Hernerouhelasagne

Kokeilin viikonloppuna ekaa kertaa suomalaista hernerouhetta.

Kiva vaihtoehto soijarouheelle, joka on ulkomaista ja jota ei suositella järjettömiä määriä nauttimaankaan. Hernerouheessa on sekin hyvä puoli, että siitä on herneenkuori poistettu eli ei pitäis pierettää.

Proteiiniakin löytyy kuivana enemmän kuin jauhelihasta eli 21g/100g. Ja varmasti terveellisempää! Halpaakin se on (löytyy kaupasta muuten sieltä, mistä soijarouheetkin).

Pakkaus on kyllä kuin suoraan 80-luvulta ja markkinointi kai käytännössä nollassa (tämäkään ei ole maksettu mainos). Mutta Vanhan Erkin oivallus!

Hernerouhelasagne (kuudelle)

lasagnelevyjä
2 dl hernerouhetta (liota 4 dl vettä)
kasviksia (mulla tällä kertaa vihreitä papuja, paprikaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia)
2 purkkia tomaattimurskaa (kokeilin Muttia, hyvää tuli!)
0,5 dl tomaattipyrettä
1 Go Green Chili sin carne -purkki
mozzarellaa ja juustoraastetta (niin paljon kuin sielu jenkkakahvat sietää)
basilikaa

Pilko ensin kaikki kasvikset.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja ota hellalta ja lisää siihen hernerouhe. Anna turvota noin puoli tuntia. Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä pannulla, lisää kasvikset (porkkanasta saa juustohöylällä hyviä siivuja) ja paistele 10 minsaa.
Sitten lisää mausteita maun mukaan ja esim. luomukasvisfondia sekä tomaattimurskat ja -pyre. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää hernerouhe. Keittele vielä 10 minsaa ja heitä joukkoon tukkukaupalla silputtua basilikaa.
Levitä kastiketta vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen kastiketta ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen levitä chili sin carne -purnukka ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Loput kastikkeet päälle ja juustoraastetta.
Uuniin 200 asteeseen noin 30-45 minuutiksi.

Namnam!

Seitan

Nyt se on vihdoin tehty. Ensimmäinen seitanerä. Noudatin prikulleen Chocochilin ohjetta, koska luettuani kaikenlaisia kommentteja kuinka seitanista tulee "purkkaa" ja "kamalan makuista" paineet olivat kovat. Halusin onnistua. Olen vähän kyllästynyt soijan makuun ja itse asiassa seitan on ravintoarvoiltaankin tofua parempaa.

Ja onnistuinhan minä. Siitä tuli kerrassaan hyvää. Mureaa. Noudatin myös marinoinnissa Chocochilin jerk-ohjetta. Seitan-palat leikkasin aika pieniksi ennen marinointia, koska ehtivät olla vaan pari tuntia. Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä maut vaan paranivat.

Homma ei ollut lainkaan niin työlästä kuin olin pelännyt. Vaikein osuus oli ehkä hankkia aineet, joista vehnägluteiinin tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta ja gram-jauhot hain Ruohonjuuresta (josta varmaan olisi vehnägluteiiniakin saanut). Näitä molempia pitäisi saada myös etnokaupoista. Meidänkin lähellä on yksi, pitää käydä tsekkaamassa se ensi kerralla.

Mikä bonusta seitania voi myös pakastaa! Eli suunnitelmissa on heti suuremman satsin veivaaminen, jolloin sitä voisi aina tarvittaessa vetää pakkasesta lihan tapaan kastikkeisiin yms. Jes.

Suosittelen siis lihansyöjillekin - maku hyvä, koostumus lihamainen (ei sitä nyt lihaisaksi ihan voi sanoa) ja tuote lähes rasvaton! Ja meille saa tulla maistelemaan, tästä tuli meinaan saman tien meidän keittiön vakioraaka-aine. Ja nyt kun tiedän miten se tehdään eli olen seitan-master, uskallan varmaan ruveta kehittelemään omiakin reseptejä!

P.s. Nimi seitan tulee japanista ja tarkoittaa "olla tehty proteiinista". Ei yhteyttä pimeyden ruhtinaaseen.

Kaksi keittoa

Tein Pastanjauhannan inspiroimana purjo-kikherne-keittoa. Siitä tuli ”ihan hyvää”. Ei kuitenkaan niin hyvää kuin miltä purjo esimerkiksi tuoksui kun sitä kauheat kasat freesasin. Pieni pettymys siis.

Ihan hyvää arkiruokaa kuitenkin, terveellistä. Ehkä ensi kerralla lisään jonkun oman twistin. Pitäisiköhän laittaa vielä enemmän purjoa…

Toinen keitto oli kasvisversio rakastamastani amerikkalaisesta kanakeitosta. Alkuperäisohje löytyy Aloittelevan Amorin keittokirjasta, jonka olen saanut vuosia (kymmeniä?) sitten. Tein siitä kasvisversion vaihtamalla kanat kanttarelleihin. Nam!

