27

Olen nyt 27.

Vietin syntymäpäiviäni pienien kemujen muodossa Helsingissä perjantaina ja lauantaina Turussa Anna Kareninassa. Kokonaisuudessaan oikein hauska viikonloppu. Kiitos kaikille osallistujille, kiitos muistaneille, kiitos lahjoneille ja erityiskiitos perjantain keittiötiimi!

Anna Kareninasta on vaikea sanoa mitään. Se kai pitäisi itse nähdä. Siinä oli paljon hirmu hyvää (fyysisyys, lavasteet, osa symboliikasta) ja paljon aika huonoa (huutaminen, vaikea seurattavuus, osa symboliikasta). Suosittelisinko vai en? En ainakaan kerran viidessä vuodessa teatterissa käyville. Ja ehkä kannattaa katsoa ainakin elokuva ensiksi, jos ei tuhatsivuiseen kirjaan jaksa tarttua, että tietää juonen etukäteen. Itse en tiennyt.

Kokeilin myös yhtä uutta asiaa syntymäpäiväni kunniaksi. P vei minut Turussa syömään Le Porc –nimiseen ravintolaan, joka on kai ranskalaistyyppinen ja söin siellä etanoita. Nam. Limaisia joo, mutta ei läheskään niin sitkeitä kuin pelkäsin. Voisi syödä uudestaankin ihan mielellään.

Mummo soitti sunnuntaina onnittelupuhelun, jossa hän totesi että muistaa kyllä meitä suvun pienimpiä sitten vielä jouluna, vaikka synttärilahjaa nyt ei tullutkaan. "Pienten porukkaan" kuuluu itseni lisäksi serkun 15-vuotias poika, 8-vuotias serkkutyttö ja Aada. Kysyin, että jokohan mä sitten pyristelen tästä nuorimpien porukasta ulos kun täytän 30 vuotta.

”Katotaan sitä sitten, siihenhän on vielä monta vuotta.” Niin siihen onkin, kiitos mummo!