Kahdet kädet ja nyt Arvon liikkuessa ja noustessa seisomaan (!!) erityisen tärkeät eli kahdet silmäparit/korvat/nopeat reagoinnit koko päivän. Kolme viikkoa! Se on lomaa se.
Kokopäiväkoti-iskäilyn lisäksi tietysti on tiedossa arjesta poikkeavaa reissailua ja mökkeilyä ja täysin siemauksin tätä ekaa perhekesää. Vähän on luvassa myös festarointia, tuulahduksia menneiltä remukesiltä!
Blogissa on ollut hiljaista, koska kaikki ajatuspolut vievät tällä hetkellä yhteen ja samaan. Ei varmaan kiinnosta lukea "olen väsynyt", "olen tosi väsynyt", "väsyttää", "hei tänään ei väsytä yhtä paljon kuin eilen", "Arvo nukkui huonosti, huonommin...".
Se nyt on kuitenkin ollut kesän teema - rikkonaiset yöt ja 50 väsymyksen sävyä.
Viime yönä ehkä enkat, varmasti yli 10 herätystä. Voitte laskea huviksenne, montako minuuttia jää väliin kun itse olin sängyssä 23-07.30. Niin katsokaas, ei tätä väsyneen äidin tilitystä jaksa kukaan. En edes minä itse :D
Ja ei tilanne oikeasti ole niin paha, olen päivisin ihan toimintakykyinen äitinä/ihmisenä edelleen, mutta kaikki ylimääräinen on nyt jäänyt vähän vähemmälle. Paras neuvo tuoreille äideille: tee just se, minkä jaksat!
Arvo ei ole kestovaippaa nähnyt viikkokausiin, pakastin tyhjenee kovaa vauhtia vauvaruoista (onneksi tein silloin kun jaksoin!) ja hän nukkuu yhä enemmän vieressä (10 kerran pinnis-tissi-pinnis-sarjakortteja ei ole myynnissä meidän perheessä!).
Teet, minkä jaksat ja mieti myös, että onko tiellä ehkä vain joku oma "periaate", jota voisi harkita uudelleen. Kuten mulla se perhepetikammo. Siitä piti vaan itse päästää irti ja elämä helpottui kummasti. Se, että nyt on näin, ei tarkoita että sama jatkuu vuosia/loppuelämän. "Tottuu nukkumaan vieressä, eikä muualla nuku!" Alla olevat kuvat toimikoot todisteena, että nukkuu muuallakin.
Mutta nyt siis keskityn tähän lomaan. Ihanaa kesää! Kuvituksena Arvo nukkumassa erinäisissä paikoissa... tietysti päivisin (pystyn vielä nauramaankin tälle!)!
No comments:
Post a Comment