa, että tämä on 600. blogitekstini. Julkaistuina niistä kuitenkin vain 385. Aika paljon sekin, mutta paljon jää piiloonki.
Saturday, May 14, 2011
Bloggerin temput
Huoh. Bloggerin kuluvan viikon viat ovat hävittäneet viimeisimmän tekstini WWF:n öljyyntyneiden eläinten hoito -koulutuksesta.
Toivottavasti se kilometriteksti vielä tänne ilmestyy takaisin. Jonkunlainen versio siitä näkyy olevan luonnoksissa, ehkä kasaan siitä uuden jos ihmettä ei tapahdu.
Mutta siis ongelmien takia en ole päässyt blogia myöskään päivittämään. Nyt se näyttää toimivan. Lukuunottamatta sitä yhtä kadonnutta tekstiä.
Tänään katsotaan viisuja ja huomenna joidenkin mielestä "unelmafinaalia", minun mielestäni "saanvarmastisydärinennenloppuafinaalia". Jaiks!
Eilen oltiin katsomassa Aadan satubaletin kevätnäytöstä. Täti oli pakahtua ylpeydestä. Hän oli selvästi leppäkertturyhmänsä (ja koko tanssikoulun) paras.
Toivottavasti se kilometriteksti vielä tänne ilmestyy takaisin. Jonkunlainen versio siitä näkyy olevan luonnoksissa, ehkä kasaan siitä uuden jos ihmettä ei tapahdu.
Mutta siis ongelmien takia en ole päässyt blogia myöskään päivittämään. Nyt se näyttää toimivan. Lukuunottamatta sitä yhtä kadonnutta tekstiä.
Tänään katsotaan viisuja ja huomenna joidenkin mielestä "unelmafinaalia", minun mielestäni "saanvarmastisydärinennenloppuafinaalia". Jaiks!
Eilen oltiin katsomassa Aadan satubaletin kevätnäytöstä. Täti oli pakahtua ylpeydestä. Hän oli selvästi leppäkertturyhmänsä (ja koko tanssikoulun) paras.
Friday, May 6, 2011
Avoliittolainen
Munsta se on hauska sana. Se sisältää on jotain sellaista mitä ei avomiehessä tai avovaimossa eikä pelkässä avoliitossakaan ole.
Siitä tulee mieleen salaliitto, joka on mielestäni ihan osuva kuvaus parisuhteella. Onhan siinä omat salamyhkäiset piirteensä, salakielensä ja muut hassutuksensa.
Kun googletin sanan avoliittolainen, sain huomata että sitä käyttävät lähinnä uskovaiset. Syntiset avoliittolaiset. Se sai minut tykkäämään sanasta vielä enemmän.
Yksi kristitty mies lupaa blogissaan ostaa McDonalds-aterian jokaiselle uskovalle susiparille, joka menee naimisiin seuraavan vuoden aikana. Ikävä kyllä lupaus on vanhentunut vuonna 2008... En laita blogiin linkkiä, koska ei sieltä saanut kuin pahan mielen.
Ja minähän haluan toivottaa kaikille hyvänmielenviikonloppua! Tehdään se vaikka tällä hauskalla musavideolla, joka vilisee suomalaisia burleskitähtösiä.
Siitä tulee mieleen salaliitto, joka on mielestäni ihan osuva kuvaus parisuhteella. Onhan siinä omat salamyhkäiset piirteensä, salakielensä ja muut hassutuksensa.
Kun googletin sanan avoliittolainen, sain huomata että sitä käyttävät lähinnä uskovaiset. Syntiset avoliittolaiset. Se sai minut tykkäämään sanasta vielä enemmän.
Yksi kristitty mies lupaa blogissaan ostaa McDonalds-aterian jokaiselle uskovalle susiparille, joka menee naimisiin seuraavan vuoden aikana. Ikävä kyllä lupaus on vanhentunut vuonna 2008... En laita blogiin linkkiä, koska ei sieltä saanut kuin pahan mielen.
Ja minähän haluan toivottaa kaikille hyvänmielenviikonloppua! Tehdään se vaikka tällä hauskalla musavideolla, joka vilisee suomalaisia burleskitähtösiä.
Friday, April 1, 2011
Hyvää aprillipäivää
Ja huhtikuuta. Sehän on jo melkein kesää?
En keksinyt yhtään hyvää aprillipilaa. Eikä tänään voi mitään vakavaakaan kirjoittaa, koska ei oteta todesta kuitenkaan. Mediassa paras oli mielestäni tämä.
