Supertarjouksetkin ovat jääneet messuilla joskus käydessäni melko olemattomiksi. Toisaalta en seuraa esimerkiksi lastenmuotia niin, että välttämättä edes tajuaisin hyvän tarjouksen päälle. Ja täytyy kyllä sanoa, että Gugguun aidattu, vartijoilla varustettu osasto ennemminkin työnsi minua luotaan kuin veti puoleensa.
En myöskään välitä ruuhkista, aikuis- enkä lapsilaumoista ja kaikenlainen jonottaminen saa minut kerrassaan kiemurtelemaan.
Omalla kohdallani ainut hyvä syy kestää tungosta on festarit.
Katselin kyllä lapsimessujen antia etukäteen, jos sieltä pomppaisi eteen joku vastustamaton ohjelmanumero. Olen kiinnostunut esimerkiksi lapsipsykologien luennoista, mutta ohjelmassa ei oikein näkynyt mitään minua kiinnostavaa.
No, vinkki tällaiselle ihmiselle tässä kohtaa olisi tietty: älä sitten herranen aika mene sinne messuille!
Ja just näin olen toiminutkin jo vuosikaudet.
Sitten kuitenkin kävi niin, että messuilla työskentelevä ystävä kysäisi, että haluaisinko liput (ei siis blogin kautta saatu) ja ensimmäinen ajatus oli, että "uhka vai mahdollisuus?"
Sitten huomaamattani kysyin yhtä ystävää mukaan ja hän lupautui tähän "hulluuteen" kumppaniksi. Muistelin kuulleeni, että sieltä saa skumppaakin, niin selvä homma. Mennään kokeilemaan!
Arvon jääminen kotiin oli selvä asia. Tarjoan hänelle kyllä ihan mielelläni uusia kokemuksia, mutta uskon, että meillä molemmilla oli hauskempi päivä tällä kertaa erillämme. Ja kieltämättä, kun katsoin väkijoukossa lastenvaunuja, kiittelin päätöstäni. Ei olisi minulla hermo riittänyt.
Ja väkeähän riitti. Menimme ilmeisesti pahaan ruuhka-aikaan lauantaina iltapäivällä ja jotenkin väen ja messutarjonnan paljous vain hengästytti alkuun. Vähän myöhemmin tilaa oli onneksi vähän paremmin ja osastojen kiertely helpompaa.
Parhaat löydöt minulle olivat suomalaisen Hammaskeijun liivatteettomat ksylitolipastillit ja liperiläisen kotileipomo Sorsan karjalanpiirakat, jotka olisivat voineet olla oman edesmenneen mummonmutukkani kätten tuotoksia (ei mainoksia). Samaan aikaan olleilta outlet-messuilta ostelin kyllä sitten vähän enemmän.
Perinteiset messutuliaiset, eli lakut, unohdin. Kyllä muuten harmitti illalla!
Ja niin, nautimme myös ne skumppalasilliset ystävän kanssa rauhassa rupatellen. Se taisi olla reissun paras hetki.
Siinpä se! Lapsimessut 2017, ei niin paha kuin pelkäsin, mutta ei messuahdistujan päätäkään kyllä kääntänyt.
No comments:
Post a Comment