Lidlin hummus

Vihdoin hyvää kauppahummusta! Lidliin on tullut uutuustuote, ihan kolmessa maussa kuulemma, mutta meidän Lidlissä oli vaan tavallista.

Mutta se on siis oikeasti hyvää, aika seesamista, mutta hyvää. Ollaan kokeiltu kaikki kauppojen hummukset, kun siitä tykätään ja jostain syystä se on niiiiin vaivalloista tehdä. Eihän se siis oikeasti ole, mutta ei vaan tuu tehtyä.

Yleensä kaikki kauppahummukset on lentäneet maistamisen jälkeen suoraan roskiin, mutta tätä syötiin eilen illalla melkein koko purkki hapankorppujen päällä. Käytetään hummusta tavallisenkin leivän päällä ja dippaillaan siihen vihanneksia iltapalaksi. Se on aika hyvä proteiinilisäkin kasvissyöjälle noin niin kuin hyvän maun lisäksi.

Onks tää nyt sit joku viikon ruokavinkkipalsta? Ehkä sit mutt piti jakaa tää ilouutinen!

Kiitollisuushaaste 1/5

Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.

1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.

2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.

3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.

4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.

5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)

Omenahillo uunissa

Ilmeisesti olen tämän kanssa jo parisen vuotta myöhässä, mutta ehkä hillo kestää uuden tulemisen.

Eli uunissa paistettu omenahillo.

Sain kaverilta muovikassillisen omenaista ja ajattelin, että pyöräytän ne hilloksi. Keittiöhifistelijä minussa kuitenkin heräsi, kun luin netistä tämän ohjeen. Toffeen makuista omenahilloa, pakko kokeilla!

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että tällä minun ohjeella ei toffeenmakua löytynyt. Epäilen, että ongelma on liian vähäinen sokeri, joka luultavasti sen toffeenmaun omenaan tuo. Minä käytin myös tummia sokerilaatuja, en tiedä voiko siitä olla kyse. Hillosta tuli kyllä todella herkullista, uunissa se sai jotenkin ihan erilaista täyteläisyyttä kuin ennen sinne pistoa.

Muovikassillinen omenoita (tästä tuli pilkottuna 3 täyttä 5 litran kattilallista)
Jokaiseen kattilalliseen laitoin 3 dl vettä ja kanelitangon (sama tanko kolme kertaa) ja kiehutin 15 minuuttia.
Sitten soseutin omenat ja lisäsin 2,5 dl sokeria (1 desi intiaanisokeria, 1 dl ruokosokeria ja 0,5 dl tavallista sokeria). Sokerin määrän voisi ainakin tuplata ja tietysti vaihtaa hillosokeriin, jos tähtää hillon jääkaappisäilytykseen.
Sitten vaan hillot uunivuokiin ja uuniin (kiertoilmauuni 175 ja tavallinen 225) pariksi tunniksi. Hilloja pitää sekoitella tasaisin väliajoin, sillä pinta kypsyy (ja palaa jos ei sekoita).

Eli kannattiko? Ehdottomasti. Hillo on herkullista ja aion kokeilla vielä kerran enemmällä sokerilla.

Teenkö uudestaan? Kieltämättä aikamoinen vaiva tehdä hillo näin (uunivuoat ovat palaneessa omenahillossa likoamassa vielä tiskialtaassa) verrattuna vaan perinteiseen. Katsotaan

Parsa ja pyörä

Ne tulee samoihin aikaan vuodesta. Nyt ne on täällä!

Parsaa nautitaan taas sitruunan ja parmesanin kera.

Pyörästä puolestaan nautitaan aamuisin ja iltapäivisin työmatkoilla.

Tänään söin iltapalaksi muuten leivän, jonka päälle siivutin avokadoa, puristin limeä, silppusin basilikaa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Älyttömän hyvää!

Herkkuja

 

Koska olen nyt rikkonut nilkkani ja kun on tämä ikuinen talvi sekä P:kin pitkällä työmatkalla, niin en keksi mitään kivaa sanottavaa (vaikka ei tämä elämä nyt niiiiiiin ankeaa ole). Mutta herkkukuvat, nehän toimii aina! Ylempänä P:n siskontytön tekemät cupcakesit synttäreiltä, alempana mun voileipäkakut mun siskontytön ristiäisistä.

Mini runebergintorttu

Ihmiselle, joka ei niin perusta runebergintortuista, mutta kuitenkin ne tuntuvat joka vuosi tuijottavan kaupan tiskeiltä ja kahviloiden vitriineistä.

. 

Ihmiselle, joka tykkää eniten just noista päällisistä.

Ihmiselle, jonka mielestä kaikki on parempaa minikokoisena!

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta tämä paketti ilahdutti mua niin suunnattomasti tällä viikolla. Ja maistuivatkin hyvälle!

PEZ

Napostelen Pez-karkkeja aika usein. Joidenkin mielestä ne ovat lapsellisia (kuten myös kelta-puna-vihreät pimpulat, joita valitsen aina irtokarkkipussiin. Ja paljon).

En kuitenkaan käytä sitä konetta, vaan syön ne suoraan kääreistä eli eihän se sitten ole niin lapsellista? Olen kuitenkn kuullut sellaistakin kommenttia, että Pezin syömisestä menee pointti, jos syö ne ilman konetta...

Noh, huomasin tässä yhtenä päivänä kesälomareissulta mukaani tarttuneita Pezejä syödessäni, että karkkimakuni on muuttunut / aikuistunut. Ennen lempparimakuni oli mansikka, nyt yllättäen olikin lemppariksi kirinyt sitruuna. Oho!

Appelsiini on edelleen vähän sellainen paketin pakollinen paha. Ne syödään ensimmäisinä ja suu irvessä.