Sheffield - Britannian helmi

Not.

Kaupunki oli aikas karu, ruma ja surullinen. Valtavia, tyhjiä toimistorakennuksia keskusta täynnä. Ikkunat ja katot rikki. Lähellä keskustaa oli myös yksi hienosto asunnoiksi tarkoitettu rakennus, joka oli jäänyt kesken. Rakenteet olivat vaan paikallaan. Aika itäeurooppalaista.

Noh, tällä lomalla kohteen ulkoasu ei ollut järin merkittävässä asemassa ja onhan se aina hauska käydä paikoissa, joissa ei muuten tulisi koskaan käytyä. Tärkeintä oli loma, tytöt, ruoka- & juomakulttuuri ja rentoutus. Ja siellä ei ollut lunta. Se oli ehdottomasti plussaa. Vesisadekin tuntui oudon piristävältä vaihtelulta näihin kotioloihin. Vaikka siellä oli sumppuraista, tuli kuitenkin keväinen fiilis.

Käytiin lauantai-illalla vinttikoiraraveissa. Hmm, hauskaa se kyllä oli, mutta eettisestihän toiminta on aika arveluttavaa. Oikeastaan en tiedä aiheesta paljon mitään, mutta fiilis oli jotenkin ristiriitainen. Puhuttiinkin tapahtumassa, että koska Suomessa ei kyseistä toimintaa harjoiteta perustuvat omat mielikuvat julmuudesta lähinnä Simpsonien Santa's Little Helper -vinttikoiraan, joka pelastettiin raveista. Noh, ihmisen mieltähän lämmittää kovasti kaikenlainen vedonlyönti ja jännitys. Siksi kai mekin siitä tykättiin.

Sunnuntaina kävimme sitten puolestaan katomassa ihmisten välistä kisailua rugbyn muodossa. Se oli hauskaa ja peli aika selkeää, vaikkei säännöt nyt ihan selvillä olekaan. Ikävä kyllä tajuttiin turhan myöhään, että englantilaiskatsomoissa saa juoda kaljaa.

Muutenkin keskityttiin oikeastaan lähinnä pubeissa venkoiluun, shoppailuun ja tanssimassakin käytiin.

Pakko mainita vielä erikseen siitä, kuinka paikalliset tytöt kulkee yöllä kaduilla pelkissä pikkumekoissa. Takeista ei puhettakaan, eikä luonnollisesti sukkahousuistakaan. Kaverin pipolle oikein naureskeltiin paikallisessa kebab-mestassa keskellä yötä. Minä fiksuna tyttönä toruin teinejä suomeksi.

Tähän on kuulemma yhtenä syynä se, että tissit täytyy olla tiskissä ulkonakin ja takkihan pilais lookin ihan täysin. Kylmästä sinipunertava ja kananlihalla oleva iho sen sijaan on ilmeisesti tyttöjen mielestä erittäin viehättävä näky.

Saatiin muuten hyvä muistutus siitä, ettei koskaan kannata ulkomailla kailottaa suomeksi mitään törkeyksiä luottaen siihen, ettei kukaan ymmärrä. Matkustettiin ratikassa ja onneksi puhuttiin ihan jotain tavallista (lue kilttiä) suomeksi, kun meidän vieressä seisonut tummaihoinen kundi alkoi puhua meille kirkkaalla Turun murteella :D We so did not see that coming!

Paikallinen rautatieyhtiö ansaitsee kiitosta mahtavasta palvelusta. Meidän juna (päivän viimeinen) Manchesterista Sheffieldiin oli peruttu ja me oltiin tietysti ihan paniikissa, että miten päästään perille. No hätä, sanoivat ja lykkäsivät meidät taksiin, jonka maksoivat tietty. Meidän liput yhteensä 16 puntaa, taksi 156 puntaa :)

Hyvä reissu -> rankka arkeen paluu. Töissä mieltä kuitenkin piristi se, että olen saanut vihdoin oman työpisteen. Kokonaisen pöydän, tietokoneen ja hiiren. Tuolin ja roskiksen jouduin itse metsästämään. Ajattelin, että vien oikein jonkun kasvin merkkaamaan reviiriäni. Oon vähän lapsellinen tämän työpöytäinnostuksen kanssa, mutta ei mulla ole ollut sellaista sitten vuoden 2007.

