Raskausviikko 19

Uusi viikko alkoi ja äitiyspöksyt sujahtivat aamulla jalkaan. Sain naapurin samankokoiselta tuoreelta äidiltä muutamat housut ja paitoja ja peräti yhden imetysmekon lainaan. Tosi kätevää, ei tarvinnut heti itse rynnätä ostoksille. Ja enpä mä tiedä aionko paljon mitään ostaakaan.

Pökät tuntuivat hiukan pellevarusteilta. Vaihdoinkin ne parin päivän kokeilun jälkeen hameisiin ja legginseihin vielä. Omiin farkkuihin en jaksa enää runnoutua.

Kävin myös niissä kilpirauhaskokeissa ja kaikki arvot olivat ihan normaalit.

Mahaa on hiukan alkanut särkemään. Raskauskollega epäili niitä liitoskivuiksi. Ehkä ovatkin. Tuntuvat ikään kuin kasvukivuilta. Jos nyt lapsuudesta sellaisia oikein muistan.

Liikkumista tuntuu nykyään päivittäin. Ehkä hanakimmin illalla, mutta myös päivän mittaan silloin tällöin. P ei ole niitä vielä tuntenut. Aamuisin selällään maatessa vatsan keskellä on pinkeä pallo.

Klikkaa mua -sarjassa oli joulu ja syötiin joulutorttuja ja glögiä. Yhtenä "kesäisenä" heinäkuun päivänä keittelinkin sitten kesäkeittoa ja paistelin uunissa joulutorttuja. Tarjosin omalle isällenikin ja vein mökkireissulle tuliaisiksi. Hyvin maistui kaikille, turhaan on se leivonnainen brändätty vain yhteen vuodenaikaan sopivaksi.

Tipu on tällä hetkellä hereillä noin 6 tuntia päivästä. Menossa on hänellä tiukka kasvupyrähdys. Sukupuolielimet on jo kehittyneet (niitä yritetään pällistellä täältä ulkomaailmasta sitten ensi viikolla) ja kina ihon päälle. Eka kakkakin alkaa jo muodostua! Niskasinappeja odotellessa!

Pomo palasi lomilta ja kerroin hänelle raskaudesta. Se oli yllättävän vaikeaa. Eikä sitä yhtään helpottanut se, että pomo ehti juuri ennen uutista kehua kauniin sanoin ja kertoa minulle, että yrittää saada minulle sekä tittelin muutosta että palkankorotusta. Sinänsä kyllä ne sanat myös lohdutti, uskoisin että minua on työpaikka odottamassa äitiysloman jälkeenkin. Ei ole määräaikaista työelämää elävälle ihan sanottu juttu se.

Jotenkin minulle vasta nyt valkeni, että olen jättämässä työelämän joksikin aikaa. Kesäloman jälkeen minulla on 11 viikkoa töitä jäljellä. Mitä ihmettä?! Ja tuleeko meille siis vauva?!

Ja tänään on... Tattadaa, juhlallinen puolivälipäivä! Sen kunniaksi otin kuvan. Vähän mukavuusalueeni ulkopuolella tämä (huomatkaa jännittynyt nyrkkiin puristettu käsi) ja ei siinä vielä tosiaan paljon mitään ole, mutta ehkä sitä kehitystä on sitten hauska jälkeenpäin katsoa kuitenkin. 

Puoliväli"maha" (20+0):