Liian pieni sydän

Kävin mummokaverin luona alkuviikolla. Etsin hänelle kirjahyllystä yhtä Lauri Viidan runokirjaa ja törmäsin hänen vanhaan päiväkirjaansa. Mummokaveri ei halunnut selailla sitä. ”Se on sota-ajalta.” Minun piti oikein taistella itseni kanssa, että sain sen laitettua takaisin hyllyyn avaamattomana.

Mummokaveri kuitenkin intoutui pienen suostuttelun jälkeen muistelemaan sota-aikoja. Helsinkiläispenskana hänet oli lähetetty sukulaisten luo evakkoon. ”Minulla oli niin kova ikävä siellä. Ja huoli.”

Myöhemmin elämässä mummokaverilla todettiin liian pieni sydän. Hänelle oli sanottu, että ”se on jäänyt lapsen sydämen kokoiseksi.”

”Voiko se olla mahdollista, että minulla oli niin kova hätä silloin lapsena, että sydämen kasvu lakkasi kokonaan?” hän pohti ääneen.

Mieleni teki sanoa, että ei kai se tieteellisesti ole mahdollista. Mutta miten minä sellaisesta sota-ajan hädästä tietäisin yhtään mitään. Ja voiko kukaan täysin varmasti sanoa, että ei voi olla olemassa niin suurta hätää etteikö se kutistaisi sydämenkin…

Yksi lammas, kaksi lammasta, kolme...

Tiesittekö, että Neloselta tulee tähän aikaan yöstä Nukutin-niminen ohjelma.

Ohjelmassa on aita, jonka kyljessä lukee kauniita unia ja jonka yli hyppii lampaita. Oikeita lampaita, ei piirrettyjä. Eli laske lampaita ja nuku.

Taustalla soi psykedeelinen hissimusiikki.

Huonoa ohjelmassa on tietty se, että välillä tulee mainoksia. Että just jos on nukahtamassa, niin nukahtamisprosessi keskeytyy ikävästi. Ja siis tätä tulee ihan kokonainen tunti täältä. Sponsored by Unikulma.

On tässä nyt tietyllä tapaa epäuskoinen olo. Tapahtuuko tämä oikeasti?
 
Nimim. Kiitos päikkärit klo 19-21.30

Näkemiin kesä

Oltiin viikonloppu möksällä.

Lauantaina sattui sellainen ihme, että oli vielä lämmin (lähes kuuma) ja lilluttiin järvessä vesilelujen kanssa varmaan tunti. ”Siis ollaaks me oikeasti työssäkäyviä lähes kolmekymppisiä”, toisteltiin kelluvien kilpikonnien ja pingviinien päältä samalla kun yritettiin horjuttaa toisen tasapainoa.

Pelattiin myös tunteja ja tunteja korttipeliä, jolla on poliittisesti hirveän epäkorrekti nimi. Niin epäkorrekti, ettei tänne kehtaa pistää. Varsinkin kun olen ensi viikonloppuna menossa politikoimaan ensimmäistä kertaa oikein tosissani...

Noh, juotiin me myös viiniä, savustettiin muikkuja, saunottiin ja tehtiin yms. aikuisten asioita.

Vähän tuli sellainen hyvästit kesälle -fiilis. Sitä se varmaan olikin. Ensi vuoteen sitten!

Kuka uskaltaa?

Mun talviuintikaveri muutti poies, joten kaipailisin ensi talveksi uutta.
Kausi alkaa jo lokakuun alusta eli pääsee harjoittelemaan "vähän lämpimämpään" veteen...

Tulkaa joku nyt edes kokeilemaan, jäätte salettiin koukkuun!

Dalai-lama

Käytiin P:n kanssa lauantaina kuuntelemassa 14. dalai-lamaa, Tenzin Gyatsoa. Se oli melko jännää.

Tilaisuuden aluksi kaikki nousivat seisomaan dalai-laman tullessa sisään. Hän viittoili kaikki istumaan ja aloitti 1,5 tuntisen tilaisuuden kertomalla, kuinka hän ei yhtään pidä muodollisuuksista. "Olen Tiibetin hengellinen johtaja, se tuo mukanaan hirveästi muodollisuuksia. En pidä siitä", hän sanoi. Lisäksi hän kertoi nauraen jutun, kuinka hän oli iloinnut nähtyään kerran kuvan, jossa Britannian kuningattaren mekko nousee tuulessa. "Olemme kaikki vain ihmisiä."

