Two firsts

Osallistun kaupungin tarjoamalle juoksukurssille. Kokeilen siis juoksua. Piti tämäkin päivä nähdä.

Ja sain sieltä kurssilta heti ekalla kerralla kaverin. Aloin peräti itse jututtaa vierasta ihmistä ja nyt me ehkä aletaan lenkkeillä yhdessä. Oho!

Uimahallissa

Tämän päiväisen uimahallikokemuksen innoittamana (oli muuten sunnuntaiuimareita liikenteessä vrt. sunnuntaiajelijat) pari uimahallisääntöä:

- Älä ajele karvojasi uimahallissa. Mitään karvoja. Koskaan. Karvojahan sinne irtoaa jokaisesta meistä muutenkin ihan tarpeeksi, niitä ei tarvita tuppokaupalla. Yäk.

- Kuntouimarit-radalla ei jutella (varsinkaan jos sitä pyörii ympyrää 10 ihmistä eli ruuhkaa on muutenkin)! Jos olet tullut uimahalliin viettämään aikaa kaverisi kanssa, anna tila kuntoilemaan tulleille. Todella rasittavaa, kun kuntoradan liikenne pysähtyy täysin kun jotkut jäävät keskustelemaan keskellä allasta.

- Vältä ihokosketusta, kun mehän ollaan kaikki siellä alasti. Älä siis työnny jostain pienestä välistä, jolloin tissisi koskettaa vähän kiusallisesti tuntemattoman ihmisen käsivartta. Pyydä tietä.

- Itselle muistutukseksi: Älä mene uimahalliin sunnuntaisin (kts. yllä olevat syyt).

Värikäs lauantai

Sukkatehdas

Pellehyppyjen SM-kisashow

Onks tää se villasukkakurssi?

Etsin työväenopiston villasukkakurssia ihan väärästä luokasta. Siellä oli ruotsia puhuvia ihmisiä. Pistin pään ovesta ja tiedustelin, että missä se villasukkakurssi sitten on?

Koko luokallinen ihmisiä räjähti nauruun. Opettajakin.

Löysin minä sitten oikean luokan. Pääsin omieni luo. Siellä opettaja kutsui tekemiään sukkia hellittelynimillä, hypisteltiin lankoja, ihmeteltiin amerikkalaisia, jotka kutoo sukkia pöyristyttävästi vain neljällä puikolla sekä mietittiin niitä pieniä ja suuria jalkoja, joiden lämpimänä pitäminen on uusi missiomme.

Rintauinti - katso kuvat

On muuten vaikea laji tuo rintauinti. Mä kun kuvittelin, että se on helpointa mahdollista uimista (siksi olen just siellä kurssilla), mutta ilmeisesti se onkin teknisesti vaikein.

Olen siis rintauinnin tekniikkakurssilla ja tänään oli toka kerta. Sormet, kämmenet, kädet, olkapäät, niska, pää, hengitys, maha, peppu, polvet, nilkat. Kaikkien näiden pitäisi toimia samaan aikaan eri suuntiin ja tehokkaasti.

Sopivan haastavaa kyllä ja mieletön fiilis kun välillä osuu kohdalleen. Kuulemma puoli vuotta kestää aikuisella opetella mitä tahansa uutta asiaa. Eli pitää vaan jaksaa treenata.

Ja pyöräilin edestakaisin uimahallille. Uusi reitti, eksyin tietty. Mutta yhdeksän aikaan illalla oli ihan täydellinen sää hurjastella kotiin. Väistelin rusakoita ja ihailin metsän taakse laskevaa aurinkoa.

Eikä oo mitään kuvia. Olen vitsikkäällä tuulella.

Reippautta.

Sen lisäksi, että join viime viikonloppuna Westons Vintageja, tein jotain muutakin.

Liityin nimittäin lähikuntokeskukseen. P kans.

Tällä viikolla oon jo vieraillut siellä kolmasti. Jumpassa ja kuntosalilla crosstrainerilla hikoilemassa.

Se on kivaa. Ja stressiä lievittävää. Ja toivottavasti myös laihduttavaa.

