Olen keskivertosuomalainen mies

Kutakuinkin näin.

Lähde: MTV

Päivän ajatus

Ihmisen pitäisi ensin olla vanha ja sitten saada tulla nuoreksi.

- Isotäti

Kello seiskan vesijumppa

- Pitää herätä kuuden jälkeen.
- P kääntää kylkeä ja jää koisaamaan.
- Pitää käyttää bussia (niinpäniin, se kesärutku!).
- Ulkona on vielä yöpakkaslämpötila.

+ Jumpan jälkeen saa kahvia.
+ Jumppa on työpaikani lähellä eli siirtyminen on niin helppoa kuin vain voi.
+ Sain työpaikalla yhtenä tiistaina kehuja föönatuista hiuksistani (niinpäniin, miksen laittaudu töihin).
+ Koko päivän on reipas olo.

Sitten on tietty ne kaikki kuntovaikutukset ja mitä-niitä-nyt-on. Ja on se jumppa ihan kivakin.

Aamuhan on aika hyvä aika urheilla, sit on ilta vapaata! What a revalation!

Kuulin tänään keskustelun, että uudenvuoden lupauksista pitää pitää kiinni kaksi kuukautta ja sitten ne jää tavaksi. Aamujumppa nyt ei varsinaisesti ole mikään lupaus, mutta ehkä siitä tavan saa. Oon ainakin maksanut jo koko kevään ;)

Ilmainen laihdutusvinkki

Tehkääpä sosekeittoa mustista beluga-linsseistä, perunasta ja porkkanasta.

Maku on ihan ok, mutta siis en ole koskaan niin luotaantyöntävää mössöä tehnyt. Linssit ovat siis värjänneet keiton harmaaksi.

En edes tiennyt, että voisin saada vilun väreitä jonkun ruoan katsomisesta. Aiemmin olen kokenut samaa ehkä lähinnä hajusta (keitetyt sisäelimet) ja mausta (marsipaani).

Onneksi tein kerralla kolmen litran kattilallisen, että saadaan nauttia siitä monta päivää. Ai että!

Aurinko armas

Olin tikahtua nauruun Hesarin uutisoitua, että pk-seudulla on tehty 8 vuoden ennätys joulukuun aurinkoisuudessa. Aurinko on paistanut 15 tuntia, hallelujaa! Joinain vuosina aurinko näkyy vain puolen tunnin ajan, tämä on onnen vuosi!

Itse olen henkilökohtaisesti tuntenut auringonvalon joulukuun aikana kasvoillani ehkä kerran, koska suurin osa tästä ruhtinaallisesta auringonvalostahan tietysti valuu Suomen päälle toimistoaikana. Eli on turha odotella mitään d-vitamiinin yliannostusta tästä maatamme kohdanneesta suuresta onnesta huolimatta... Kai kaikki muuten syö d-vitamiinia?

Ja jos joku jossain päin maailmaa vielä ihmettelee, miksi me suomalaiset olemme niin synkkiä, niin haluaisin kutsua heidät ihan henkilökohtaisesti asumaan (vaikka meille) kuukaudeksi pariksi tänne pohjolaan!

Kokeilkaa itte, miltä tuntuu elää maassa, jossa pitäisi olla kiitollinen siitä hyvästä, että on saatu 15 tuntia valoa 18 päivän aikana?!

Hyvää vuoden pimeintä päivää siis!

Tällaisia olen miettinyt tällä viikolla

Onko kaloilla tunteet?

Onko aloe vera -mehun juominen hyvästä vai pahasta? Olen aloittanut joka tapauksessa.

Kuinka paljon unta on talvella tarpeeksi?

Pitäisikö Naisasialiitto Unioni avata miehille vai ei?

Miksi piparitaikina maistuu paremmalta kuin valmiit piparit?

Miten olen onnistunut koukuttumaan Kauniisin ja Rohkeisiin jälleen kerran ja kuinka siitä pääsisi eroon?

Kuka on muotoillut kovat taco-kuoret ja miksi niistä on tullut niin suosittuja, vaikka ne ovat niin epäkäteviä?

Miten 3D-elokuva, jossa esiintyy George Clooney ja Sandra Bullock, voi saada niin kovasti kehuja?

Jos koet, että sinulla on vastaus/mielipide johonkin näistä asioista, kuulisin sen mielelläni. Tietty kiinnostaisi myös, mitä te olette pohtineet tällä viikolla? Nyt lähden pikkujouluihin ja mietin lähinnä, että toivottavasti jaksan valvoa myöhempään kuin viime vuonna, koska aikaisen (klo 2) lähtöni takia missasin kaikenlaista, josta juoruttiin monta kuukautta jälkeenpäin.

