Dalai-lama

Käytiin P:n kanssa lauantaina kuuntelemassa 14. dalai-lamaa, Tenzin Gyatsoa. Se oli melko jännää.

Tilaisuuden aluksi kaikki nousivat seisomaan dalai-laman tullessa sisään. Hän viittoili kaikki istumaan ja aloitti 1,5 tuntisen tilaisuuden kertomalla, kuinka hän ei yhtään pidä muodollisuuksista. "Olen Tiibetin hengellinen johtaja, se tuo mukanaan hirveästi muodollisuuksia. En pidä siitä", hän sanoi. Lisäksi hän kertoi nauraen jutun, kuinka hän oli iloinnut nähtyään kerran kuvan, jossa Britannian kuningattaren mekko nousee tuulessa. "Olemme kaikki vain ihmisiä."

Pääasiallisesti dalai-lama kuitenkin puhui myötätunnosta. Kuinka se on universaali uskontojen ja valtioiden rajat ylittävä asia. ”Ihmisten väliseen myötätuntoon ei tarvita uskontoa.” Tämä ilahduttaa ateistia, joka on sitä mieltä, ettei ihmisen hyvyys ole uskosta kiinni.

Mielestäni tilaisuus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylitsevuotavan maailmaa syleilevä, dalai-lama puhui ihan elämän perusasioista. Meininki oli rento, hauska ja dalai-lamalla on taito puhua maanläheisesti. Ja myöntää oma rajallisuutensa. Kysyttäessä, kuinka hän opettaisi myötätuntoa lasten kasvatuksesssa, hän vastasi: "En ole oikea ihminen neuvomaan kuinka lapsia kasvatetaan, koska en ole sitä koskaan tehnyt."

Ja kertoi hän oman näkemyksensä myös siitä, mikä on elämän tarkoitus - onnellisuus.

Luuserilista

Mulle rämähti tässä yksi ilta sellainen "Are they your friends too?" homma news feedin päälle Facebookissa.

Siinä oli neljä ehdotusta:

Eka heistä oli mun sellainen nuoruuden rakkaus (4 yhteistä ystävää), toka oli työkaveri (5 yhteistä ystävää), kolmas oli parhaan kaverin entisen poikaystävän serkku, jonka kanssa kävin kerran treffeillä (1 yhteinen ystävä) ja neljäs oli työkaveri vanhasta työpaikasta vuodelta 2003, joka pyysi mua kerran ulos ja kun kieltäydyin hän sanoi mulle seuraavalla viikolla työpaikalla näin: "jos sä et lähde miesten kanssa tanssimaan baarissa, suuttuuko ne sulle, kun et varsinaisesti kuulu tohon ravintoketjun yläpäähän" (0 yhteistä ystävää).

Kun katsoin listaa eteenpäin, keksin yhteyden. Facebook (varmasti luvallani joskus vuonna papu tai sitten ei) on kaivanut messengeristäni kaikki sinne koskaan laittamani tyypit, vaikka olisin ne poistanutkin. Listaa pidemmälle selaillessani löytyi meinaan jos jonkinlaista muusinuijaa vuosien varrelta. Oli siellä toki muitakin, mutta Facebook teki erinomaisen hyvää työtä löytäessään nämä neljä!

"Dear Facebook, none of these people are my friends and I would like to keep it that way. But thanks anyway for reminding me that these assholes exists."

Kesäloma kuvina - lähinnä jalkoja, shampanjaa ja jälkiruokia

Uimapuku oli kovassa käytössä.

Mäntyharjulla syötiin mustikkapiirakkaa ja jätskiä. Mustikoita tarttui muutama litra pakkaseenkin.

Provinssirockissa mun sukka kastui. Paitsi tuon neliön kohdalta. Sukkamysteeri 2011.

Kun kesä kävi liian kuumaksi, piti vilvoitella jääbaarissa.

