Sori, ei oo oikein huvittanut kirjotella. Ei oo huvittanut oikein mikään, enkä oo oikein saanu mitään aikaiseksi. Oon ollut vähän pihalla tässä. Paralyzed from the neck up someone might say.
Mukavia iltoja olen vietellyt sekä synttärien (viime viikon to, la ja tämä ti) parissa että sellaisten tyyppien kanssa, joita näkee vähän harvemmin. Se on kyllä ihanaa aina muistaa, että kuinka ihania ihmisiä sitä tunteekaan. Joskus se pääsee meinaan unohtumaan ja huipputyyppejäkin voi nähdä vaan pari kertaa vuodessa, vaikka vois nähdä paaaljon useammin. Ei pitäis ottaa ystäviään niin itsestäänselvinä.
Mutta mukavista ihmisistä ja tapahtumista huolimatta mun pää, se on ollut jotenkin sumea ja ajatukset häiriintyneitä. Väliaikaista uskon. Jotain hormonaalista. Säikkyilen ja herkistelen koko ajan. Ei ymmärrä. Mutta väliaikaista. Pakko olla.
Lauantaina oltiin tosiaan Tallinnan synttärireissulla. Anna ja Heini saavuttivat kypsä 50 vuoden iän. Onnea tytöt, toivoo kiva kaksnelonen. Mahti reissu, 14 ihmistä. Vanhaa ja nuorta. Olutta ja hyvää ruokaa ja sitäkin parempaa seuraa. Hauskaa tehdä välillä jotain erikoista, vaikka se olis vain Tallinnan reissu niin onhan se melkein ulkomaan matka kuitenkin. Jonkun "hyvä" idea oli pitää kirjaa kaikista juotavista mitä juo. Mun lista oli aika pitkä ja turhan yksityiskohtainen. Yksi mielenkiintoinen kohta listalta löytyy: "Anssi on pahoillaan (tämä ei ole juoma)"... Ha ha.
Mukava lauantai päättyi hienolla tavalla kahden räyskän kotiin laahustuksen ohessa käymään keskusteluun onnellisuudesta ja sen monimutkaisuudesta. Kerran sanoin terveyden hoitajalle koulussa jonkun terveyskeskustelun yhteydessä, että antaisin elämälleni arvosanaksi kasin. "No voi kauhee, mitä sun elämässä pitäis tapahtua, että se ois edes 9-?" Ja minä kun meinasin että kasi on ihan kiva. Ihan hyvin menee. Perussettiä, ei suurempia huolia. Nyt mä en enää oikein osaisi arvostella elämääni numeroin. Ei ole mitään yhtä numeroa... Että kaikki osa-alueet olis täysiä kymppejä tai että kaikki olis nelkkuja. Varsinkin kun ei oikein tiedä mitä sitä elämältään haluaa... Kuten sanottu sekavaa on (Heenun päässä) tällä hetkellä.
Se on monimutkaista. Tultiin siihen päätökseen yön pikkutunneilla, kun keskustelu jatkui vielä viimeisillä voimilla huokauksina sängystä toiseen.
Isi kävi sunnuntaina ja vei syömään nepalilaista. Se oli eri mukavaa. Ilta oli mälsä. Ja Gilmoren tytöt loppu, APUA. Toivottavasti se aloitettais alusta, niinkuin Frendit. Se olis kivaa ja toivottavaa.
Tiistaina juhlittiin Antin synttäreitä, joissa oli tarjolla kolmea eri kakkua Ö_ö Se oli mahtavaa vaikka kaikkia maisteltuani tulikin vähän pullukka olo. Siellä oli myös Antin vuoden vanha siskontyttö Ada, joka oli söpönen, mutta sai munt vähän ikävöimään meiän omaa tsirpua kahdella aa:lla.
P.s. If Bush doesn't believe, it is NOT happening!
P.p.s. Ai niin ja hauskaa karkauspäivää! Kosikaa toisianne :)
No comments:
Post a Comment