Eräänä maaliskuun loppupuolen arkiaamuna tihrustimme P:n kanssa juuri tekemääni raskaustestiä kotimme kirkkaimman valon alla keittiössä.
"On siinä."
"Emmä näe."
"Onhan siinä ihan selvä."
"No ehkä jotain."
Hetkeä myöhemmin. "Tästä sai hei kännykällä kuvankin, kato nyt. On siinä."
Samana iltapäivänä näytin kuvan vielä parhaalle ystävälleni lounastreffeillä (vain parhaallee ystävälle voi näyttää jotain, minkä päälle on pissannut). Hänkin näki siinä kaksi viivaa.
Seuraavana sunnuntaina digitaalinen testi toi vahvistuksen asiaan. Raskaana 1-2 siinä luki. Ihan selvällä suomenkielellä, enää ei tarvinnut arpoa. Elettiin noin 4. raskausviikkoa. Päälimmäinen ajatus oli HUI!
Viikolla 5 juhlittiin parhaan ystävän luona tupareita. Vanha hörppäsuu olisi tietty jäänyt heti kiinni, joten pullotin alkoholitonta viiniä tavalliseen viinipulloon.Vinkki vaan kaikille samaisen ongelman kanssa painiskeleville.
Raskausoireita ei vielä näkynyt eikä kuulunut. Asiasta ei myöskään paljoa puhuttu, vaikka se mielessä tietysti olikin. Oltiin vaan niin kuin ei oltaiskaan.
Viikolla 6 kuultiin gynekologilta sanat "kyllä täältä sydämensyke löytyy, onnea" ja nähtiinkin se pienen pieni läpättävä täplä ultraäänilaitteen ruudulla. Sen jälkeen vähän uskalsi jo puhuakin asiasta.
Samalla viikolla alkoi todella lamaannuttava väsymys ja huonovointisuus, jos meni liian pitkään syömättä. Välillä piti herätä yölläkin syömään.
Viikolla 7 näin ensimmäistä neuvolaa edeltävänä yönä unta, että neuvolassa piti syödä mustikanvarpuja ja hiekkaa. Todellisuus oli onneksi vähän toisenlainen.
Neuvolantäti kysyi, että haluammeko meitä puhuteltavan isänä ja äitinä? Se vähän hämmensi.
Ostin kaupasta ensimmäisen pienen vaatteen hetken mielijohteesta.
P lähti purjehtimaan kahdeksi viikoksi ja itse käväisin viikonloppumatkalla ystävän luona Frankfurtissa. Ihana reissu ja lomalla väsymyskään ei tuntunut niin paljon vaivaavan ;)
Viikon 8 alkupuolella yritin jo tiirailla josko vatsa olisi kasvanut. Näytin lähinnä turvonneelta ja farkkuja vähän kiristikin aina iltaisin töistä kotiin tullessa.
Joinain aamuina söin kolme aamupalaa, kun tuntui että huono olo puski väkisin päälle. Ei oksentamista, onneksi! Väsymys painoi ja arki-iltaisin makasin lähinnä töiden jälkeen sohvalla.
Tässä vaiheessa oli jotain mielitekoja ja ällötyksiä. Kurkku ja aiemmin niin suuri suosikki parsa eivät oikein enää maistuneet. Mandariinit ja kukkakaali sitten taas maistuivat reippaissa määrin. Jäätelöhammasta kolotti päivittäin, mutta jo ennen raskautta alkanut arkisokerilakko piti.
Vapun otin vastaan selvinpäin ensimmäistä kertaa varmaan yli 15 vuoteen (kröhöm) Rukalla siskonperheen kanssa. Rinteeseen olisi tehnyt mieli, koska aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta tällä kertaa en uskaltautunut, koska viime kerrasta on siinäkin asiassa yli 10 vuotta ja pyllähdysriski olisi ollut aikamoinen.
Sain siskontyttö Aadalta myös elämäni ensimmäisen äitienpäiväkortin. Hän ei siis tietenkään tässä vaiheessa raskaudesta tiennyt eikä kortin tekovaiheessa siskonikaan tiennyt ja olikin sanonut Aadalle, että Heenu-täti ei vietä äitienpäivää kun hän ei ole äiti. Aada oli silti halunnut kortin tehdä. Liikkistä!
Viikko 9 alkoi superväsyneenä. Uusi suursuosikki löytyi: vispipuuro kylmällä maidolla. Aaa, meinasin itkeä kun tähän herkkuun pääsin käsiksi. Eikun itse asiassa vähän itkinkin.
Itkin myös liiskaantunutta etanaa lenkkipolulla ja kaikkia haikeita biisejä. Hormonit?
Muut oudot oireet vähän huolestuttivat ja kävin uudelleen yksityisellä gynekologilla. Kaikki oli hyvin ja tyypistä erottui jo pää, kädet ja jalat. Ja jättimäinen napanuora (se yllätti, kun eihän sitä myöhemmissä ultrakuvissa näy). Homma alkoi taas tuntua vähän todellisemmalta.
P tuli reissultansa ja toi pikkuruiset sukat tuliaisiksi. Niin pienet! Taas pääsi pieni itku.
Loppuviikosta väsymys alkoi hieman väistyä onneksi juuri ennen seuraavaa reissua.
Viikko 10 alkoi äitienpäivänä. Sitä "vietettiin" jääkiekon MM-kisoissa Tsekeissä.