Yli vuosi vierähti tässä kyseisessä toimituksessa ilman omaa paikkaa. Onnea vaan työnantajalle onnistuneesta sitouttamisesta, tää tuntuu yhtäkkiä paljon aiempaa kotoisammalta. Minä tunnun hiukan tärkeämmältä. Vielä kun hankitaan mulle jostain kännykkä ja kunnon kuukausisoppari niin I'm yours to keep.

Ihastuminen on vaikea laji

Olen ehkä vähän ihastunut. Pitkästä aikaa. Kuten ehkä tiedättekin/olette huomanneet, en tee sitä kovin usein. Ja nytkin vaan ehkä. Ja ihan vähän.

Ehkä tästä kokemattomuudesta johtuu, etten osaa sitä kovin hyvin.

Taitoni ovat onneksi hieman parantuneet siitä, kun olin vielä parikymppinen (huomatkaa, olen realistisesti hyväksynyt faktan, etten enää ole parikymppinen). Silloisen ihastukseni astellessa samaan baariin lähdin suoraan oksentamaan. Lähes joka kerta. Vaikka olimme tunteneet jo kauankin. Se oli aika epämiellyttävää ja myös hyvin epäkäytännöllistä, koska sitten pussaillessa piti miettiä, että maistuuko oksennukselle (Liika informaatiota joillekin?).

Nyt lähinnä enää kädet hikoava, sydän pamppailee ja vatsaa kouristaa. Jännittää. Se kai on jotakuinkin luonnollista.

En kuitenkaan osaa heittäytyä (olen todennut tämän ongelmakseni jo ennenkin -> en koskaan ihastu), enkä juurikaan hihitellä (eikös se ole varmin ihastumisen merkki). Olen vähän kärsimätön ja mietin asioita liikaa. Pitäisi kai vain osata nauttia hetkestä. Yrittää sulloa se oma typerä epävarmuus takaisin kellariin ja lukita se sinne...

Mutta kai se on vähän niinkin, että pessimistin/realistin aurinkolasit ei koskaan ole täysin vaaleanpunaiset (paitsi viime vuoden Provinssirockissa minulla oli sydämen muotoiset vaaleanpunaiset aurinkolasit. Mutta vain kirjaimellisesti). Niistä näkee aina läpi sinne hetkeen, kun törmää taas seinään...

On tää _tietty_ kivaakin, kun on jotain sutinaa. Jotain, mitä odottaa. Jotain jännää ja ihan uutta. Ja jos nyt jotain ällöä, niin en mä kyllä muista koska oisin näin innostunut ollut jostain tyypistä viimeksi.

Äh, jos ihastuminen on vaikea laji, niin on siitä kirjoittaminenkin. Ihme höpötystä. Ja täynnä sulkeita. Sori.

Noh, onneksi superrentoutusta on luvassa viikonloppuna ja ihastumisen vaikeuden pohtimisen voi jättää taka-alalle. Lähden yhden kaverin kanssa toisen kaverin luo huomenna Englantiin hippaamaan kolmeksi päiväksi. Jee, en jaksa odottaa... Hmm, ehkäpä mä oonkin vaan yleisesti kärsimätöntä tyyppiä.

Ai niin. Kävin katsastamassa Kellariteatterissa pyörivän Täydelliset miehet - desperate supermen. Todella hauska, huippuhahmoja ja hykerryttävää dialogia. Suosittelen :)

In my dreams

Liskodisko:

Sunnuntai-maanantai-yönä näin unta siitä, kuinka äitini yritti raahata minua alkkisparantolaan. Isä oli sitä mieltä, ettei sille ole tarvetta. Itsekään en nähnyt syytä. Sisko ja isä veivät kotoani tyhjät pullot kauppaan ja kieltäytyivät antamasta pullorahoja minulle. "Niistä tuli varmaan ainakin 80 euroa", sanoin.

