Lapsen huviteline eli supermutsin DIY

No niin! Ihan vaatimattomasti lapsen päiväuniaikaan yhtenä päivänä tuossa askartelinpaskartelin näppäränä mutsina! Käytin kuulkaa tähän ihmetykseen ainakin vartin ideoimisineen ja taikaa syntyi.

Vaatimattoman aloituksen jälkeen asiaan. Kyseessä on siis tällainen hoitopöydälle asennettava huviteline (trademark Heenu). Nimiäislahjoja avatessamme huomasimme lapsen kiinnostuksen ihanan värikkäitä lahjapapereita kohtaan. Olen jo jonkin aikaa kaivannut hoitopöydälle jotain katseltavaa lapselle ja pitäisi saada se pääkin kääntymään vasemmalle välillä.

Meillä on tuollainen kokoontaitettava hoitopöytä putkimaisessa ja aika pienessä vessassamme. Se on ihan kätevästi suihkutilassa ja sieltä se vaan taitetaan kasaan aina suihkun ajaksi. Tämä mun huviteline on siitä hyvä myös (erinomainen kun on joka tavalla), että sen puolta voi vaihtaa. Ja se on myös kaksipuolinen.

Ohje on yksinkertainen. Sopiva pala pahvia (itse olisin nyt harjoituskappaleen jälkeen tehnyt vähän suuremman), johon liimataan molemmille puolille sopivan värikästä lahjapaperia. Tuossa pahvissa on vielä sellainen läppä, jolla sen saa paremmin pysymään tuossa hoitoalustan alla.

Ja mikä parasta, A rakastaa sitä! Tuijottaa alkuun vakavasti, mutta sitten alkaa kujertelu ja hymyily. Ja vaippa vaihtuu ilman suurempia kitinöitä. Yleensä A ihan rauhallisena hoitopöydällä pysyy muutenkin, mutta onpahan jotain "puuhasteltavaa" nyt. Nimittäin kyllä huviteline saa välillä nyrkistäkin jo :)

Eh he he, supermutsin lapsi mahtuu sinne hoitopöydälle roinan keskelle juuri ja juuri :P Ja ehdin jo aloittaa vaipanvaihtopuuhan, kun ihme! "Se katsoo sitä, se katsoo sitä"

Ja kuvassahan riittää ihmeteltävää.

On se äiti vaan taitava.

Ilmeitä

Tässä aika perustilanne meidän arjesta. A sylissä sohvalla tyytyväisenä. Tässä jutellaan, hassutellaan ja kuunnellaan musiikkia. Ja ai niin, syödään tietty kans :) Ja mulla jalassa pelkät pitkät kalsarit ;)

Ja sitten päikkäreiden aikaan (yleensä nukutan vaunuihin tai ollaan jossain liesussa, mutta välillä nukutaan vierekkänkin. Tai A nukkuu ja minä nuuhkin häntä)! Mitäs veikkaatte, onnistuiko nukkuminen?

Kylpeminen on ihan parasta nykyään. Parin viikon päästä alkaa vauvauintikin jo. A on silloin jo 3 kuukautta ja päästään kokeilemaan. Luulisin, että tulee tykkäämään! Mutta siis tää hampaaton leveä hymy on parasta, mitä tiedän :)

Ja välillä ottaa vähän päähän, pahimmat mahavaivat ja muut itkuisuudet on selätetty (suurimmaksi osaksi sen takia, että osaan nykyään tulkita tätä ihmistä vähän paremmin kuin ennen, on muuten aika hieno fiilis alkaa tunnistamaan hänen ilmeitään ja eleitään). Kuva viime perjantailta, tänä perjantainahan tuli viikkoja jo kunnioitettavat 11 täyteen. Käytiin isotädillä tuossa ja P totesi reissun jälkeen A:lle, että "isoisotätisi on sinua ainakin 500 kertaa vanhempi" :D

Peace! Enää ei nukuta söpösti kerällä tyynyllä :)

Aina ei tosiaan hymyilytä, vaikka äiti olisi just asetellut lelut kivasti kuvaan. Tätä ilmettä kutsutaan meillä "maailman surkein vauva" -ilmeeksi. Sen kaverina on yleensä sellainen lohduton kiljunta.

Nimiäiset

Pitkähkö blogitauko johtui mun pitkästä flunssasta ja lapsen nimiäisistä. Kaikki aika koneella, joka on irronnut viime viikkoina, meni nimenpaljastusvideon tekemiseen :) Se oli kamalan työläs, mutta kyllä kannatti. Valitettavasti siinä esiintyy niin paljon sukulaisia ja lapsia, etten voi sitä täällä jakaa ilman että pyytäisin kaikilta luvan.