Jostain luin, että näillä viikoilla sikiö alkaa aistia äidin tuntemuksia ja voin kertoa, että tunteita ei tällä viikolla puuttunut. Pelien jännityksestä ja riemusta pettymyksiin ja hetkellisesti jopa raivoon. Koko tunneskaala tuli käytyä läpi. Tietääpähän muksu ainakin nyt alusta asti, ettei tule tylsää olemaan.
Reissu oli ihan mahtava! Ja selvinpäinkin voi katsoa jääkiekkoa ;) Matkakumppanieni mielestä olisin ansainnut sen ansiosta mitalin, mutta eipä tehnyt edes tiukkaa. Oli niin hauskaa koko ajan.
Sunday, June 14, 2015
Friday, June 12, 2015
Uusi aika lähestyvä
"Pienet tytöt, pienet pojat
Eläimet ja katuojat
Lehtikasat, pistiäiset
Porttikongin yksinäiset
Lumen tuoksu, kesän tulo
Suru, ilo, alakulo
Kaikki kurja, kaikki hyvä
Uusi aika lähestyvä"
Kerkko Koskinen Kollektiivi: Ole tyytyväinen nuorena
En ole kovasti katsellut asiaa vaaleanpunaisten (tai tässä tapauksessa mahdollisesti myös vaaleansinisten) lasien läpi, mutta mikseikäs sitä nyt omassa blogissaan jos jossain vähän hempeilisikin. Ja tämä kohta tästä muutenkin hienosta laulusta nyt vaan saa minut nykyään pillittämään.
Yksi mielikuva tämän uutisen kertomisesta, joka soi välillä päässäni repeatilla, on se mainoksen appelsiinimummo potkukelkan päällä huutamassa "Vauva tulloo!"
Näin on! Ennen kuin vuosi vaihtuu niin meitä pitäisi täällä kotona olla kolme.
Ja siitähän pitää tietysti kirjoittaa, vaikka pidempään hiljaista on tässä ollut. Tai olen jo kirjoittanutkin, mutta tähän asti salaa. Lähden ensi viikoksi Islantiin kesälomareissulle ja ajastan kaikki valmiit tekstit, jotta kun palaan voidaan aloittaa nykypäivästä.
Eläimet ja katuojat
Lehtikasat, pistiäiset
Porttikongin yksinäiset
Lumen tuoksu, kesän tulo
Suru, ilo, alakulo
Kaikki kurja, kaikki hyvä
Uusi aika lähestyvä"
Kerkko Koskinen Kollektiivi: Ole tyytyväinen nuorena
En ole kovasti katsellut asiaa vaaleanpunaisten (tai tässä tapauksessa mahdollisesti myös vaaleansinisten) lasien läpi, mutta mikseikäs sitä nyt omassa blogissaan jos jossain vähän hempeilisikin. Ja tämä kohta tästä muutenkin hienosta laulusta nyt vaan saa minut nykyään pillittämään.
Yksi mielikuva tämän uutisen kertomisesta, joka soi välillä päässäni repeatilla, on se mainoksen appelsiinimummo potkukelkan päällä huutamassa "Vauva tulloo!"
Näin on! Ennen kuin vuosi vaihtuu niin meitä pitäisi täällä kotona olla kolme.
Ja siitähän pitää tietysti kirjoittaa, vaikka pidempään hiljaista on tässä ollut. Tai olen jo kirjoittanutkin, mutta tähän asti salaa. Lähden ensi viikoksi Islantiin kesälomareissulle ja ajastan kaikki valmiit tekstit, jotta kun palaan voidaan aloittaa nykypäivästä.
Thursday, October 9, 2014
Kiitollisuushaaste 5/5
Tällä viikolla on tullut joitain hankaluuksia, jotka on vähän vaikeuttaneet tätä kiitollisuuden tuntemista. 10 päivän työputki ja jokapäiväiset ylityöt, vähille jääneet unet ja stressi jumahtivat tiistaina niskaan ja sinne jäivät.
Mutta päätetään tämä haaste lyhyesti ja ytimekkäästi:
1. Ankeat päivät, joiden jälkeen hyvät tuntuvat vielä paremmilta.
2. Paras ystävä.
3. Panadol 1 g.
4. Arkivapaat.
5. Suolakurkut.
Mutta päätetään tämä haaste lyhyesti ja ytimekkäästi:
1. Ankeat päivät, joiden jälkeen hyvät tuntuvat vielä paremmilta.
2. Paras ystävä.
3. Panadol 1 g.
4. Arkivapaat.
5. Suolakurkut.
Monday, October 6, 2014
Kiitollisuushaaste 4/5
1. Ystävät. Istuu niiden kanssa sitten iltaa salakapakassa, auttaa niitä muuttamaan, käy sunnuntai-illallisella, lähettelee tekstareita ympäri maailmaa tai törmää niihin lähikaupassa. Kaikki yhtä hyviä hetkiä.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
Saturday, October 4, 2014
Kiitollisuushaaste 3/5
1. Munsta on kiva, että meidän talossa asuu oopperalauluja ja olen hänelle kiitollinen, että hän laulaa ainoastaan päiväsaikaan. Laulu siis ei herätä aamuisin tai häiritse iltaisin, mutta kotityöpäivinä sitä on ihan hauska kuunnella muuten hiljaisessa talossa.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
Thursday, October 2, 2014
Kiitollisuushaaste 2/5
Tänään en oo niin pursuavan täynnä kiitollisuutta ku eilen. Vähän möh. Mutta tokihan niitä kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vähänkin miettii.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
Wednesday, October 1, 2014
Kiitollisuushaaste 1/5
Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
Subscribe to:
Posts (Atom)