<3

Lampaita Juankoskella.

Eihän se kesä ole mitään ilman vammautunutta polvea.

Pienen jalat järvessä.

Latvian lentokentällä P:tä vastassa oli leppäkerttu.

Arkkitehtuuria Riikassa.

Toisenlaista taidetta Riikassa.

Jurmalan hiekka tarttui varpaiden väleihin.

Latvialaisella karhullakin oli kuuma.

Pieni patsas suomalaiskirkon pihalla Tukholmassa. Hieroin sen päätä, mutten desinfioinut sen jälkeen käsiäni. Muut desinfioi.

Synttärijuhlissa juotiin shampanjaa laiturilla.

Tukholmalainen sorsa, synttärisankarin raajat sekä olut ja minun uusi royal converseni.

Tukholmassa syötiin kakkuja, kakkuja, kakkuja.

Vaikuttavaa kulttuuria Turussa. Colorscape.

Loma päättyi mitä ihanimpiin häihin.

Keke Espoo

Jostain syystä blogiini on tultu tällä haulla muutamaankin otteeseen.

Muistaakseni en ole Kekestä blogiini kirjoittanut, mutta tunnen kyllä yhden Keken Espoosta.

FYI vaan Keken etsijälle, tuntomerkkejä vastaan Keken yhteystiedot tarjolla :)

Vilkas viikonloppu

Perjantaina kilisteltiin alkuillasta yksien syntymäpäivien ja myöhemmin illalla Apollossa halpojen skumppapullojen johdosta.

Lauantaina saatiin pieni yökyläläinen, jonka kanssa käytiin Vermossa poninäyttelyssä ja Sellon HopSpotissa (pikku-HopLop).

Sunnuntaina käytiin vielä puistossa ja leffassa katsomassa Jim Careyn kokoperheen pingviinikomedia. Dubattuna tietty. Lapsi tykkäsi, tarpeeksi pieruja ja teatraalisia liukastumisia. Yllättäen leffa ei ollut ihan kärsimystä myöskään kahdelle hyvin ennakkoluuloiselle aikuiselle.

Aada on kyllä ihan huippuhauskaa seuraa ja tervetullut meille koska vaan!

Kutukodin telkkarissa pyörii tällä hetkellä lähes vain ja ainoastaan Modern Family. Eka tuotantokausi jo katsottu ja toka menossa. Joka jaksossa nauran ääneen ainakin kerran, siinä munsta paras suositus.

Punajuuri-aurajuusto-keitto eli pinkkisoppa

Kilon verran punajuuria
Pari isoa sipulia
Valkosipulinkynsiä
Kermapurkki 2,5 dl
Ranskankermaa
Aurajuustopaketti (kyllä, pistin kokonaisen)
Pilko punajuuret pieniksi. Ihan pieniksi. Itse jätin ilmeisesti liian suuriksi palaset, koska keittelin niitä ainakin 1,5 tuntia eivätkä ne ihan silkkisiksi sittenkään vielä muussautuneet.
Mutta keitä siis vedessä, jossa on pikkasen etikkaa ja kasvisfondia, punajuuret ja sipulit ja valkosipulit.
Kun ne on x-ajan kuluttua pehmeitä, kaada suurin osa vedestä pois ja soseuta. Tuikkaa mukaan kerma ja ranskankerma tms. mitä kotona sattuu olemaan.
Ripottele aurajuusto messiin. Mausta pippurilla, meiramilla ja balsamicolla. Suolaa kans, jos ei oo tarpeeksi suolaista omaan makuun.

Hyväähän tästä tuli, mutta kauhea vaiva ja aika vähänhän sitä keittoa tulee tosta kilosta kuitenkin.

Auttaisit ittees!

  
Enkä.

Ku juon mielummin torstai-iltana pullon viiniä ja teen perjantaiaamusta itselleni vielä astetta muita kuluneen viikon aamuja vaikeamman.