Pointtina videossa kuitenkin oli, että lähipiirin lapset sanoivat kaikki videolla yhden kirjaimen nimestä. Emme siis paljastaneet nimeä etukäteen ja lapsetkin saivat kukin tietää vain sen yhden kirjaimen. Olin ihan haltioissani kuinka persoonallisia videoita saimme lapsilta :) Lisäksi pyysin videolle vähän "ulkomaista" väriä ja ulkomailla asuvat / reissanneet osallistuivat videoon myös niin, että lapsen nimi näkyi jossain ulkomaan kohteessa.

Lisäksi videossa oli kuvia ja lyhyitä videoita vauvan ensimmäisten kuukausien ajalta. Vaikka itse sanonkin, niin hieno tuli! Ja ihanana muistona se säilyy :)

Videon tein Windows Movie Makerilla, joka oli muuten yllättävän näppärä ohjelma (ei maksettu mainos) :P

Nimi jää kuitenkin tämän julkisen blogin ulkopuolelle. En tiedä, miten internet toimii silloin kun lapseni on 15-vuotias, mutta eipä hänen äitinsä noloa blogia ainakaan hänen nimellään sitten löydä. Lapsen bloginimi olkoon A, isänsä kun on P ja itse sitten H :)

Nimestä sen verran, että lapsen etunimi on minun suvustani ja toinen nimi P:n isoisän toinen nimi. Etunimi päätettiin oikeastaan jo kesällä, kun sukupuoli oli selvinnyt.

Olimme kesälomareissulla isoisäni luona ja hänen seinällään on eräs pysäyttävä Presidentti Mannerheimin allekirjoittama kunniakirja, jonka ovat saaneet kaikki "Suomelle kalleimman uhrin antaneet" perheet. Kotimatkalla autossa P ehdotti siinä ollutta nimeä ja vaikkei sitä heti päätettykään, niin nimi ikään kuin kasvoi meihin kiinni eikä muita vaihtoehtoja sitten enää lapsen syntymän aikaan ollutkaan. Poika saikin nyt siis vuonna 1942 rintamalla kaatuneen isoisosetänsä nimen.

Pojalla oli päällä valkoinen kauluspaita, pikkiriikkinn solmio ja siniset vakosamettiset lappuhaalarit.

Tätini sanoi minulle nimiäisissä, että hänelle tuli sellainen tunne, että syksyllä kuollut isoäitini (eli hänen äitinsä) olisi sanonut nimestä, että "Minä arvasin, että H valitsee sellaisen perinteikkään nimen". Ja ihan saatan kuulla lauseen mummoni äänellä.

Nimiäiset olivat aivan ihanat ja kaikki sujui suunnitellusti. 35 aikuista ja lähes 15 lasta tekivät juhlasta oikein vilkkaan ja lämpimän. Osan tarjoiluista tein itse ja apua sain lapsen mummulta ja mammalta. Kakut tilasin.

Juhlapöytä. Tarjoiluista etualalla ylpeyteni, kasvisvoileipäkakku.

Videon lisäksi juhlaohjelmaan kuului isäni puhe, kummitodistusten (itse kyhätyt) antaminen ja A:n kummitäti oli järjestänyt yhteislauluksi "Minä soitan harmonikkaa", joka muuten oli lähellä päätyä nimenpaljastusvideolle :D Se on ihana biisi! Nyt videolla oli taustabiisini Kerkko Koskinen Kollektiivin Ole tyytyväinen nuorena loppu, joka täällä blogissakin on esiintynyt vauvajulkistuksen yhteydessä.

Kerrassaan hienot juhlat. Niitä seurasi sellainen hyvä juhlien jälkeinen haikeus, että on taas yksi virstanpylväs ohitettu. Lapsi kasvaa ja nyt hänellä on jo nimikin. Paljon hän on taas muuttunut ja oppinut, siitä lisää erikseen!

P.S. Juhliin oli tilattu myös kilo (1 kg!) marenkia. Sitä "vähän jäi". Nyt kaksi päivää (2 pv) myöhemmin keittiönpöydällä olevassa laatikossa polttelee enää viisi (5 kpl) marenkia. Ja öö, P ei oo niitä juuri syönyt. Mulla on ongelma! Joka onneksi kohta poistuu, kun syön ne loputkin. Samaan syssyyn oon tietty syönyt jämäkakkuja ja mutsin sokeriin dipattuja pikkuleipiä...

P.P.S Julkaisin tämän eilen mutta sitten se katosi..  Tässä uusiksi.