Pääasiallisesti dalai-lama kuitenkin puhui myötätunnosta. Kuinka se on universaali uskontojen ja valtioiden rajat ylittävä asia. ”Ihmisten väliseen myötätuntoon ei tarvita uskontoa.” Tämä ilahduttaa ateistia, joka on sitä mieltä, ettei ihmisen hyvyys ole uskosta kiinni.

Mielestäni tilaisuus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylitsevuotavan maailmaa syleilevä, dalai-lama puhui ihan elämän perusasioista. Meininki oli rento, hauska ja dalai-lamalla on taito puhua maanläheisesti. Ja myöntää oma rajallisuutensa. Kysyttäessä, kuinka hän opettaisi myötätuntoa lasten kasvatuksesssa, hän vastasi: "En ole oikea ihminen neuvomaan kuinka lapsia kasvatetaan, koska en ole sitä koskaan tehnyt."

Ja kertoi hän oman näkemyksensä myös siitä, mikä on elämän tarkoitus - onnellisuus.

Luuserilista

Mulle rämähti tässä yksi ilta sellainen "Are they your friends too?" homma news feedin päälle Facebookissa.

Siinä oli neljä ehdotusta:

Eka heistä oli mun sellainen nuoruuden rakkaus (4 yhteistä ystävää), toka oli työkaveri (5 yhteistä ystävää), kolmas oli parhaan kaverin entisen poikaystävän serkku, jonka kanssa kävin kerran treffeillä (1 yhteinen ystävä) ja neljäs oli työkaveri vanhasta työpaikasta vuodelta 2003, joka pyysi mua kerran ulos ja kun kieltäydyin hän sanoi mulle seuraavalla viikolla työpaikalla näin: "jos sä et lähde miesten kanssa tanssimaan baarissa, suuttuuko ne sulle, kun et varsinaisesti kuulu tohon ravintoketjun yläpäähän" (0 yhteistä ystävää).

Kun katsoin listaa eteenpäin, keksin yhteyden. Facebook (varmasti luvallani joskus vuonna papu tai sitten ei) on kaivanut messengeristäni kaikki sinne koskaan laittamani tyypit, vaikka olisin ne poistanutkin. Listaa pidemmälle selaillessani löytyi meinaan jos jonkinlaista muusinuijaa vuosien varrelta. Oli siellä toki muitakin, mutta Facebook teki erinomaisen hyvää työtä löytäessään nämä neljä!

"Dear Facebook, none of these people are my friends and I would like to keep it that way. But thanks anyway for reminding me that these assholes exists."

Kesäloma kuvina - lähinnä jalkoja, shampanjaa ja jälkiruokia

Uimapuku oli kovassa käytössä.

Mäntyharjulla syötiin mustikkapiirakkaa ja jätskiä. Mustikoita tarttui muutama litra pakkaseenkin.

Provinssirockissa mun sukka kastui. Paitsi tuon neliön kohdalta. Sukkamysteeri 2011.

Kun kesä kävi liian kuumaksi, piti vilvoitella jääbaarissa.

<3

Lampaita Juankoskella.

Eihän se kesä ole mitään ilman vammautunutta polvea.

Pienen jalat järvessä.

Latvian lentokentällä P:tä vastassa oli leppäkerttu.

Arkkitehtuuria Riikassa.

Toisenlaista taidetta Riikassa.

Jurmalan hiekka tarttui varpaiden väleihin.

Latvialaisella karhullakin oli kuuma.

Pieni patsas suomalaiskirkon pihalla Tukholmassa. Hieroin sen päätä, mutten desinfioinut sen jälkeen käsiäni. Muut desinfioi.

Synttärijuhlissa juotiin shampanjaa laiturilla.

Tukholmalainen sorsa, synttärisankarin raajat sekä olut ja minun uusi royal converseni.

Tukholmassa syötiin kakkuja, kakkuja, kakkuja.

Vaikuttavaa kulttuuria Turussa. Colorscape.

Loma päättyi mitä ihanimpiin häihin.