Hyvä me!

Bowling - An alley you can play in!

Osallistuttiin P:n kanssa kahden tiistai-illan mittaiselle keilailukurssille. Eilen oli jälkimmäinen kerta. It was good fun! Mun piti kyllä laastaroida nämä mun arpiset sormet aika tarkkaan etteivät hierry siellä pallon sisällä. Ihan hyvin toimi.

Ja kyllä siinä jotain oppikin. Tajus vähän asentoa ja tähtäystä. En mä mikään luonnonlahjakkuus kyllä oo, mutta aateltiin me P:n kanssa vähän käydä treenaamassa vastaisuudessakin opittuja muuvsseja.

Melko kallis harrastus tietysti, jos noin oikein innostuisi. Ratamaksut on aika tyyriitä. Sit tietty aina kenkävuokrakin päälle.

If bowling is a sport, I'm an athlete!

Kuka uskaltaa?

Mun talviuintikaveri muutti poies, joten kaipailisin ensi talveksi uutta.
Kausi alkaa jo lokakuun alusta eli pääsee harjoittelemaan "vähän lämpimämpään" veteen...

Tulkaa joku nyt edes kokeilemaan, jäätte salettiin koukkuun!

WWF:n öljyyntyneiden eläinten hoito -koulutus

(Teksti oli tallentunut Q:n readeriin, kiitos palautuksesta siis hänelle)

Siinäpä syy alkuviikon radiohiljaisuuteen. Osallistuin kyseiselle kurssille ma-ke. Ihanaa ja huippumielenkiintoista vaihtelua toimistoelämään, kun sai olla ulkona ja tehdä fyysistä homma. Ja mitkä kelitkin sattui!

Ensimmäinen päivä oli teoriaa. Luennoimassa kävivät pelastuslaitoksen ihmiset, eläinlääkärit, Eviran asiantuntijat ja WWF:n omat työntekijät. Opittiin, mitä työ sisältää, miksi sitä kannattaa tehdä (ja toisaalta miksi jotkut vastustavat), työturvallisuudesta ja eläinten (lähinnä lintujen) käyttäytymisestä, uhanalaisuudesta ja niiden käsittelystä. Tiesittekö muuten, että kaatopaikkojen sulkeminen on ajanut naurulokkikannan jo tarkkailulistalle eli lähelle suojelutasoa?

Tiistaina ja keskiviikkona kokeiltiin sitten oppimiamme asioita käytännössä.

Tiistaina käsiteltiin kuolleita lintuja siirrettävissä lintujen pesukonteissa (kyseiset suomalaiskontit on ainutlaatuisia maailmassa toistaiseksi) Porvoon pelastuslaitoksella. Pesin kuolleesta joutsenesta öljytahran. Toiselle kuolleelle joutsenelle laitoin ruokintaletkun. Seurasimme myös kuolleen lokin raadonavausta ja kokeilimme erilaisia lintujen pitelyotteita.

Kuolleisiin eläimiin koskeminen kuulosti vielä tiistaiaamuna ylitsepääsemättömältä, mutta kun se joutsen tuotiin syliin (päällä täydet suojavarusteet), ei se niin pahalta sitten tuntunutkaan. Ja kaikki eläimet olivat tietysti kuolleet luonnollisista syistä.

Keskiviikkona tutustuimme Heinolan lintutarhaan, kokeilimme lintujen kiinniottamista ja suunnittelimme oikeata operaatiota.

Kuulostaako ihan oudolta tavalta viettää alkuviikkoa? Mietinhän mä itsekin, että olenko ihan hullu kun otan töistä palkatonta, että pääsen tällaiseen vapaaehtoistoimintaan mukaan... Ehkä, mutta kyllä se kannatti. Ihan vaan se hyppy pois arjesta ja omalta mukavuusalueelta täysin toisenlaiseen maailmaan. Tärkeää ja rankkaa työtä. Mielenkiintoinen kokemus ja huipputyyppejä.

