Kom-teatteri - Kaikki isäni hotellit

Aivan mielettömän hyvä! Erinomaisesta kirjasta tehty erinomainen esitys. Näyttelijäkaarti oli mahtava ja koko esitys hyvin rakennettu ja viihdyttävä. Suosittelen lämpimästi. Jäi oikein hyvä fiilis.

"Omistautukaa elämälle!"

Kulttuuri vaihtui lennossa ginitoniciin ja hipattiin koko viikonloppu. Ja oli ihanaa. Käytiin uudistuneessa Jenny Woossa. Olihan se ihan jees, ei mikään uusi lemppari kyllä.

Ja nyt on taas sunnuntai ja huomenna on maanantai. Olen ehkä vähän loman tarpeessa (olen kai aina). Lyhyt sellainen on onneksi parin viikon päästä. Ja äidin kanssa on ollut puhetta kylpylälomasta Virossa.

Ja päivitys tekstiviestitilanteeseen. Niitä on ollut. Katsotaan nyt :)

Sanoja lounaaksi

15. joulukuuta kirjoitin näin: P.p.s. Lunta jes!

Haluan nyt perua nuo sanani ja pahoitella mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa. Kadun vilpittömästi tuota ajattelematonta tekoa.

Dokumentteja, dokumentteja, dokumentteja - ei tekstiviestejä

Huh. Katsoin kolmen illan aikana kuusi DocPoint-dokumenttia. Kaikki mielenkiintoisia. Toiset toteutukseltaan erinomaisia, toiset vähän heikompia. Olen täynnä tietoa. Täynnä kokemuksia. Täynnä ajatuksia. Luettelen tähän elokuvat, etten unohtaisi niitä.

- Hear my cry - Puolalainen mies, joka sytytti itsensä tuleen kesken elonkorjuukarnevaalien protestiksi neuvostovallalle.
- Chemo - Keskusteluja puolalaisen sairaalan kemoterapiaosastolla.
- The most dangerous man in America - Daniel Ellsberg, joka vuoti Pentagon paperit Vietnamin sodan aikaan.
- Videocrazy - Silvio Berlusconin Italiaan luoma mediamaailma.
- Sentenced for life - Puolalainen naisvankila.
- 21 Below - jenkkiperheen ongelmia. Teiniäiti, joiden kolmesta lapsesta yksi lapsi sairastaa parantumatonta tautia.

Ja silti. Kaikkien näiden elokuvien. Ihmiskohtaloiden ja ajatusten jälkeen. En voi ajatella muuta kuin yhtä tekstiviestiä, jota ei kuulu ja jota minäkään en ole lähettänyt.

Kyllä, olen hölmö nainen.

Vilnius. Vilna.

Tässä teille kaikille töissänne kärvisteleville (me included) ja töitä vältteleville vähän luettavaa megapostauksen muodossa :) Itse olisin kaivannut Vilna-vinkkejä silloin ennen matkaa, niin tässä niitä nyt seuraaville kaupunkiin suuntaaville oikein reippaalla kädellä. Ehkä joku ottaa niistää vaarin :)

Hotelli:

Hotel Europolis, Svitrigailos

Kolmen hengen huone 15 palveli kolmea naista oikein hyvin. Siistiä oli ja lämmintä. Suihkusta riitti lämmintä vettä, paitsi yhtenä iltapäivänä Marialle. Sijauspatjana toimi viltti. Seinät oli ehkä hieman ohuet, naapurin venäläisten uuden vuoden kekkerit kuuluivat aika selvästi meidänkin puolelle. Sisustuksesta meidän mielipiteet hieman erosivat, toiset tykkäs, toiset ei. Mutta onkos sillä sitten enää mitään väliä?

Respan tytöt puhuivat hyvin englantia, olivat tosi ystävällisiä ja jaksoivat vastailla meidän kysymyksiin ja soitella meille takseja. Vähän taidettiin rakastua niihin.

Aamupalalla sai leikkele-juustolautasen&leivän kanssa tilata yhden lämpimän annoksen listalta. Siellä oli lettuja, munia eri muodoissa, puuroa ja makkaroita. Kerran tais tulla väärät tilaukset ja riisipuuron tilalle Maria sai pitkäjyväistä riisiä lillumassa maidossa. ”Kelaa jos ne tuokin sulle vaan kipon riisiä?” Ja ne toi.