Vauvan kehitys - ensimmäiset 8 viikkoa

Paljon voisin kirjoittaakin, mutta enpä kerkeä, koska vauva jo känisee saunapäikkäreiltä heräämistä (nukkui siis vaunuissa tuurilla koko meidän saunavuoron ja päästiin yhdessä löylyyn)... mutta kattokaas tämä kuva. Eiks se jo kerro tarpeeksi.

Meidän vastasyntynyt rääpäle on tuollainen hymyilevä jäntevä ja melko pullakkakin poika jo! Lastenlääkäri viime viikolla sanoi, että 6. ja 8. viikon välillä tapahtuu suuri muutos. Ja sen noista kahdesta viimeisestä kuvasta kyllä huomaa! Ihan ku eri tyyppi :)

Hymyjä!

Nyt niitä satelee! Ihania, sydämen sulattavia hymyjä.

Alkuun niitä oli (refleksejä) ja sitten ne oikeastaan katosivat kokonaan. Sitten niitä pilkahteli öisin, vielä tuntuivat sattumalta. Sitten niitä väläyteltiin isälle useasti ja äidille kovan työn eli lepertelyn tuloksena. Viimeisen viikon aikana ne ovat lisääntyneet joka päivä ja viikonloppuna niitä suotiin myös siskonperheelle, jossa oltiin vierailulla. Siitäkin reissusta voisin kirjoittaa vaikka mitä, lentomatkailusta ja siskontyttöjen hellyyttävästä huolenpidosta. E sai valita aamuisin Tipu-vauvalle vaatteet ja sunnuntai-iltapäivänä tytöt halusivat herättää hänet suukotellen päiväunilta.

Niin ne hymyt. Plussana niissä on sekin, että on tosi kiva saada positiivista palautetta vauvalta :) Ennen oli vain itku- ja normaalitila. Nyt on uutuutena myös iloinen vauva! On kiva huomata, että hän tosiaan myös tykkää niistä asioista, joista olen epäillytkin hänen pitävän. Esimerkiksi kylvystä ja hiusten (kyllä niitä on, vaikka kaljultahan tuo kuvissa näyttää) harjaamisesta.

Muutenkin vauvan käyttäytyminen alkaa olla jo vähän ennustettavaa. Sekin helpottaa yhteiseloa huomattavasti. Kunnes tulee ilta ja se ei enää ole sitä. Öisin taas yleensä jatketaan rauhallisesti.

Iltaisin on tosiaan taas ollut vähän enemmän itkuisuutta ja vauvan on välillä vaikea rauhoittua/rentoutua. Kuulin, että vauvalle voi perätilasta ja sektiosta jäädä erilaisia jännitystiloja. Siksipä tällä viikolla käydään vyöhyketerapiassa. Ei siitä haittakaan varmasti ole.

Ai niin, neuvolaterveisiä viime viikolta vihdoin. Vauva 7 viikkoa, 5,7 kiloa ja 59 cm. Hienosti vauva siis kasvaa täysimetyksellä. Pieni hymy irtosi lääkärillekin :) 

Äidilläkin jälkitarkastuksessa kaikki okei (törröttävä tikkikin lähti kun lääkäri rapsutti ruven pois) ja kiloja nyt jäljellä joku 3 (saa ollakin kunnes alan urheilla kunnolla). Hienosti äiti siis kutistuu täysimetyksellä :)

Alla paras hymypoikakuva tähän asti. Videokin on, mutta se sisältää niin järkyttävää äidin lepertelyä, ettei kehtaa jakaa julkisesti :D

Miten meillä nukutaan ja uusi arki!

Miten teillä nukutaan? Yleinen kysymys vauvaperheille. Ihan ookoo, on yleisin vastaukseni. Ja se on totta. En ole ollut missään vaiheessa, lukuunottamatta yksittäisiä päiviä, mitenkään tosi väsynyt. Vauva nukkuu joka yö ainakin yhden 3 tunnin pätkän. Alkuun nukahdin kuin tukki kun pääsin sänkyyn (tai no ihan alkuun valvoin vauvan hengittämistä vahtien), mutta nyt nukahtaminen ei aina onnistu kuitenkaan heti. 