Koko koulutus tapahtui asiantuntijoiden, eläinlääkärien ja pelastuslaitoksen koordinoimana ja täydessä valvonnassa. Mielestäni on tärkeää painottaa tätä faktaa, tiedän että vastaava toiminta helposti leimataan huuhaaksi.

Jos WWF:n öljyntorjuntajoukot kiinnostavat, liittyä voi järjestön nettisivuilla mukaan kuka ja koska tahansa. Vapaaehtoiset siis myös keräävät öljyä rannoilta tämän eläinten pelastustoiminnan lisäksi. Itse ajattelin vielä käydä jonkun perustorjuntakurssin jossain välissä.

Mitään sitoumusta ei joukkoihin kuuluvalla ole osallistua koulutuksiin tai oikeaan torjuntatyöhönkään. Kutsu toki käy, jos katastrofi sattuu, muttei ole pakko. Ja toivoahan täytyy, ettei näitä taitojaan joutuisi koskaan käyttämään.

Pesis

Aloitin eilen uuden kesäharrastuksen. Pesäpallon.

Tiimi, jossa pelaan yhden tai kaksi kertaa viikossa, on ihan harrastelijapohjalta koottu. Eli tosi eritasoisia pelaajia mukana, eikä mitään sitoumuksia tarvitse tehdä. Itse pelasin pesäpalloa ensimmäistä kertaa ehkä 10 vuoteen. Se oli kyllä hauskaa, mutta aika vaikeeta ja jännää, kun siinähän piti sitten päättää, että koska lähtee juoksemaan ja koska yrittää polttaa jonkun. Onneksi mukana oli konkareita, mä tottelin sitten niiden huutamia käskyjä: "juokse" tai "heitä kolmoselle". Tein mä pari juoksua. Enkä kai palanut kertaakaan.

Yksi kauemmin joukkueessa pelannut kehui mun osumatarkkuutta. Gröhöm. Mitään voimaahan mä en siihen lyöntiin saanut, mutta ehkä sitä sitten tässä kesän aikana oppii. Kiva, että yhdessä asiassa kyseisessä pelissä oon hyvä, koska juokseminen ja heittäminen ja koppaaminen ei kuulu mun erikoistaitoihin.
P.s. En ikinä kuvaisi itseäni sanalla aktiivinen, tunnistan itseni pikkemminkin juuri sen vastakohdasta. Blogini kautta munsta saa varmaan sellaisen kuvan, että olen kauhean reipas ja pirtsakka (itsekin meinaan uskoa jo). Touhuanhan mä paljon kaikenlaista, mutta pohjimmiltani olen kuitenkin laiskottelija. Sohvalla köllöttelystä vaan ei ole niin hirveästi kirjoitettavaa..

Halusin vain jostain syystä korjata tämän mahdollisesti syntyneen väärinkäsityksen :)

Pipot vaan vilkkuu avannosta

Tänä tiistaina käytiin uimareissulla avannossa peräti kolmesti. Kahdella viimeisellä kerralla venytettiin vedessäolo peräti muutamiin sekunteihin pelkän kastautumisen sijaan.

Olen totaalisen koukussa sekä siihen hetkelliseen euforiseen oloon, joka tulee kymmeniä sekunteja vedestä nousun jälkeen, että selkärankaa myöten virkistyneeseen oloon, joka tulee vaatteiden päälle pukemisen jälkeen.

Vähän tietty huono aika näin huhtikuussa koukuttua talviuintiin, vaikka toisaalta kyllä se vesi kylmänä pysyy vielä useamman kuukauden vaikkei ihan nolla-asteista enää olisikaan.

Kävin myös eilen äänestämässä, koska sunnuntaina en ehdi. Pohdintojen ja uuden katsauksen vasemmiston uudenmaan ehdokkaisiin jälkeen totesin, että ensimmäinen valintani Kaisa Leka, nro 20, on minulle tällä kertaa paras. Ääni lähti siis sinne.

