Pyöräilyura

Ostin pyörän. Ihka uuden Helkaman.

Tokalla kerralla kun poljin sitä, siitä putos lamppu. No, se on jo takuuhuollettu. Mutta vähän ärsytti kun kerran ostat "kotimaisen laatupyörän" niin siitä se tod. näk. Kiinassa tehty lamppu on sitten heti hajalla.

Noo. Kuitenkin. Olen polkenut Helkamallani töihin joitakin kertoja. Meiltä kotoa on kiva matka, monta reittiä - suht saman pituinen matka. Voi valita kumpaankin suuntaan sen reitin, missä on vähempi mäkiä ;)

En ole sen kummemmin määritellyt itselleni, mitä tällä pyöräilyllä haen. Reippaampaa elämäntapaa. Happihyppyjä toimistotyön ympärille. Hyötyliikuntaa. Check. Check. Check.

On näitä ylimääräisiä kilojakin, joista voisi päästä eroon mielellään (reittioppaan mukaan kulutan 6 palaa suklaata per päivä). Harmittaa vaan, että joka kerta kun tulee poljettua töihin niin ruokalassa on jotain hyvää jälkkäriä ja tulee sitten sitä otettua. Eli onko tilanne plusmiinusnolla?

Mutta entäs jos en pyöräilisi ja söisin silti jälkkäriä? Oisko tilanne silloin pelkkä plus? Eli teenkö sittenkin jotain oikein? Oisko jotain vinkkejä, miten sen jälkkäripöydän ohi kävellään?

Ei voi olla

Miten hyvä vappu oli?! Ihana! Ja millainen sää?! Paras!

Ja varsinkin nyt kun taas kylmenee.

Ja meille tuli tänään Antero Mertaranta pariks viikoks :)

Joskus toisin

Välillä munsta tuntuu, että elämä on yhtä hampaidenpesua. Että aina vaan seison siinä peilin edessä ja siirtelen surisevaa harjaa suussa sitä mukaa kun se ilmoittaa, että kohtaa pitää vaihtaa. Olen väsynyt, koska olen juuri noussut tai juuri menossa nukkumaan.

Nyt elämä kuitenkin tuntuu olevan yhtä juhlaa. Perjantaina, lauantaina. Huomenna ja tiistaina jatketaan. Mukana vanhoja ja uusia ystäviä.

Sunnuntain tässä välissä vietin mökin pihalla lukkojen taakse jääneenä. Avaimen tuojaa odotellessa nälkäiset lapset tilasivat pitsaa.


Ja tää aurinko! Hauskaa vappua!

Onnea.

Tänään minä ja P ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta. Aikamoista! Vastahan mä odottelin siltä tekstaria päivät pitkät.

Olin lauantaina yhdessä tilaisuudessa, jossa kuulin runon pätkän, joka meni jotenkin näin ja sopiikin tähän päivään:

Istuimme laiturilla. Puhuimme hiljaa ja mietimme tulevaa. 

Unelmoimme, että elämä olisi juuri tällaista.

Aamu

Meri näytti unelta.

Tai eihän sillalla seisoessa merta edes nähnyt. Täysin tyyni vesi valui yhdeksi yllä roikkuvan sankan valkoisen sumun kanssa. Aivan kuin ne olisivat yhdessä yrittäneet peittää jonkun salaisuuden taakseen. Sillan vieressä jököttävä kivi heitti varjonsa peilipintaiseen rantaveteen, mutta sen takana oli vain valkoista. Lentävät ja vedessä lepäävät linnut olivat kuin samalle paperille piirrettyjä. Tuohon väliin kuuluisi viiva.

Pistin aamulla uuden pallomekon päälle. Tennarit jalkaan. Hiukset sivuponnarille. Töihin kävellessä läppärilaukku hyppi selässä. Vai oliko se sittenkin koulureppu?

15.4.2012

Eka olin ihan että onpa siistiä. Leskenlehtiä. Kevät. Aurinko. Sunnuntai. Elämä on ihanaa.

Sit tajusin, että tostahan meidän on kahlattava lumisen metsäpolun läpi mökille. Ja mulla on jalassa rikkinäiset tennarit. Ja krapula. Kahden päivän krapula.

 

 Mutt kyllä se kannatti. Perillä sai käydä valmiiseen kalakeittopöytään, juoda kahvia (ja olutta) auringossa ja tutkia, mitä ensimmäisenä kasvimaalta pönkee ylös.

Pääsiäinen ja ihanat tuoksut

Meidän kotona on tänä pääsiäisenä tuoksunut pullalta, suppilovahverorisotolta, focaccialta, uunijuureksilta, paistetulta vuohenjuustolta, perunapiirakoilta ja kasvismoussakalta.

Hyvin on syöty.

Lisäksi siivottiin vaatehuone, ostettiin sekä istutettiin kesäkasvit, laitettiin olkkariin verhot ja käytiin pitkällä lenkillä, joka päättyi munkkikahveille rantaterassille (okei, oli siel vähän kylmä vielä).

Pitkäperjantain jättipullat

Lankalauantain focaccia

Pääsiäissunnuntain täydelliset munakoisot

Kotiranta 9.4.2012