Se maanantaista

Uusi maanantai, vanhat kujeet. Koulussa käväisin ja kotona yritin väsätä ekaa esseetä tietojenkäsittelyyn. Joka osoittautui vähän vaikiaksi, mutta enköhän mä sen torstaiksi saa valmiiksi... Laskuja makselin ja masennuin. Niinkuin aina.

Koko viikko on kyllä iloisen täynnä ohjelmaa. Koulua, duunia, jumppaa, Skibbo-kerhon syyskauden käynnistystä, Flip Schultzia (jes jes, perjantaina saa nauraa kippurassa), ekan meidän kaveriporukan maisterin juhliaisia Turussa ja jos sais sen opinnäytetyönkin vihdoin käyntiin.

Ostin Beroccaakin, joten odotan tästä vähän piristyväni.

Tämän päivän parhaista nauruista/hymyistä kilpailevat tämä kuva Kimistä Iltasanomien sivuilla ja PMMP:n Atsipoppaa-cover. Ihana nostalgia biisi tuo kyllä ja vielä ihanan PMMP:n laulamana. Harmi vaan, että pitäs kuulua Pilttipiiriin, jos haluaisi tuon sinkun omaksi. Not my cup of tea really :) Ja voi Kimi, et ois niin masentunut.

Näin 25-vuotissyntymäpäivän lähestyessä tunnen itseni kyllä edelleen (viime viikonlopun jälkeen ainakin) ihan vaan pahaseksi teinitytöksi.

Will I ever learn?

2 notes to self: Bakers -edelleenkään- ei kannata. Eikä yksipuolinen ihastuminen.

1 very important note to self: Älä koskaan kuuluttele yksipuolisesta ihastumisesta puoli neljän aikaan baarissa kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan.

P.s. Kiitti migreenistä! Jos haluaa raastavasta ohimolohkon särystä etsiä jotain hyviä puolia, niin vie se ainakin ajatuksia morkkiksesta.

Itsesäälipeitto kaappiin niin kuin olis jo.

Olen koko viikon ollut vähän pahalla päällä. Jossain tuolla mielenperukoilla on kytenyt tyytymättömyys itseen ja ympäristöön. Stressi asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Ja se iänikuinen odotus palasi. Se, joka taitaa tulla aina syksyisin. Odotus, että jotain tapahtuisi. Mitä jotain? Ihan mitä vaan. Jotain.

Iltaisin käperryinkin sitten koko viikon itsesääli-tilkuista kasaan kursimaani peittoon. Siitä löytyi taas jos jonkinlaista tilkkua. Oli vihertävä kateus-tilkku, punainen läski-tilkku, reikäinen köyhä-tilkku, yhdessä taisi olla pilkkuja muistuttamassa kaikista ilkeilyistäni, toisessa taas luki isoin kirjaimin yksinäisyys ja suurin tilkku oli likatahroista läikikäs laiskuus-tilkku. Nyt se peitto on kuitenkin taas lukittu kaappiin ja siellä se saisi pysyäkin. Koko syksyn, niin kuin aiemmin suunnittelin.

Tänäänpä sitten koko viikon sisälleni patoamat hyvän olon tunteet purkautuivat kerralla, outoa kyllä, töissä. Onnistuin niin hyvin yhdessä jutussa, että ihan loksahti omatkin leuat auki. Välillä on ihana tuntea ylpeyttä itsestään, omista töistään, pienistä lapsistaan.

Viikolla oli muutakin ohjelmaa kuin peiton alla köllöttely. Jopa niin, että jaloissa tuntui. Oli
koulua, työtä, uutta koulua, opinnäytetyötapaamista, iso-tädillä siivousta, vapaaehtoistyöpalaveria, jumppaa, Suomi-Saksaa stadikalla, lenkkiä, laiharia, lääkäriä, fysioterapiaa ja kiukuttelua.

Viime yönä sisko soitti Madonnan keikalta Lontoon Wembley-stadionilta. Jammailin sitten puolilta öin kotona live-Voguen tahtiin. Ehkä se oli se viikon käännekohta. Tästä alkaa taas viikonloppu ja unhotetaan murheet!

Miehet vs. Laihis

Päässä ei ole tilaa molemmille. Annan tilaa enemmän jälkimmäiselle. Se on hallittavisssa. Omissa käsissäni. Syö vähemmän + liiku enemmän = laihempi Heenu. Lenkki + kasvikset = -10 kg. Terveellisemmästä elämästä olen onnistunut muutaman viikon jo pitämään myös kiinni.