Jos joku on joskus miettinyt, mitä tarkalleen tarkoittaa perestroika (kuten me tytöissä Flamingon kylpylässä), saatettakoon tiedoksenne, että sillä tarkoitetaan Mihail Gorbatsovin aloittamaa prosessia, jonka aikana Neuvostoliiton poliittista ja taloudellista järjestelmää yritettiin uudistaa kapitalistisempaan suuntaan. Tuloksena oli talousjärjestelmä, joka ei ollut suunnitelmataloutta eikä markkinataloutta eikä toiminut. Järjestelmä johti maan entistä pahempaan kriisiin (inflaatio 1990-1991 +140%), kansan ennennäkemättömään julkiseen tyytymättömyyteen  ja lopulta sosialistisen järjestelmän hajoamiseen.
Lähde: Wikipedia

Avantouintisalaseurat

Yksi kaveri, M, ehdotti avantouinnin kokeilemista muutama viikko sitten. Ja mähän tietty suostuin.

Etsiskelimme netistä paikkaa, missä tätä hyistä talvihullutusta voi harrastaa pk-seudulla. Paikkoja löytyi kyllä monta, mutta suurin osa niistä oli "vain jäsenille". Eli kokeilemaan pari kertaa vuodessa ei ole mitään asiaa. Ellei sitten tunne jotain "jäsentä".

Yhdessä kerhossa oli jopa liittymisehtona saapuminen tiettyyn paikkaan kello 12-14 välillä kuun ensimmäisenä lauantaina. Toisessa kerhossa (M kuuli työkaveriltaan) liittymisprosessiin tarvitaan jäsenen suosittelu ja tapaaminen puheenjohtajan kanssa. Huh.

Noh, Rastilan talviuintipaikka (kuvassa + M) olikin sitten ainoa Helsingissä, joka tarjosi tämän pelkän kokeilumahdollisuuden. Suunnistimme sinne siis tiistaina, jolloin on naisten vuoro. Jos aikoo mennä, kannattaa mennä jo vähän ennen viittä, sauna on kyllä jo auki ja kuuden maissa porukkaa on jo ihan älyttömästi paikalla.

Oli tossut jalassa, pipo päässä ja vanha uikkari päällä (pelkäsin kuitenkin tämän epätyypillisen uikkarin käyttötavan vahingoittavan uutta). Ei saunaa, mutta suihkussa käytiin ennen. Laiturin päässä oli onneksi kahdet portaat veteen, että päästiin laskeutumaan M:n kanssa samaan aikaan. Muuten olisi oikeasti jäänyt menemättä, koska varpailla koitettaessa vesi tuntui jäädyttävän potut samantien. Tarvittiin vähän peer-pressure ja yhden paikalla olleen mamman neuvoja, että uskaltauduttiin.

Vesi tuntui aivan kamalalta. Raajat kohmettui heti, kylmyys tuntui tunkevan sisälle vartaloon, ei vain iholla ja vedestä tuli aivan pakahduttava tarve päästä mahdollisimman nopeasti pois. Ilma kirveli ihoa vasten muutaman kymmenensekunnin ajan, tuntui ettei voi enää koskaan tästä lämmetä, mutta sitten se yhtäkkiä helpotti ja fiilis olikin taas hyvä.

Käytiin saunassa ja kokeiltiin uudelleen. Toisella kertaa se oli huomattavasti helpompaa.

Jälkeenpäin olo oli sekä pirteä että ylpeä. Lapsena vesipedoksikin tituleerattuna täytyy kyllä harmikseni myöntää, etten nykyään pulahda aina edes 20-asteiseen veteen, kun se tuntuu kylmältä.

Ajateltiin ehkä mennä ensi viikolla uudestaan. Ensi vuonna onkin sitten kiva kokeilla miltä se tuntuu kun on pakkasta. Suositelen kyllä (ei kai voi sanoa lämpimästi) kaikille! Itsensävoittaminen on ihanaa ja tää ehdottomasti kokeilemisenarvoista!

To be or not to be

Vietin viikonlopun työväenopiston teatterikurssilla. Kumpanakin päivänä viiden tunnin ajan verestin näyttelemismuistojani. Muistoja nimenomaan, sillä kuulkaas tätä: Olen näytellyt viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten lukiossa.

