Maanantaina me käytiin perhevalmennuksessa vol 1. Aiheena synnytys. Se oli juuri niin vaivaannuttavaa kuin kaikki olivat varoitelleetkin. Monihan jättää sen käymättä, mutta itsellä riittää uteliaisuutta myös tällaiseen. Paljoa sieltä ei tietoa kyllä herunut, synnytysvideo antoi ehkä tietynlaista varmuutta asiaan. Että tolleen se sitten tapahtuu ihanneolosuhteissa.
Ja muutama vaistoihin liittyvä asia jäi valmennuksesta käteen. Esimerkiksi se, että vauva ryömisi rinnalle syntymän jälkeen itse, jos hänelle annetaan siihen tilaisuus. Jos jollain on tästä tietoa/kokemusta, niin mielelläni kuulen lisää! Kaikenlaista sitä siihen synnytykseen liittyy ja menenkin kuuntelemaan lauantaina lisää maksulliselle synnytysluennolle. Huomatkaa, minähän valmistaudun!
Valmennukseen osallistujat olivatkin sitten vähän jännempää porukkaa. Kaikenlaista tallaajaa siellä oli "lapsivesi maistuu lihakeitolta" -läpänheittäjästä lantiotaan vähän turhan innokkaasti vatkaavaan kätilöön... Kotimatkalla sanoin P:lle, että "kiitos kun oot noin normaali".
Tällä viikolla sanoin puolestaan Tipulle: "ärsyttävä kakara, pois sieltä mun kylkiluista". Vähän nätemmin kai pitäisi opetella omalle lapselleen sitten puhumaan. Mutta tosiaan välillä hänen asentonsa ovat mun kannalta todella ikäviä. Joku raaja esimerkiksi tuntuu aina välillä löytävän virtsarakkoni ja yllättävä vihlaisu tuntuu aikas inhoittavalta.
Kuvittelin yhtenä päivänä Tipun jo kääntyneen pää alaspäin (ehkä hän olikin vähän aikaa), kun hänen hikkansa tuntui todella alhaalla, mutta heti seuraavana päivänä väittäisin että hän oli mahassa sivuttain. Pylly toisella sivulla ja pää toisella.
On se myös kivaa, että sen pennun tuntee nyt jo koko ajan. Ei yleensä tarvitse pysähtyä kuulostelemaan kovin pitkäksi aikaa, että taas jotain tuntuu, jos ihmetyttää. Vaikkei mulla ole vertailukohtaa, väittäisin että aika rauhallinen Tipu kuitenkin on.
Mulle on tullut kiloja nyt 8-9. Täytyy sanoa, että oon painoon suht tyytyväinen ja jos tässä ei nyt mitään kummallista tapahdu niin varmaan päädyn aika sellaiseen peruspainonnousuun (10-13 kiloa) koko raskauden osalta.
Tietty lopussa voi tulla turvotuksia yms. vaikka niitä vastaan olen kuulemani mukaan ihan tietämättäni taistellut juomalla paljon vettä. Siis sitä menee! Varmaan 5 litraa päivässä. Mummolassa meinasi ahdistus iskeä, kun siellä ei vettä saakaan hanasta vaan tulee kannettuna. Ei mulla ole hirveä jano, jotenkin sitä vaan tekee mieli. Merkittävää vessalla ramppaamisen lisääntymistä en ole edelleenkään kyllä huomannut, öisin herään vieläkin sen tutun kerran (taisin herätä sen kerran ennen raskauttanikin useimpina öinä). Nyt ongelmaksi on kyllä tullut uudestaan nukahtaminen, koska ajatukset alkaa pyörimään niin kovaa päässä.
Viime viikkoina kropassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, ehkä tukisukkien satunnaisesta käytöstä on ollut apua. Bio-oil palasi myös rasvausrepertuaariin. Sunnuntai-iltana huomasin, että navan voi jo "pompauttaa" ulos. P:stä se oli kiehtovaa, minusta vähän ällöä. Vähän niin kuin se, että makuulle vähänkin huolimattomammin käydessä maha työntyy vatsalihasten välistä oudonmalliseksi tötteröksi. Lisäksi toisessa kyljessä muljahtelee jotain painaessa. Jokin sisäelin tai lihas? Ei sekään elämää haittaa, paitsi jos sitä alkaa itse muljauttelemaan. Niin kuin tietty on pakko. Ja ynähtää perään, että yyyyyyyh, mikä tää on.
Mahakehityskuva vielä loppuun. Viikot 20, 24 (elokuu näkyy ihonvärissä), 28 ja 32 (tältä aamulta). Jostain syystä nyt näin neljän viikon välein. Ehkä loppua kohti voisi tiivistää tahtia.
Näitä kuvia kun katsoo, niin maha jotenkin näyttää kasvaneen joka suuntaan eikä vain ulospäin. Ja tuolleen, että joku ois vaan puhaltanut ilmaa sinne. Piukeentunut se onkin ja minusta nyt vasta viimeisen kuukauden aikana alkanut näyttää oikeasti raskausmahalta eikä mene enää kaljarepusta... Ehkä kuvissa vähän hämää se, että tissit on kasvaneet myös niin toi mahankasvu ei näytä niin suurelta :D
No mutt hei, miltä näyttää? Onks tyttö- vai poikamallia?
No comments:
Post a Comment