Miehille taas ei ole vastaavanlaista kaavaa... Ellei sitten usko mun työkaveria, joka ilmaisi asian näin: "Naisen paino korreloituu suoraan hänen markkina-arvoonsa." Eli laihis = markkina-arvon nousu = mies :D Ja tämän sanoi siis nainen. Joka mussutti lounaaksi jotain korvikepatukkaa. Meitä on joka lähtöön.

Itse laihdutan tasan sen aikaa kunnes olen tyytyväinen itseeni. Tavoitteena ei ole olla tikku, mutta tuntea olonsa hyväksi. Jopa bikineissä :)

Ja miehet. Ei niille ole mitään kaavaa. Soittavat, jos soittavat. Muuttavat mieltään, jos muuttavat. Lässyttävät, jos lässyttävät. Ja ovat pässejä, jos ovat pässejä. :)

P.s. Fysioterapeutti manipuloi tänään jalkojeni liikeratoja ja nyt mun pitäis pystyä astumaan oikein, kun aiemmin se oli kuulemma käytännössä mahdotonta. Enää täytyy opetella se eli jumpata jalkoja joka päivä. On niitäkin joka lähtöön. Jalkoja.

Perjantain dancing queen on lauantain crybaby

Perjantai oli kokonaisuudessaan hieno päivä. Se alkoi laihari-itsensä palkitsemis-lounaalla kiinalais-thaimaalais-buffassa. Ja jatkui monen tunnin kahvituksella Bakersissa. Loppu-illan kohokohtia olivat tietysti pienet etkot mun luona ja ilotulitukset Töölönlahden taivaalla.

Yö vietettiin taas Bottalla. Tälläkin kertaa siellä oli mukavaa, vaikka joku kokoomuslainen jazz-bändi olikin lavalla :P Bändin jälkeen alkoi kunnon humpat, on kyllä kiva päästä tanssimaan taas kunnolla!

Yksi poika, joka kuuli mitä teen työkseni/aloitan opiskelemaan, halusi haastaa minut pieneen alan-slangi-visaan. Hän mittaili minua katseellaan vaikka kuinka kauan ja mä jo ihmettelin, että mikä hitto sitä riivaa. "Saanko mä testata sua?"

Vastaaviin typeriin "minun täytyy todistaa sinulle täysin-tuntematon-ihminen pätevyyteni"-testeihin joutuvat haastetuksi myös varmasti monet alalla toimivat miehet. NOT. Mieleni teki jopa suostua haasteeseen, mutta henkilö vaikutti haluavan vain ja ainoastaan todistaa minun olevan pieni tyhmä tyttö. Ja ehkä/luultavasti hän olisi siinä onnistunutkin, enhän minä kaikkea tiedä. Mutta hei dude, im a journalist! Jos en tiedä jotain, olen oikein koulutettu ottamaan siitä selvää.

Tapasin myös toisen(laisen) miehen. Pitkä ja mukavannäköinen. Rento. Ehkä vähän turhan laiha. Noh, sen 90-luvun nokialaiseen mä kuitenkin illan päätteeksi näpyttelin numeroni. Ja jopa oikeasti toivon, että se soittaa.

Lauantaina päästettiinkin sitten sisäiset tyttömme irti ja käytiin katsomassa aivan mahtavaa Mamma Mia! -leffaa. Ihan huikea, kerrassaan genrensä huipputuotos. Sopivan rennosti ja huumorilla tehty pätkä. Ihania käsikarvat nostattavia tuttuja Abba-biisejä, suuria tunteita ja meininkiä. Ainut vaan, ettei meinannut penkissä pysyä. Laulu meinasi tulla väkisin ja lantio vaati hytkymistä. Suosittelen lämpimästi. Mutta vain naisille, tai miehille, jotka ovat kosketuksissa sisäiseen naiseensa :)

Välihuomio: vihdoin ne ovat tajunneet siinä Mac book-kilpailu-mainoksessa, että se eukko lausuu sanan book "byk". Eli väärin. Alunperinkään en tajunnut miten sellainen verenpainetta nostava mainos pääsee televisioon. Voiko jossain mainostoimistossa (vai missä noita väsätään) olla niiiiin kielitaidotonta porukkaa, ettei tiedetä että book-sanaa ei tosiaan lausuta byk. Noh, nyt se on vaihdettu niin, että nyt siihen kilpailunumeroon pitää tekstata sana mac sanan book sijasta. Eli hullu eukko sanoo sanan byk vain kerran monen kerran sijaan enää... Ja minun hermoni saavat taas levätä mainoskatkotkin kiristymättä.