Jos ihminen voi sanoa, että lukionkäymisestä on 10 vuotta (okei vasta 9 oikeasti) on hän... apua!

Mutta se näytteleminen oli hauskaa. Tehtiin kaikenlaisia harjoituksia ja kasattiin pieni näytelmäkin viikonlopun aikana. Lähdin kokeilemaan miltä se näytteleminen pitkästä aikaa tuntuisi. Hyvältähän se tuntui.

Tämän kurssin kautta olisi mahdollisuus ottaa osaa syksyllä alkavaan pidempään teatteriproggikseen. Sitä mun pitää vielä kyllä miettiä. Teatterin tekeminen olisi ihanaa... mutta olenko valmis panostamaan ajallisesti niin paljon kuin se vaatisi, olenko tarpeeksi hyvä täyttämään omat vaatimukseni, onko muu harrastelijaporukka tarpeeksi hyvä, ettei lopputuloksesta tule kiduttavan huonoa harrastelijateatteria from hell ja pystynkö toimimaan ryhmässä toisin sanoen olenko sittenkin enenmmin yksilöurheilija?

Koko viikonlopun juoksemisen jälkeen sai onneksi maanantaiaamuna ottaa rennosti, kun oltiin P:n kanssa molemmat menossa iltavuoroihin töihin. Syötiin kaikessa rauhassa kunnon aamupalat smoothieineen (olen vähän hurahtanut niihin) ja juteltiin siitä, kuinka parin kuukauden päästä voidaan tehdä sama parvekkeella. Ei viikko voisi paljon paremmin alkaa. (Vrt. normimaanantainaamuna silmät aukeaa hyvin vastentahtoisesti jo kello 6.00 ja kaikki vituttaa jo valmiiksi).

Busy days

Huh, ma-ti-akselilla olin kiireinen. Eilen etätöiden lisäksi en tehnyt juuri muuta kuin kävin Anna Koon kanssa kävelyllä jäällä. Oli muuten aivan ihana päivä siihen. Plussaa ja aurinkoista. Ja miten myöhään tulee pimeä. Kuuden aikaan kotiin kävellessäni vasta alkoi hämärtyä.

Maanantaina aloitin jumpan. Niin pitkästä aikaa, etten kehtaa sitä edes tänne kirjoittaa. Tänään aion mennä uudestaan.

Olen käynyt parilla työväenopiston kurssilla, maanantaina ensimmäistä kertaa ruokakurssilla. Se oli ihan mahtavaa. Ihan kuin yläasteella köksän tunnilla. Kyseessä oli Meze-ruoat. Tehtiin pareissa, itsellä parina ystäväni Heini, ja lopuksi syötiin yhdessä. Ja oli hyvää. Aion heti tehdä kotonakin tunnilla tehtyä baba ganoush (hauska sana) -munakoisotahnaa. Omnomnom.

Tiistaina kävin duunin jälkeen siivoamassa vanhaa keskustan asuntoa. Tuli vähän haikea fiilis. Good times as they say. Ja toisaalta aikansa kutakin niinku sanotaan. Olen kyllä iloinen, että sain asua ainakin kerran elämässäni Helsingin keskustassa. Oli siinä oma fiiliksensä.

Tajusin myös, että olen muuttanut yhdeksän vuoden aikana viisi kertaa. Sitä ennen en kertaakaan. Lapsuudenkodista Haagaan, Haagasta Töölön tullille, tullilta Taka-Töölöön, Taka-Töölöstä keskustaan, keskustasta Espooseen.

Tiistaina kävin lisäksi yhden ystävän seurana Nykyteatteri-kirjan julkistuksessa, jossa artikkelikokelman kirjoittajat keskustelivat kirjan teemoista. Mitä on nykyteatteri, mikä sen erottaa perinteisestä yms.

