Kävin torstaina ensimmäisessä vassaritapaamisessa (jos alkuviikon kirjepostaus ei auennut, niin ehkä tämä auttaa). Siitä tuli hyvä mieli, kuka sitä nyt ei tykkäisi olla samanmielisten ihmisten ympäröimänä.
Paljon on tehtävää, se tuli huomattua. Nuorille osaajille on kysyntää, sekin tuli huomattua. Paikallisjärjestöjohdon (mukana myös yksi kansanedustaja) silmät ihan kirkastuivat paikalle saapuneiden ihmisten määrästä. Jytky toi tähänkin vasemmistoyhteisöön kymmeniä uusia jäseniä, joista osa valmiita aktiivisesti toimimaan. Me included.
Tästä se poliittinen taival siis alkaa vuosien pähkäilyjen jälkeen. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että sain vihdoin tartuttua tuumasta toimeen. Tsädäm. Eikä tämä nyt mitenkään pahalta tunnu. Että piti valita "vähiten pahin". Päinvastoin. Hyvältä tuntuu. Ois samantien voinut tehdä tämän jo kauan sitten. Turha kuitenkin jossitella...
Eiköhän mulle sopiva tehtävä sieltä joukosta löydy, tiedä vaan vielä minkälainen. Todennäköisesti pääsen käyttämään omia vahvuuksiani, jotka löytyvät luonnollisesti viestinnän puolelta.
Yhdestä olen varma - paikkani ei ole vasemmistonuorten parissa. Vaikka sinnekin pyydettiin. ”Olen henkisesti yli kolmekymppinen”, vastasin kun tiedustelivat ikääni sen varjolla, että nuorisojärjestöihin voivat kuulua kaikki alle 30-vuotiaat.
Hanna likes this very much.*Peuk, peuk*
ReplyDelete