"I ain't got the time and if my daddy thinks I'm fine."

Laihis:

Maanantai-tiistai-yönä näin unta, että minun piti keittää _maailman terveelisintä_ keittoa kaikille suomalaisille suorassa televisiolähetyksessä. Jostain syystä en keksinyt muita terveellisiä ainesosia kuin vesi ja paprika. Marssin studioon muovikassit täynnä paprikaa ja studioväki oli ihan, että ethän sä nyt voi olla tosissasi. "Meidän piti tehdä jotain historiallista ja sä mokaat näin", ne sanoi.

"I wanna be able to eat spaghetti bolognese and not feel bad about it for days and days and days."

Kom-teatteri - Kaikki isäni hotellit

Aivan mielettömän hyvä! Erinomaisesta kirjasta tehty erinomainen esitys. Näyttelijäkaarti oli mahtava ja koko esitys hyvin rakennettu ja viihdyttävä. Suosittelen lämpimästi. Jäi oikein hyvä fiilis.

"Omistautukaa elämälle!"

Kulttuuri vaihtui lennossa ginitoniciin ja hipattiin koko viikonloppu. Ja oli ihanaa. Käytiin uudistuneessa Jenny Woossa. Olihan se ihan jees, ei mikään uusi lemppari kyllä.

Ja nyt on taas sunnuntai ja huomenna on maanantai. Olen ehkä vähän loman tarpeessa (olen kai aina). Lyhyt sellainen on onneksi parin viikon päästä. Ja äidin kanssa on ollut puhetta kylpylälomasta Virossa.

Ja päivitys tekstiviestitilanteeseen. Niitä on ollut. Katsotaan nyt :)

Sanoja lounaaksi

15. joulukuuta kirjoitin näin: P.p.s. Lunta jes!

Haluan nyt perua nuo sanani ja pahoitella mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa. Kadun vilpittömästi tuota ajattelematonta tekoa.

Dokumentteja, dokumentteja, dokumentteja - ei tekstiviestejä

Huh. Katsoin kolmen illan aikana kuusi DocPoint-dokumenttia. Kaikki mielenkiintoisia. Toiset toteutukseltaan erinomaisia, toiset vähän heikompia. Olen täynnä tietoa. Täynnä kokemuksia. Täynnä ajatuksia. Luettelen tähän elokuvat, etten unohtaisi niitä.

- Hear my cry - Puolalainen mies, joka sytytti itsensä tuleen kesken elonkorjuukarnevaalien protestiksi neuvostovallalle.
- Chemo - Keskusteluja puolalaisen sairaalan kemoterapiaosastolla.
- The most dangerous man in America - Daniel Ellsberg, joka vuoti Pentagon paperit Vietnamin sodan aikaan.
- Videocrazy - Silvio Berlusconin Italiaan luoma mediamaailma.
- Sentenced for life - Puolalainen naisvankila.
- 21 Below - jenkkiperheen ongelmia. Teiniäiti, joiden kolmesta lapsesta yksi lapsi sairastaa parantumatonta tautia.

Ja silti. Kaikkien näiden elokuvien. Ihmiskohtaloiden ja ajatusten jälkeen. En voi ajatella muuta kuin yhtä tekstiviestiä, jota ei kuulu ja jota minäkään en ole lähettänyt.

Kyllä, olen hölmö nainen.

Vilnius. Vilna.

Tässä teille kaikille töissänne kärvisteleville (me included) ja töitä vältteleville vähän luettavaa megapostauksen muodossa :) Itse olisin kaivannut Vilna-vinkkejä silloin ennen matkaa, niin tässä niitä nyt seuraaville kaupunkiin suuntaaville oikein reippaalla kädellä. Ehkä joku ottaa niistää vaarin :)

Hotelli:

Hotel Europolis, Svitrigailos

Kolmen hengen huone 15 palveli kolmea naista oikein hyvin. Siistiä oli ja lämmintä. Suihkusta riitti lämmintä vettä, paitsi yhtenä iltapäivänä Marialle. Sijauspatjana toimi viltti. Seinät oli ehkä hieman ohuet, naapurin venäläisten uuden vuoden kekkerit kuuluivat aika selvästi meidänkin puolelle. Sisustuksesta meidän mielipiteet hieman erosivat, toiset tykkäs, toiset ei. Mutta onkos sillä sitten enää mitään väliä?