Plus, että pää on täynnä perunamuusia tämän viikon jälkeen. Aikamoinen työviikko, eikä se vieläkään ole ohi.
Kivaa viikonloppua.
En keksinyt yhtään hyvää aprillipilaa. Eikä tänään voi mitään vakavaakaan kirjoittaa, koska ei oteta todesta kuitenkaan. Mediassa paras oli mielestäni tämä.
Plus, että pää on täynnä perunamuusia tämän viikon jälkeen. Aikamoinen työviikko, eikä se vieläkään ole ohi.
Kivaa viikonloppua.
Monday, March 28, 2011
Blogin pitämisen hienouksia
Aina silloin tällöin tiirailen Google Analyticsista, että kuinkas paljon täällä käy porukkaa ja mistäs ne tänne eksyy.
Iloisin yllätys tällä kertaa oli, että hakusanoilla ”ketä duunarit äänestää” oli joku löytänyt ilmeisesti viimeisimmän postaukseni ja käytetystä ajasta (4 minuuttia) päätellen jopa lukenut sen. Kiva.
Myös kevätrakeet on vetänyt muutamia tuohtuneita kanssaihmisiä ja jo kestosuosikeiksi muodostuneet ”sutsisatsisatsaa”, ”kevät tuli, lumi suli” sekä ”paska mies”, jotka löytyvät listalta melkein aina. Ilahduttavan moni myös oikeasti etsii blogiani :)
Kevät tuli, lumi suli –postauksessa vuoden 2009 maaliskuun viimeiseltä päivältä kerrotaan, että lumi on sulanut ja lenkillä on käytetty aurinkolaseja. Ei varmaan torstaina vielä oo sellasta. Sieltä kommenteista löytyy myös loru kokonaisuudessaan, se tuntuu monia ihmisiä pähkäilyttävän.
Myös arabia+sirotin –sanoilla löytää tänne porukkaa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole minun mysteeriesinettäni tunnistanut. Tai ainakaan ilmoittautunut. Harmi.
Tuosta Arabian sirotin –postauksesta löytyy myös yksi hauska juttu, jollaisten vuoksi blogin/päiväkirjan pitäminen on mielenkiintoista myös itselle: ”Vuosi on alkanut vauhdikkaasti myös sutinarintamalla. Vuodenvaihteessa puhuin "leikilläni", että vuodesta 2009 voisi tulla vielä sutinavuosi ja vuonna 2010 ehkä sitten voisi rauhoittua (ja hankkia poikaystävän ;)).”
Mä olen sanojeni mittainen nainen.
Iloisin yllätys tällä kertaa oli, että hakusanoilla ”ketä duunarit äänestää” oli joku löytänyt ilmeisesti viimeisimmän postaukseni ja käytetystä ajasta (4 minuuttia) päätellen jopa lukenut sen. Kiva.
Myös kevätrakeet on vetänyt muutamia tuohtuneita kanssaihmisiä ja jo kestosuosikeiksi muodostuneet ”sutsisatsisatsaa”, ”kevät tuli, lumi suli” sekä ”paska mies”, jotka löytyvät listalta melkein aina. Ilahduttavan moni myös oikeasti etsii blogiani :)
Kevät tuli, lumi suli –postauksessa vuoden 2009 maaliskuun viimeiseltä päivältä kerrotaan, että lumi on sulanut ja lenkillä on käytetty aurinkolaseja. Ei varmaan torstaina vielä oo sellasta. Sieltä kommenteista löytyy myös loru kokonaisuudessaan, se tuntuu monia ihmisiä pähkäilyttävän.
Myös arabia+sirotin –sanoilla löytää tänne porukkaa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole minun mysteeriesinettäni tunnistanut. Tai ainakaan ilmoittautunut. Harmi.
Tuosta Arabian sirotin –postauksesta löytyy myös yksi hauska juttu, jollaisten vuoksi blogin/päiväkirjan pitäminen on mielenkiintoista myös itselle: ”Vuosi on alkanut vauhdikkaasti myös sutinarintamalla. Vuodenvaihteessa puhuin "leikilläni", että vuodesta 2009 voisi tulla vielä sutinavuosi ja vuonna 2010 ehkä sitten voisi rauhoittua (ja hankkia poikaystävän ;)).”
Mä olen sanojeni mittainen nainen.
Subscribe to:
Posts (Atom)