Keskustelu oli mielenkiintoista, vaikka välillä teatterimaailmaa tuntemattomalle vähän korkealentoista termien pyörittelyä. Paneelikeskustelussa kuitenkin raivostutti se, että kirjan artikkelien kirjoittajat olivat "niin suuria taiteilijoita" etteivät vaivautuneet esittelemään itseään. Vastaavissa tilaisuuksissa käy tietysti varmasti suurimmaksi osaksi teatteriväkeä, mutta mieleen ei ilmeisesti kenellekään juolahtanutkaan, että joukossa saattaisi olla muutama (minä ja ystäväni ainakin), jotka eivät heitä tunne. Puhuttiin vaan tyynesti "minun musikaalini" ja "itse esiintyjänä koen".

Yksi minua eniten ärsyttävistä asioista on ihmisten ennalta arvattava käytös. Ja tässähän tapauksessa täyttyi nyt tämä kunnon itseriittoisen taitelijan klisee. Lainatakseni PMMP:n kappaletta Taiteilia - Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä? Inspiraation lähteenä tietty Brecht ja sit Nietszcheä, herran jestas oot tärkeä.

Illan päätti vielä tiukka burleskitreeni. Se on kyllä ollut valtavan hauskaa. Itse itselleen luotujen rajojen ylittämistä.

No ei sit.

Ehkä se oli liian vaikea tehtävä / typerä ajatus. Unohdetaan sitten se.

Sain mä yhden oikean ehdotuksen eli porkkanan reseptikokeiluihin. Ei pidä väheksyä porkkanaa, keksin siitä jonkun jännittävän reseptin :) Se ei kuitenkaan ole porkkanakakku, joka (vaikka ihan hyvää) on mielestäni täysin yliarvostettua. Olen kuullut, että porkkana ja feta ovat yllättävän hyvä yhdistelmä. Ehkä kokeilen jotain sellaista. Porkkana-feta-muffinssit? Could be.

Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäisiä rieskoja. Perunasellaisia. Ei ne onnistuneet kovin hyvin, kun vasta niiden tekemisen jälkeen luin, että rieskojen kannalta on elintärkeää että taikina on tosi kylmää ja uuni tosi kuuma. Pitäisi mun mielestä ohjeissa korostaa näitä huipputärkeitä asioita, kun muutenhan sitä tekee vähän sinne päin.

Elämä sujuu tällä hetkellä muuttoa valmistellen ja aikatauluttaen. Tiistaina päästiin ekaa kertaa katsomaan malliasuntoa tulevasta kodistamme. Se näytti hyvältä ja valoisalta. Kyllä siitä kodin saa tehtyä, kun vaan joku teleporttaisi meidän kamat sinne.

Mun uusi koti -suunnitelmat pyrskähti taas aivan yli äyräiden. Tärkeimpänä niistä pidän itse parvekepuutarhaa. Uudessa kodissa kun on valtavan kokoinen parveke. Kyseisestä projektista on todennäköisesti luvassa tännekin sepustuksia ja ehkä muunkinlaista dokumentointia. "Sä voit sit auttaa mua niiden mun kasvien istuttamisessa ja hoitamisessa." "Niin siis meidän kasvien." Muita suunnitelmia on kirjahyllyjen maalaus ja erinäisiä "koriste-esineitäkin" on jo tilattu yms. Sisustusbloggauksia siis luvassa :)

Aikatauluongelmia elämään on seuraavien viikkojen (muuttoon 1,5 viikkoa!!) aikana ehkä odotettavissa, kun seuraavaksi viikonlopuksi olen lähdössä pois ja ensi viikolla juoksen joka ilta Docpoint-leffoissa. Muutenkin joka välissä tuntuu olevan jotain, missä välissä mä pakkaan hei?! Ehkä teen sen öisin, koska kaikki tämä muutos valvottaa mua kuitenkin.

Kiireisenä ihmisen pitää myös uudet harrastukset. Aloitin jo viime vuoden puolella Heinin kanssa burleski-harrastuksen (lisää siitä myöhemmin) ja ensi viikolla alkaa P:n kanssa paritanssikurssi. Tarkoituksena ois ehkä lisätä vielä yksi vapaaehtoistyökuvio uuden kotikaupungin myötä...

Ehkä mun haaste-tehtävä ois ollut mullekin tässä tilanteessa hiukan liikaa. Maybe you saved me from myself.