Respan tytöt puhuivat hyvin englantia, olivat tosi ystävällisiä ja jaksoivat vastailla meidän kysymyksiin ja soitella meille takseja. Vähän taidettiin rakastua niihin.

Aamupalalla sai leikkele-juustolautasen&leivän kanssa tilata yhden lämpimän annoksen listalta. Siellä oli lettuja, munia eri muodoissa, puuroa ja makkaroita. Kerran tais tulla väärät tilaukset ja riisipuuron tilalle Maria sai pitkäjyväistä riisiä lillumassa maidossa. ”Kelaa jos ne tuokin sulle vaan kipon riisiä?” Ja ne toi.

Huomataan kuitenkin hinta, joka oli kolmen hengen huoneesta alle 40 e yö. Kaikenlaisia loukkoja nähneenä ois voinut tästä hotellista enemmänkin maksaa. Ja kuten aamupalalla kiukuttelevia suomalaisia naapuripöydässä kuunnellessamme todettiin, että kun on asenne kohdallaan ei juuri mitään valitettavaa löydy.

Ruoka:

Hyvää ja halpaa. 10-15 eurolla sai kolmen ruokalajin aterian kaljoineen ja kahveineen. Nice. Kokeiltiin kaiken maailman ravintoloita, yksikään ei ollut pettymys. Johtunee myös siitä, että tilasin joka paikassa jotain missä oli juustoa :) Can’t really go wrong there. Ja käytiin paikoissa, joita suositeltiin Lonely Planetissa tai suomalaisoppaassa. Tuntuvat tietävän asiansa oppaissakin.

Jos jotain negatiivista, niin ruoan lämpimänä pitäminen tuntui olevan suuressa osassa ravintoloita pieni ongelma. Ja paikallisessa kreikkalaisessa ei saatu koskaan tilaamiamme feta-salaatteja. Palvelu oli kuitenkin yleensä sujuvaa, eikä perinteistä keskieurooppalaista venailua tarvinnut hirveästi harrastaa.

Jopa paikallisessa kebab-ravintolassa keskellä yötä vieraileminen oli menestys! Ensinnäkin pystyimme kommunikoimaan sen verran, molempien puutteellisesta kielitaidosta huolimatta, että ruokatilaus meni oikein. Sen lisäksi kebab oli aivan mainion makuista, tosi erilaista kuin Suomessa. Liha on vaalea ja rulla-kebab täynnä kaalia. Hintaa ranskalaiset ja kokiksen sisältäneelle aterialle tais tulla joku 3 euroa.

Juoma:

Mojitoja mintturajoitteisesta kaupungista ei saanut, mutta kaikkea muuta kyllä. Paikallinen olut oli tosi hyvää, paikallinen Boom party sparkling vodka (myytiin oikein skumppapullossa) taas ei. Uusi (ja rakas) tuttavuus on Kamikazet ja kun baarista loppui Triple Sec käytti baarimikko shoteissa jotain kookos-likööriä ja lopputulos oli itse asiassa vielä parempi.

Taksit:

Taksien taksat vaihtelivat aika paljon. Matkaopas neuvoi, että kannattaa aina soittaa jostain taksi eikä ottaa kadulta. Tää piti osittain paikkaansa, vaikka muutama halpa saatiin kadultakin kyllä. Voi olla, että kaupungissa on useampi taksifirma, joiden taksat eroavat toisistaan aika lailla. Kallista taksilla ajeleminen ei kuitenkaan ollut. Ja mehän ajeltiin.

