Ei täyttää vuosia, juhlia yötä myöten ja vielä brunssitellakin koko sunnuntaita. Juhlien täyttämästä viikonlopusta lisää vielä erikseen. Ihanaa oli, mutta vasta nyt keskiviikkona alkaa elämä tuntua millään tavalla normaalilta.
Johtunee myös siitä, että tällä viikolla on ollut myös vähän univaikeuksia. Hyvää asentoa on jo vaikeampi löytää, mahaa särkee joissain asennoissa ja vessassakin on joinain öinä tullut ravattua useampaan otteeseen. Aamulla uni katkeaa viimeistään kahdeksan aikaan, vaikka olisi miten pyöriskellyt koko yön.
Maha, maha, maha -olo jatkuu. Kenkien laittaminen jalkaan on uudella ulottuvuudella. Pyydän P:tä kyykistymään laittamaan sähköjohdon pistokkeeseen ja kaveria kaupassa nostamaan pudonneen tavaran. Onnistuuhan nämä toiminnot vielä, mutta hankalampaa on. Ja sisältävät paljon puuskuttelua ja pärräystä.
Napakuulumisista sen verran (viime viikollahan totesimme, että sen saa jo pompautettua ulos), että yhtenä iltana huomasin sohvalla röhnöttäessäni, että se myös pompahtaa itsestään ulos kun yskäisen. P sai tätä uutta ominaisuutta esitellessäni aivan hervottoman nauruhepulikohtauksen. Halpojen hupien lista sen kun kasvaa!
Painossa meni se +10 kiloa rikki ja vaikka se oli tiedossa ja tulossa, niin jostain syystä se kuitenkin vähän häiritsi. Vaikka kyllähän minä tässä loppuraskaudesta olen ollut aika paljon "sallivampi" itseäni kohtaan mitä syömiseen tulee. Äitiysloman alettua pitänee kuitenkin nyt yrittää vielä joku kontrolli pitää.
Urheilemaan onneksi pystyn edelleen. Kävelyllä (sauvat tai ilman) käyn useamman kerran viikossa. Kerran viikossa teen lihaskuntoa ja silloin tällöin olen käynyt uimassa.Tästä viikosta eteenpäin alkaa 5 kerran kurssi vesijumppaa odottaville. Toivotaan, että neuvolalääkäri ei totea mitään syytä välttää uimahalleja, koska äitiyslomalla olisi tarkoitus käydä sen lisäksi myös viikottain uimassa. Kun oletettavasti marraskuun sadekausikin vähentää ulkoiluintoa.
Lääkäri toivottavasti myös kertoo Tipun kääntyneen, vaikka vähän epäilen kyllä että hän ehkä vetää vielä volttia. En ole kyllä missään vaiheessa kunnolla erottanut potkujen ja käsien aiheuttamien tönäisyjen eroja. Luulen, että sellaiset topakammat ovat potkuja ja niitä tuntuu tuossa keskivatsalla enemmän. Jalan (tai jonkun erillisen osan) myös tuntee sormilla painettaessa, jos se sattuu ihan tuossa pinnassa olemaan. Mutta koska Tipu on sikiöasennossa, niin päähän voi olla missä vaan vaikka jalat ovat keskellä. Ja pää ja pylly ovat kai aika samantuntuisia, että mikä nyt sitten missäkin on. Tiedä sitä!
Ajattelin ottaa mahakuvia nyt kahden viikon välein loppuraskauden. Eli tässä tämän aamun 34+0. Parin viikon takaiseen kun vertaa niin kasvanut se on suht vähäsen ja hitusen se on mielestäni myös laskeutunut. Auringonvalon puuttuminen myös saa seinän näyttämään ihan eriväriseltä kuin aiemmissa :) Just sayin!
 |
| Mahakuvaussessioissa tällä(kin) viikolla aiheena komiikka. |
No comments:
Post a Comment