Lauantai-yötä viettelen siis edelleen tässä tietokoneen ääressä (en siis baarissa HUOM! HUOM!) ja kuunnellen jostain syystä vanhoja Amerikan ajan biisejä. Ikävöin vähäsen Ruotsi-tyttöjä, sotahullua-veteraani-kämppistä (joka on juurikin näinä päivinä muuten palaamassa Irakiin sotimaan), pöhköjä proffia, poikien lahoamispisteessä olevaa omakotitaloa, ulkomailla olon huumaa, reissuja ja koulua.

Yksi ihan parhaista, kunnon country-mättö, joka soi joka baarissa joka ilta. Nitty Gritty Dirt Band: Fighing in the dark.

Lazy yellow moon comin up tonite,
Shinin thru the trees,
Crickets are singin and lightning bugs
Are floatin on the breeze
Baby get ready.....

Across the field where the creek turns back by the ole stump road
Im gonna take you to a special place that nobody knows
Baby get ready.....ooooooooooo

You and me going fishing in the dark,
Lying on our backs and counting the stars
Where the cool grass grows.
Down by the river in the full moon light,
Well be fallin in love in the middle of the night
Just movin slow...

Stayin the whole night thru, feels so good to be with you...

Spring is almost over and the summers come
And the days are gettin long
Waited all winter for the time to be right, just to take you along
Baby get ready.....

And it dont matter if we sit forever and the fish dont bite
Jump in the river and cool ourselves from the heat of the night
Baby get ready.....ooooooooooo.

Uni

Maalivahti Antti Niemi ilmoitti juuri lopettavansa jalkapallo-uransa loukkaantumisen takia. Ainoastaan minä tiesin todellisen syyn. Hän oli muutamaa päivää aiemmin ollut mökkibileissäni ja häneltä oli katkennut sormi, eikä sitä valitettavasti ollut löytynyt mistään. Hän oli nyt siis sormeton.

Ystäväni Heini ajoi pihaan vanhalla kevarillaan ja samaan aikaan aloin siivota bileissä käytössä ollutta kylmälaukkua. No sieltähän se Antin sormi löytyi. Huh, ajattelin, että kävipä tuuri että se oli ollut kylmässä koko ajan. Vähän aikaa neuvottelimme ystäväni Heinin kanssa, että mitäs sormelle pitäisi tehdä. Emme tienneet missä sairaalassa Antti oli toipumassa, tai että voiko sormea enää käyttää, tai että saisinko minä mahdollisesti syytteen sormen piilottelusta.

Terävinä tyttöinä soitimme hätäkeskukseen, jossa tiedettiin kuin tiedettiinkin missä sairaalassa Antti on. Mutta sormella oli jo kiire. Se tultaisiin hakemaan Medihelillä läheiseltä pellolta, jonne me lähdimme tietysti ajamaan moottoripyörällä kylmälaukku mukana. Jostain syystä kyydissä ollessani minua alkoi kalvamaan pelko, että laatikossa oleva ihmisen kappale olisikin sormen sijasta varvas.

Pellolla vein laukun juosten Mediheli-tyypeille. Sanoin, etten olekaan ihan varma, että onko laukussa sormi vai varvas. "No Antti varmaan mielummin ottaa varpaankin kuin on ilman sormea", sanoi Mediheli-tyyppi. Totta, ajattelin.

*****

Muistin tämän unen niin elävästi herättyäni, että oli pakko kirjoittaa ylös. Empä tiedä mitä tästäkin taas pitäis ajatella... Ehkä että, onneks on viikonloppu edessä ;)

Olen päättänyt:

Aloittaa tietojenkäsittelytieteen lukemisen avoimessa yliopistossa ja katsoa mihin se munt vie. Tai miten pitkälle mä pääsen.

Laihtua ainakin 10 kiloa.

Olla katsomatta BB:tä. (olen ollut, tiedän silti kaiken mitä siellä tapahtuu lehdistä ja kavereilta)

Saada opinnäytetyön tehtyä ennen joulua.

Nauttia syksystä ja unohtaa kaikki haikeudet sekä itkupotkuraivaritunteet.

Mennä nukkumaan aikaisin. Esim. kello kymmenen kun BB alkaa.

Kävellä aina raput ylös ja alas.

Opetella juoksemaan. (kokeilin tänään ja kivaa on, jos vielä muutaman minuutin pitempään jaksais :P)

Opetella kävelemään oikein. (fysioterapeutin mukaan mun jalat ovat nilkasta alaspäin täysin väärässä asennossa kun kävelen)