Maanantai

Tänään ostin safarille sopivat vaatteet.

Ja tein suppilovahverokeittoa. "Kevensin" vaihtamalla maidon ja toisen kerman 8 desiin vettä, 3 rkl vehnäjauhoon ja 1,5 rkl kasvisfondueta).

Dinner and a movie... And valaspaita!

Juhlimme ekaa kuukausihääpäivää maanantaina käymällä syömässä ja elokuvissa (Elysium, toimii varmaan genren tykkääjille, ihan ookoo).

Historian kirjoihin eilinen jää kuitenkin päivänä, jolloin P:n kaksi vuotta kadoksissa ollut valaspaita löytyi.

P osti mustan t-paidan, jossa on rinnan kohdalla hieno piirretty valas, ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme Riikasta. Se oli ahkerassa käytössä koko kesän, mutta jo samana syksynä paita katosi teille tiettymättömille. Sitä ei löytynyt edes kun muutimme, joten päättelimme sen jääneen P:n siskon saaristohääreissulle johonkin majapaikoistamme. Siellä se viimeksi todistettavasti oli hänen päällään.

Kahden vuoden aikana paita ei ole suinkaan ehtinyt unohtua, vaan P on aika ajoin haikaillut sen perään. "Missäköhän se minun valaspaita on?" -kysymyksen tuntee jo moni tuttukin (mietin esimerkiksi voisiko lomareissulla olevalle parhaalle ystävälle lähettää tekstarin näinkin triviaalista asiasta?). Yritin P:n kolmekymppislahjaksi etsiä käsiini samanlaista t-paitaa netistä, mutta tietysti juuri tämä kyseinen valaspaita on joku special edition -malli, jota ei enää mistään saa.

Noh, eilen se rakas valaspaita sitten ilmaantui. Se on piileskellyt kaksi vuotta P:n pukupussissa, joka ei todennäköisesti tosiaan ole ollut käytössä P:n siskon häiden jälkeen. Heti kun näin mustan mytyn pussin pohjalla arvasin mikä se oli. Vein paidan P:lle selkäni takana piilossa ja totesin, että vaikka hän saattaa rakastaa mua nyt jo aika paljon, niin hetken päästä vielä enemmän...

P:n riemu oli rajaton ja minä ihan liikutuin, ehkä hänkin vähän. Ja juu, edelleen kyse on vain t-paidasta, mutta siitä ehti tulla kahdessa vuodessa elämää suurempi mysteeri. Tästä eteenpäin meidän taloudessa sanotaankin luultavasti: "Muistatko sen kun minun valaspaita löytyi?"

Julkkis-BB Andy McCoy

Mä olen niin onnellinen, että Andy on BB-talossa. Ja että mä olen katsonut sitä, vaikka en kaikki nämä "julkkikset" nähtyäni aikonut. Sillä on niin hyvät jutut, mä oon ihan myyty.

Jos mä nyt näkisin Andyn (remember my bachelorettes), niin mä suhtautuisin siihen varmaan vähän eri tavalla.

"Maailman kauneus on se, että ihmiset on erilaisia. Kaikki on erilaisia." Andy McCoy

- Edit 11.9. No niin, ei oisi pitänyt hehkutella mitään, koska nyt se sitten on lähdössä BB talossa. Äh!

Papuaddiktio ja Liitulakudeaddiktio

Yhtenä päivänä viime viikolla kaupassa ei ollut isoja valkoisia papuja.

Ajattelin mahdollisuutta, etten ehkä koskaan enää saisi ihmepapuja. Pahaltahan se tuntui.

Seuraavana päivänä kauppaan oli tullut papuja. Ostin useamman paketin ja marinoin ne heti.

Minulla on papuaddiktio.

Tein myös jotain ennenkuulumatonta keskiviikkona, mitä syömiseen tulee. Ihana H toi Tukholman-reissultaan tuliaisiksi ihka oikean Liitulakupussin. Ehkä kaikkien aikojen lempikarkkejani (äitikin tuo aina niitä).

Kiitin ja annoin karkit pussia avaamatta eteenpäin Aadalle. Deaddiktio? Onko se edes sana?

Aadan kanssa puhuttiin myös häistä ja hän totesi hyvin varmana, ettei minä ja P varmasti koskaan tulla eroamaan. Joskus aiemmin hän päätteli, että P:n täytyy rakastaa minua tosi paljon, koska olen saanut hankkia keittiöön pelkkiä punaisia ja vaaleanpunaisia kodinkoneita. Aada <3 br="">

Korvakorut

Eilen painoin korvista läpi ihka ensimmäiset korvakoruni. Ne harjoituskorvakorut siis, en edes muista minä vuonna ne on minulle ensimmäistä kertaa laitettu. Niissä on pienet vihreät kivet.