Nähtävyydet:

Enimmäkseen vaan kierreltiin kaupungilla. Jos olis ollut kesä, olisi harrastettu tätä vielä enemmän.

Vanha kaupunki oli juurikin niin sympaattinen ja viehättävä kuin vanhat kaupungit vaan voivat olla.

KGB-museo oli odotetusti sekä vaikuttava että järkyttävä. Oon käynyt samantyyppisessä Budapestissa ja sinänsä tiesin, mitä odottaa. Mutta hyvähän se on välillä pysähtyä näiden asioiden äärelle. Ja kyllä se edelleen herätti paljon ajatuksia ja keskustelua. Yritettiin myös mennä juutalaismuseoon, mutta vahingossa juuri lauantaina. Ei tajuttu, ett sehän on sapatti.

Shoppailu:

Käytiin parissa ostoskeskuksessa, koska todettiin keskustan ”ostoskadut” huonoiksi. Akropolis näytti ulospäin ihan automarketilta, mutta sisältä paljastui täysiverinen ostosparatiisi, jossa oli myös luistelukenttä.

Vikana päivänä käytiin tekemässä vielä viime hetken ostokset Europessa, mutta itseltäni oli jo paras shoppailuvauhti kadonnut ja saalis jäi säälittäväksi.

Vaatteet eivät olleet niin selvästi halvempia kuin esimerkiksi ruoka ja juoma. Satuttiin tietty paikalle ale-aikaan ja toisin kuin Suomessa tuntui, että kaupoissa oli joka ikinen vaate alennuksessa. Mä toteutin suuren unelmani ja ostin yhtä paitaa neljässä eri värissä. Hintaa niille tuli yhteensä joku 25 e.

Yöelämä:

Ei oltu oikein klubbailu-mielellä liikkeellä missään vaiheessa, joten keskityttiin testaamaan paikallisia pubeja. Hyviä olivat, jokaisessa oli tarjolla myös sapuskaa tai ainakin tapaksia. Pöytiintarjoilu luonnollisesti. Lasku piti aina jakaa ja tippiä muistaa jättää, muttei se oikeastaan ollut kovin hankalaa.

Löydettiin monta tosi tunnelmallista paikkaa. Paras oli ehkä Boheme, joka oli rakennettu jonkunlaiseen kirkon vanhaan kellaritilaan tms. Siellä käytiin parikin kertaa. Lonely Planet ohjasi meidät Cozyyn, jossa oltiin uudenvuodenaattona. Se oli kyllä aika erilainen kuin oppaan kuvaus, mutta muuttuuhan asiat parissa vuodessa. Musiikki oli aika kovalla ja paikka paljon pienempi kuin ajateltiin.

Perinteisessa irkkubaarissa Dublinerissa oli mahtava palvelu ja vessan aulassa viihdyttävä Alkoholis testeris –mittari.

Matkaseura:

Siis ihan parasta. Ei mitään kahdeksalta ylös ja kaupungille –porukkaa. Nukuttiin hyvin ja käytiin aamupalalla ja jatkettiin vähän nukkumista. Käytiin kaupungilla, syötiin fiiliksen mukaan milloin missäkin ja nukuttiin päikkärit taas ennen illan rientoja. Oli ihanaa, kun kaikki oli samalla aaltopituudella. Matkakumppania lainatakseni ”tää saattaa olla loma, jolla oon nauranut eniten ikinä”. Hauskaa siis riitti :) Parhaat palat taltioitiin videopäiväkirjaan, jollaista pitää muistaa tästä edespäin pitää joka lomalla.

Siinä Vilna-vuodatusta. Sori että kesti :)

Uusi matkakin on jo varattu. Se suuntautuu Sheffieldiin Britteihin. Tungin mukaan, kun yksi kaveri ilmoitti lähtevänsä moikkaamaan toista kaveria. Tulossa varmasti uusi hyvä reissu.

Jonnekin pitemmällekin ois päästävä. Matkakutkutus on valtava. Minne, koska ja kenen kanssa? Kuka lähtee?!