5 perunaa
4 porkkanaa
pakastemaissi
2 dl riisiä (villiriisisekoitus/pitkäjyväinen) keitettynä valmiiksi
kanttarelleja pakkasesta
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
1,5 l vettä
3 kasvisliemikuutiota
paljon paljon timjamia

Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista kattilassa. Lisää sulatetut ja puristellut kanttarellit. Paista vielä hetki. Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot. Odota kunnes kiehuu ja lisää pieneksi pilkotut porkkanat ja vähän isommiksi jätetut perunat. Anna kiehua kunnes kypsiä. Lisää keitetyt riisit, maissit, kerma ja timjamit. Vielä vähän suolaa ja pippuria myllystä. Kiehauta ja nauti.

Melkein kuin oikea jauhelihakastike

3 dl vaaleaa soijarouhetta
1 dl vettä
1 tlk tomaattimurskaa
1 prk ruokakermaa
2 rkl ketsuppia
2 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio (pitää muistaa ostaa fondia)
basilikaa, oreganoa, mustapippuria, paprikajauhetta, chiliä

Kuumenna pannu, lisää rasvaa (mulla nykyään oikeaa voita, ihan vähän vaan, mutta tuo makua ruokaan). Heitä perään soijarouheet ja pyöritä ihan hetki rasvassa. Lisää vesi. Anna imeytyä soijaan. Lisää tomaattimurska ja kasvisliemikuutio ja pilkottu valkosipuli. Anna muhia 5 min. Lisää kerma ja mausteet. Anna muhia kunnes mehevää.

Helppoa ja tuli muuten aika lähelle oikean jauhelihakastikkeen makuista, kun maustaminenkin onnistui jokseenkin nappiin. Trikkinä kai tuo muhiminen kasvisliemikuution kanssa. Pastaa sivuun ja vähän parmesania päälle. Seuraavaksi päiväksi tätä ei jäänyt, mutta olis varmasti maistunut ihan yhtä hyvältä ainakin ketsupilla jatkettuna.

Tuo kyllä kiinnostaisi minua tuo voi vs. margariini vs. öljy vs. oliiviöljy -juttu. Että onko se nyt kuinka huonoa se nyt sitten on ihmiselle käyttää sitä voita, kun ei esimerkiksi kuitenkaan käytä esim. lihaa, joka on aika suuri huonon rasvan lähde? Tai onko se nyt ylipäätäänkään vaarallista lihansyöjällekään, jos sitä käyttää kohtuudella. Ja eikö toisaalta ole parempi syödä mahd. vähän jalostettua tavaraa?

Olen niin uusi näissä kaikissa ruokajutuissa, joten kaikki mielipiteet asiasta otetaan mielellään vastaan.

Kasviscarbonara ja erilainen kasvissosekeitto

No joo. Tuo carbonara. Pekoni on pekonia. Ei sitä korvaa mitkään Hälsans kökin kasvispalat a la bacon. Vaikka ihan hyviä ne oli. Savunmaku toi kivaa lihaisaa tuntua pastaan. Mutta soija sieltä paistoi läpi. Olosuhteet huomioon ottaen (eli pekoni iso no no ja en mä ennenkään oo arkiruokaa mistään epäterveellisten ruokien kuninkaasta tehnyt) ihan hyvää ja sille oikealle kasvissyöjälle tuntui maittavan oikeinkin hyvin. Olihan se tosi erilaisen makuista useimpiin kasvispöperöihin verrattuna…

Olen myös lukenut ohjeita, joissa väsätään itse kasvispekonia jostain soijahiutaleista. Vaikuttaa niin työläältä, että jos lopputulos on vastaava, niin en jaksa lähteä kokeilemaan.

Carbonarassa noudatin aika orjallisesti Hälsansin ohjetta. Sipulia, valkosipulia ja kermaa laitoin hiukan suositeltua enemmän.

Kasviscarbonara
Pussi Hälsans Kökin kasvispaloja a la bacon
400 g spaghettia
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl ruokakermaa
3 munaa
pari desiä parmesan-raastetta

Paista sipulia, valkosipulia ja kasvispaloja pannulla. Paistoin aika kauan ja myönnettäköön, että köyhien ritarien paistosta jääneessä nestemäisessä Oivariinissa toivoen makua lisää.

Keitin pastat ja sekoitin munat, parmesanit ja kermat yhteen. Joukkoon suolaa, paprikaa ja mustapippuria . (oisko ideoita, mitä muuta maustetta kyseiseen ruokaan ois voinut laittaa?)

Sitten pastasta vesi pois, mukaan kermaseos ja päälle ”pekonit”.

Kasvissosekeitto
Iso bataatti (melkeinpä jättiläinen)
Pussi maa-artisokkia
Pussi porkkanoita (huomatkaa tosi tarkat määreet)
Sipuli
2,5 dl ruokakermaa

Kaikki pieniksi kuutioiksi. Keittele kasvisliemessä kunnes kaikki pehmeitä (lisäsin artisokat vähän myöhemmin). Vedestä suurin osa pois (laita vaikka kulhoon, josta voit lappaa takas jos on tarvis). Soseuta. Sekaan kerma, suolaa, pippuria ja timjamia (huomatkaa, yrtti!!).

Hyvää oli tääkin, artisokat tietty taas hukkuivat vähän muihin makuihin. Ens kerralla sitten ehkä Q:n ehdottamaa pelkkää maa-artisokkakeittoa.