Raskausviikko 23

Mikä ihana pyöreä kaaso täällä! huudahti yksi täysin minulle tuntematon häävieras.

Töissä kerroin lopuille työkavereille lomalta palattuani ja ainakaan yhdelle naispuoliselle ei asia enää tullut yllätyksenä, vaikka töissä olen käyttänyt tarkoituksella aika löysiä vaatteita.

Haettiin pitsaa ravintolasta mukaan ja meitä ennen oli naisia samoissa puuhissa ja he jäivät tiskille notkumaan. Meidät tarjoilija ohjasi kuitenkin pöytään istumaan ettei tarvitse seisoen odottaa. Oliko se mun maha vai P:n pahanlaatuinen hääkrapula, jota tarjoilija hyysäsi?

Jotkut ihmiset katsoo mua hymyillen. Onko ne hymyilleet aina vai hymyileekö ne vaan nyt?

Eli maha on ilmeisen esillä jo. Ja on se painokin ottanut pienen harppauksen ylöspäin. Johtuuko se sitten lomalla kehittämästäni addiktiosta huoltoasemien munkkirinkilöihin (jäde on so last summer) vai tästä nopean kasvun ajasta raskaudessa, niin mene ja tiedä. Varmaan se on hyvin tehokas yhdistelmä kesäkilojen kartuttamiseen ;) Lähes viisi kiloa se paino on joka tapauksessa tässä kohtaa noussut.

Anopin mielestä menee vielä kaljamahasta ja mummoni sanoi, että olen laihtunut. Hän toki on nähnyt minut viimeksi viime kesänä ja itse asiassa en vieläkään paina sitä mitä viime kesän lopulla painoin, koska tuossa viime syksyn ja talven aikana onnistuin painoa pudottamaan ihan reippaasti. Eli oikeassahan mummo sinänsä oli!

No tässäpä tämä, maha 24+0:

Kuten jo kerroinkin hääpostauksessa liikkeet tosiaan ovat alkaneet voimistua. Niitä tuntuu nyt ihan ympäri vuorokauden. Yhtenä päivänä painoin parilla sormella mahaa ja Tipu tökkäisi takaisin. Neuvolassakin terveydenhoitaja sanoi, että tunsi vastustusta sydänäänianturia vasten.

Neuvolassa tosiaan käytiin 3. kerran. Kaikki hyvin, mietityttänyt hemoglobiinikin oli vielä ihan normaalin rajoissa. Nyt on sitten syksyn kalenterissa sokerirasitusta, perhevalmennusta ja neuvolalääkäriaikaa. Olen aina pyytänyt aamuaikoja, ettei tarvitse töissä säätää, mutta neuvolalääkäriä sovittaessa lokakuun lopulle tajusin, että olen silloin jo äitiyslomalla. Mullahan on silloin vapaapäivä! Aika sovittiinkin sitten puolille päivin :)

Sain myös raskaustodistuksen, jolla voi anoa sitten äitiyspakkausta. Se kuulemma saattaa tulla parissakin viikossa tilaamisesta, että enpä tiiä tilaisiko jo vai säästäisikö sitten fiilistelyt myöhempään? Lisäksi on tietty sitten se säilytys. Tilaa! Pitäisi tehdä tilaa tänne kotiin...

Pyöräily on alkanut tuntua vähän ikävälle, tuntuu että jotain on vaan tuossa alavatsalla tiellä kun poljen. Tänään piti työmatkalla kerran pysähtyä kun vatsaa alkoi kivistää. Toistaiseksi aion jatkaa pyöräilyä, mutta pitänee sekin ottaa iisimmin. Hiukan jotenkin ärsyttääkin, en ehkä ole ihan osannut valmistautua tähän kropan muutokseen.

Mietittiin P:n kanssa, että minkähän näköinen Tipu meille syntyy. Onkohan se söpö? Sanotaan, että oma lapsi on maailman söpöin ja olen kyllä aina vähän epäillyt sen paikkansa pitävyyttä. Sitten tajusin, että mun siskontytöthän ovat kyllä aivan selvästi maailman suloisimmat lapset. Että joko ne tosiaan vievät voiton söpöimpien lapsien kilvassa tai sitten siinä on osanen sitä tunnepuolta mukana... Vaikee kyllä uskoa, kun ne vaan on niin söpöjä!

Entäs sitten se, että oman lapsen kakka ei haise... Onks se totta?