Mutta siis öissä on ja ei ole rytmiä. Viime aikoina nukkumaanmenoaika on venynyt jopa kahteen ja herääminen puoliin päiviin, mutta eilen illalla vauva nukahti yllättäen jo 23 jälkeen P:n syliin. No puolilta öin hän kuitenkin hermostui pinnasängyssä ja otin hänet viereen syömään. Siitä hän heräsi 3.30 ja menimme vaipanvaihdon (huoh, hoitopöydällä aina tulee pissa ja kakka ja pissa ja kakka, yöllä aika hermoja raastava rumba) jälkeen sohvalle syömään. Tällä kertaa vauva halusi myös seurustella, muutaman kerran hän on heittänyt myös jo öisen hymyn. En vieläkään kyllä ole vakuuttunut hymyjen tarkoituksellisuudesta.

Pinnasänkyyn vein unisen vauvan klo 5 jälkeen ja pienen silittelyn ja tuttitaisteluiden jälkeen nukahdimme molemmat. 

Klo 7.45 vauva taas heräsi ja kävin vaihtamassa vaipan. Usein aamuvaipanvaihdon yhteydessä jätän pukematta vauvalle ja loppuaamu vietetään saman peiton alla ihokontaktissa. Tällä kertaa napsautettiin myös P:lle kahvi päälle (illalla kahvinkeitin valmiiksi, aamulla kahvia hänelle mukaan töihin ja mulle termariin, uusi rutiini!) ja palattiin sänkyyn. P lähti töihin, vauva söi ja torkkui ja minäkin torkuin vielä klo 10 asti. Vauva jatkoi unia ja minä nousin aamupalalle.

Tämä rytmi kelpaisi! Itsekin sain unta 6-7 tuntia yhteensä. Ensi yönä on kuitenkin eri meininki taas :)

P tosiaan palasi tänään töihin. Tipun ensimmäiset 40 päivää saimme viettää kolmestaan. Aika korvaamatonta, ihanaa ja helppoakin kun on ollut kaksi käsiparia. Alkuun tietysti myös välttämätöntä kun itse toivuin vielä leikkauksesta.

Aika moni isä sanoi etukäteen, että isyyslomaa ei kannata pitää heti alkuun, mutta meille tämä ensimetrien yhdessäolo toimi kyllä erittäin hyvin ja oli ihan ainutlaatuinen ajanjakso elämässä. Nyt totutellaan uuteen arkeen, joka on jännittänyt mua etukäteen aika paljon. 

Ensimmäinen uuden arjen päivä sujuu yllättävän hyvin! Paukkupakkanen pitää meidät sisällä ja rennoissa meiningeissä, usein ne pisimmät päivätorkut nimittäin ollaan oltu menossa jossain tai vähintään vaunulenkillä... Nyt sisällä ja äitihän käytti tilaisuuden hyväksi ja bloggaa :)

Uhattiin viettää koko päivä sängyssä, mutta siirryttiinkin sohvalle katsomaan rästiinjääneitä sarjoja ja goisaamaan. Huomatkaa äitityyli, eripari villasukat. Parit häviksissä jo kuukauden!

20 pakkasiin lähdettiin autoreissulle näissä villatamineissa. Made by täti ja mummu.

Imetystyyny on paras paikka nukkua.

Jännitimme junnujen mm-turnausta yhdessä. Ratkaisuhetkellä P oli vessassa vaihtamassa vaippaa ja minä keittiössä tekemässä erittäin myöhästynyttä iltapalaa. Babylife... Onnea pikkuleijonat!

Minä ja vauva 5 viikkoa.

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui makuuhuoneen ikkunasta raketteja ihaillen. Imetin samalla vielä hetkeä aiemmin mahakipua itkenyttä lasta. Pussasin P:tä. Halusin painaa muistiin sen hetken.

Mietin vuoden takaista uutta vuotta. Olin silloin apea, join ihan liikaa kuohuviiniä ja kompuroin kaupungilla. Okei, hauskaakin toki oli!

Mutta vuosi 2015 muutti kaiken. Vauva tuli ja muutti aivan kaiken. Tunteet, arjen, roolit, arvot, suunnitelmat, odotukset, toiveet. Elämän. Oman lapsen saaminen, hänestä vastuussa oleminen ja hänen rakastamisensa on sekä hurjinta että hienointa, mitä olen koskaan tehnyt tai kokenut. On kunnia saada olla äiti ja lupaan tänäkin vuonna, ja kaikkina vuosina tämän jälkeen, yrittää siinä tehtävässä parhaani.

Tästä heräsin vuoteen 2016 klo 12! Oho! Toki menimme nukkumaan vasta klo 01.30, imetin klo 6-8 sohvalla ja otin vauvan viereen syömään klo 10. Plus pari vauvan ähinään heräämistä, tutin antamisyritystä, vaipanvaihtoa ja käsi pinnasängyn puolelle nukahtamista. Mutta hyvä yö!