Arvo 8 kuukautta

Arvo täytti jo 2/3-vuotta. Hän istuu, nousee seisomaan, konttaa (tai oikealla jalalla kontataan ja vasenta käytetään karhukävely tyyliin) ja hampaitakin on suussa jo kuusi kappaletta. Tajusin yhtenä päivänä, etten enää koskaan näe poikani hampaatonta hymyä. "Paitsi jos se menee NHL:ään, niin sitten...", mies huomautti.

Strategiset mitat 8,25 kg ja 71 cm. Hoikka poika, mutta käyrillä kasvaa normaalisti. Nuppikin paisuu (normaalisti), totesi kiva kesäterveyskeskuslääkäri.

​​​Yö kestää noin 21-09 X-määrällä heräilyjä. Ei enää kymmentä hetkeen, ehkä noin viisi. 
Imetän edelleen päivisin ruokailujen yhteydessä ja yöllä. Ruokaa Arvo vetelee parin kolmen tunnin välein 4-5 kertaa päivässä. Välillä menee jo ihan reippaita satseja, välillä vaan muutama lusikallinen. Banaania koska vaan kuinka paljon vaan!

Entäs millainen tyyppi Arvo on?

Ongelmani Arvon persoonaa kuvaillessa on ollut kuvitelma, että vauvat ovat aika samanlaisia. Nyt kun mulla on oma, kuvittelen muiden vauvojen olevan tämän kappaleen kaltaisia.

Mun onkin hiukan hankalaa siis mieltää mikä on Arvon omaa persoonaa ja mikä nyt vaan sitä vauvahommaa. Sanoisin, että puolen vuoden rajapyykin jälkeen asia on käynyt vähän selvemmäksi. 

Ja oikeastaan nämä luonteenpiirteet ovat hänessä olleet nähtävissä jo aiemmin, itse vain olen huono havannoija. En minä koskaan huomaa ihmisten uusia hiustyylejäkään (puhumattakaan silmälaseista, kengistä, laihtumisista, uusista poikaystävistä... raskaustutka mulla on kyllä melko pettämätön), niin mitenkä voisin oman lapseni luonteenpiirteiden havannointiin taipua.

Arvo on sosiaalinen eikä vielä ole vierastanut. Hän ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin ollessaan virkeä ja on onnellisimmillaan kun vieras ihminen kiinnittää häneen huomiota. 

Tallinnan reissulla ravintoloissa toivoin, että hän saa jonkun kuikuilukaveriksi, koska sillä tavalla hän jaksaa pysyä paikallaan. Minusta on valloittavaa, kuinka hän saa ihmiset pauloihinsa. Kuka nyt ei rakastaisi tyyppiä, joka vauvakielellä kujertaa "hei juuri sinä, katsohan minua, juuri sinä kiinnostat minua ihan älyttömästi, hymyile ja mäpä hymyilen takaisin." 

Ihmisten reaktioita on ihana seurata. Joskus kun näen vähän yksinäisen oloisen vanhuksen toivon, että hän katsoisi Arvoon sillä hänestä saa heti kaverin. Edes ohikiitäväksi hetkeksi.

Jos kaveria ei löydy ja vanhemmatkaan eivät jaksa kevätjuhlatemppuja järjestää, pitäisi päästä lattialle ja liikkeelle. Eräs eläkkeellä oleva lastenlääkäri kiinnitti huomiota juuri Arvon tapaan hakea kontaktia ja hänen kiinnostukseensa aivan kaikkea kohtaan. "Hänestä tulee tutkija". Vieraiden puolesta on veikkailtu lisäksi urkuria ja palomiestä. 

Arvo tosiaan on utelias. Ja rohkea. Äitiä ei tule kovin äkkiä ikävä kulmankaan takana, vasta kun kopsahtaa. Paikallaan oleminen pitkiä aikoja on tylsää, mutta aina vaan ei voi tuota joka paikan nuohoojaa laittaa lattialle.

Arvo on dramaattinen. Vaatteiden pukeminen on ollut maailmanloppu alusta saakka. Seuraksi ovat tulleet naaman pyyhkiminen, tylsyys ja noh, öiset tissinkaipuut. Kun harmittaa, hän haluaa kaikkien tietävän sen.

Arvo on määrätietoinen. Hän on oppinut asiat aina kiukulla, epäonnistumiset ovat harmittaneet. Jos on jokin tavoite, sitä kohti mennään. Esimerkiksi nyt ruokaillessa, jos Arvolla on liian suuri pala suussa hän ennemmin vetää leuan rintaan ja kiukulla muhjuaa palaa suussaan pienemmäksi kuin sylkee sen pois.

Arvo on sopeutuvainen. Vähän sellainen kaikki käy -tyyppi. Unta ja ruokaa sopivin väliajoin. Hoitajaksi sopii muutkin kuin vanhemmat, nukahtaminen onnistuu oikeastaan minne vaan (unesta on tullut kyllä herkempää kasvaessa) ja reissaaminenkin on aina sujunut. Uudet paikat, uudet ihmiset, kaikki kiinnostaa kunhan nyt joku kiinnittää vähän huomiota 😊

Sellainen on mun poika nyt 8-kuukautisena. Ihana. Enempi kuvia ja meidän kesälomaa voi seurata mun Instagramissa (uusimmat kuvat pyörii tuossa oikeassa palatassa myös).

Kunpa auringon päivät päälläsi ei päättyisi koskaan.