En ole käyttänyt korvakoruja moniin vuosiin. Sanoisin lähemmäs kymmeneen vuoteen. En ole varma miksi jätin ne joskus pois, mutta sittemmin en ole killuttimia korviini kaipaillut.

Oli kyllä aikamoinen yllätys, että korva antoi melko helposti periksi. Ei edes sattunut. Ei tullut verta. En huutanut. Kirota taisin kerran.

Syy, miksi korvareiät oli heti-nyt-saatava takaisin, löytyy täältä: http://designdomi.blogspot.com/

Löytyi nimittäin niin ihana korvakoru-riipus-setti (häihin), että tää oli tehtävä. DD:llä on Lasipalatsilla muuten pop-up-store tämän viikon, että kipiti kapiti siihen suuntaan.

Häh?

Mitä mä oikein missaan tässä askartelussa, kun liimaan paperia pahvin päälle ja se ei suostu menemään suoraan vaan jää väkisin kuprulle?

En tajua, nehän on suoria molemmat. Anteeksi vaan H, jonka liimaustaitoja aiemmin arvostelin. Ei oo helppoa.

Parsa ja pyörä

Ne tulee samoihin aikaan vuodesta. Nyt ne on täällä!

Parsaa nautitaan taas sitruunan ja parmesanin kera.

Pyörästä puolestaan nautitaan aamuisin ja iltapäivisin työmatkoilla.

Tänään söin iltapalaksi muuten leivän, jonka päälle siivutin avokadoa, puristin limeä, silppusin basilikaa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Älyttömän hyvää!

Sääennuste

Kevät tulee. Oikean silmän alle on ihan selvästi ilmestynyt pari pisamaa.

Kyllä pieni onni on

Oma rata koko uinnin ajan uimahallilla.

Kiitos hiihtoloma!

Seuraavalla brunssilla

Teen niin shakshukaa.

Ihanan kuulosta. Ilman korianteria siis.

Onks joku tehnyt?

Terkkuja pannulta

Sain joululahjaksi kunnon valurautaisen lettupannun. Mikäs sen parempi tapa aloittaa aamu kuin tällainen veikeä näky!

BB-voittaja ja joulumieli

Tajusin tänään, etten tiedä kuka voitti Big Brotherin, enkä tunnistaisi yhtään kilpailijoista vaikka tulisivat kadulla vastaan (vuosia sitten moikkasin yhtä kilpailijaa rautatieasemalla kun luulin tuntevani sen oikeasti jostain).

Minut valtasi niin lämmin joulumieli lounaalla.

Onks tää se villasukkakurssi?

Etsin työväenopiston villasukkakurssia ihan väärästä luokasta. Siellä oli ruotsia puhuvia ihmisiä. Pistin pään ovesta ja tiedustelin, että missä se villasukkakurssi sitten on?

Koko luokallinen ihmisiä räjähti nauruun. Opettajakin.

Löysin minä sitten oikean luokan. Pääsin omieni luo. Siellä opettaja kutsui tekemiään sukkia hellittelynimillä, hypisteltiin lankoja, ihmeteltiin amerikkalaisia, jotka kutoo sukkia pöyristyttävästi vain neljällä puikolla sekä mietittiin niitä pieniä ja suuria jalkoja, joiden lämpimänä pitäminen on uusi missiomme.

Vauvoja, vauvoja, lapsia, lapsia

Nyt on niin paljon vauvoja mahoissa/maailmassa ja taaperoita ympärillä, että olin ihan seota lastenvaatekaupan loppuunmyynnissä.  "Tuo olis just oikeen kokoinen sille viime viikolla syntyneelle, tossapa kivat tossukat sen isosiskolle ja se ykskään ei oo viel ees syntynyt, mutt se näyttäs varmaan ylisuloiselta just tossa tai ainakin sen äiti tykkäis tosta kuosista."

Huomenna aloitan villasukkakurssin työväenopistossa, että osaisin sit kaikille näille oleville ja tuleville lapsille kutoa kunnon sukat jouluksi. Voi olla, että tämä blogikin muuttuu käsityöblogiksi. Oletan nimittäin, että näitä lastensukkia alkaa syntymään kuin liukuhihnalta...

Miten se pohdintani viime viikolta menikään? Ai niin tosiaan, olen mummo.

FYI: Omassa mahassani vain ne tavalliset osat.