Ensin oli kourallinen tyttöjä. Lukiota, opiskelua, vieraita
kaupunkeja, ulkomaita, festareita, kasvamista. Kävi siinä jotain
poikiakin, toiset pidempään, toiset lyhempään. Sitten oli valmistumisia
ja vakiintumisia.
Ja yhtäkkiä posti toikin jo hääkutsuja. Omanikin lähetin muutama vuosi sitten.
Viime vuosina iloinen joukkomme on jatkanut kasvua entisestään.
Olemme saaneet kaveriporukkaan useita pienenpieniä jäseniä. Omanikin.
Kaiken tämän seurauksena meitä oli yhtenä toukokuun viikonlopunna
kokoontumassa 16 aikuista, 3 naperoa ja 3 vauvaa. Mutta tämä porukkapa
ei enää mahdu kenenkään mökille. Näppärinä naisina ratkaisimme ongelman
vuokraamalla leirikeskuksen :)
Meille sattui kyllä tosi hyvä leirikeskus, vaikka olimme vähän
myöhään liikenteessä ja piti oikeastaan ottaa se, mikä oli vielä
vapaana. Ei mikään luksus, mutta meidän porukallemme juuri sopiva ja
oikean kokoinen. Jokaiselle perheelle oli oma huone, keskukseen oli
helppo järjestää erikseen lasten siipi ja "remu"siipi.
Suurtalouskeittiössä oli kätevä tehdä sapuskaa ja hoitaa tiskit. Yksi
lempihetkiäni koko viikonlopussa oli porukan kokoontuminen
kasvissosekeittolounaalle ison pöydän ääreen. Söimme tietysti
leirityyliin muovilautasilta ja lauloimme riparilta kaikille tutun
ruokalaulun. Tästä tuli kyllä naperoporukassa sanomista ja eräs toivoi,
ettemme koskaan enää laulaisi.
Leirikeskus oli merenrannalla ja nautimmekin molempina iltoina
komeista auringonlaskuista. Keskuksessa oli sauna, nuotiopaikka, ei
televisiota (!), kauppa sekä jätskikiska lähellä ja yksityinen
lääkärikeskuskin 30 minsan päässä. Jälkimmäinen tuli tarpeen minulle,
joka venäytin nilkkani noin vartti leirille saapumisen jälkeen. Kaaduin
ja nilkka vääntyi. Kylmää edelleen ajatella, mitä jos Arvo olisi ollut
sylissäni. Onneksi ei ollut, vaan isänsä sylissä. Olivat kyllä
vieressäni tämän tapahtuessa, onneksi ärräpäät eivät vielä noin pieneen
tartu. Ja hei, tuli muuten ensiapukurssilla opitut taidot heti tarpeeseen!
Omaan leirifiilikseeni hienoisesti tämä haaveri kyllä vaikutti.
Harmitti tosi paljon ja suunnittelemani/lupaamani leiriolympialaisetkin
jäivät pitämättä. Höh minä! Ja edelleen harmittaa, koska nilkka on
varmasti kipeä pitkään. Varsinkin kun tämä vauvaelämä ei sairauslomia
tunne...
Mutta muutenhan meillä oli aivan ihana viikonloppu! Parasta tietysti,
että kerrankin sai hengailla kunnolla ystävien kanssa. Nauraa, jutella,
vähän itkeäkin, jakaa tärkeitä hetkiä ja pelata korttia :) Siitä tämä
idea oikeastaan lähtikin aiemmin keväällä, tuntui että olimme tavanneet
hetkeen vain erilaisissa lasten juhlissa - eihän siinä ehdi kuin
päällimmäiset kuulumiset vaihtaa.
Voin suositella tätä leirikeskuslomailua todella lämpimästi -
kesälomavinkki isoiksi paisuneille kaveriporukoille! Leirielämä oli
aikuisten mielestä melko nostalgista ja naperoikäisille hauska elämys,
jota oli etukäteen innolla odotettu. Vuokrakin oli edullinen ja
varustelu isolle porukalle sopiva! Aktiviteettimahdollisuuksiakin löytyi
talon puolesta.
Ihanat leiri/sydänystävät pyysivät, että kirjoitan tänne blogiini
muistiin, että 4 litraa maitoa ei riittänyt. Muistamme sen sitten ensi
vuonna, koska tästähän tehdään perinne!
No comments:
Post a Comment