Huomataan kuitenkin hinta, joka oli kolmen hengen huoneesta alle 40 e yö. Kaikenlaisia loukkoja nähneenä ois voinut tästä hotellista enemmänkin maksaa. Ja kuten aamupalalla kiukuttelevia suomalaisia naapuripöydässä kuunnellessamme todettiin, että kun on asenne kohdallaan ei juuri mitään valitettavaa löydy.

Ruoka:

Hyvää ja halpaa. 10-15 eurolla sai kolmen ruokalajin aterian kaljoineen ja kahveineen. Nice. Kokeiltiin kaiken maailman ravintoloita, yksikään ei ollut pettymys. Johtunee myös siitä, että tilasin joka paikassa jotain missä oli juustoa :) Can’t really go wrong there. Ja käytiin paikoissa, joita suositeltiin Lonely Planetissa tai suomalaisoppaassa. Tuntuvat tietävän asiansa oppaissakin.

Jos jotain negatiivista, niin ruoan lämpimänä pitäminen tuntui olevan suuressa osassa ravintoloita pieni ongelma. Ja paikallisessa kreikkalaisessa ei saatu koskaan tilaamiamme feta-salaatteja. Palvelu oli kuitenkin yleensä sujuvaa, eikä perinteistä keskieurooppalaista venailua tarvinnut hirveästi harrastaa.

Jopa paikallisessa kebab-ravintolassa keskellä yötä vieraileminen oli menestys! Ensinnäkin pystyimme kommunikoimaan sen verran, molempien puutteellisesta kielitaidosta huolimatta, että ruokatilaus meni oikein. Sen lisäksi kebab oli aivan mainion makuista, tosi erilaista kuin Suomessa. Liha on vaalea ja rulla-kebab täynnä kaalia. Hintaa ranskalaiset ja kokiksen sisältäneelle aterialle tais tulla joku 3 euroa.

Juoma:

Mojitoja mintturajoitteisesta kaupungista ei saanut, mutta kaikkea muuta kyllä. Paikallinen olut oli tosi hyvää, paikallinen Boom party sparkling vodka (myytiin oikein skumppapullossa) taas ei. Uusi (ja rakas) tuttavuus on Kamikazet ja kun baarista loppui Triple Sec käytti baarimikko shoteissa jotain kookos-likööriä ja lopputulos oli itse asiassa vielä parempi.

Taksit:

Taksien taksat vaihtelivat aika paljon. Matkaopas neuvoi, että kannattaa aina soittaa jostain taksi eikä ottaa kadulta. Tää piti osittain paikkaansa, vaikka muutama halpa saatiin kadultakin kyllä. Voi olla, että kaupungissa on useampi taksifirma, joiden taksat eroavat toisistaan aika lailla. Kallista taksilla ajeleminen ei kuitenkaan ollut. Ja mehän ajeltiin.

Nähtävyydet:

Enimmäkseen vaan kierreltiin kaupungilla. Jos olis ollut kesä, olisi harrastettu tätä vielä enemmän.

Vanha kaupunki oli juurikin niin sympaattinen ja viehättävä kuin vanhat kaupungit vaan voivat olla.

KGB-museo oli odotetusti sekä vaikuttava että järkyttävä. Oon käynyt samantyyppisessä Budapestissa ja sinänsä tiesin, mitä odottaa. Mutta hyvähän se on välillä pysähtyä näiden asioiden äärelle. Ja kyllä se edelleen herätti paljon ajatuksia ja keskustelua. Yritettiin myös mennä juutalaismuseoon, mutta vahingossa juuri lauantaina. Ei tajuttu, ett sehän on sapatti.

Shoppailu:

Käytiin parissa ostoskeskuksessa, koska todettiin keskustan ”ostoskadut” huonoiksi. Akropolis näytti ulospäin ihan automarketilta, mutta sisältä paljastui täysiverinen ostosparatiisi, jossa oli myös luistelukenttä.

Vikana päivänä käytiin tekemässä vielä viime hetken ostokset Europessa, mutta itseltäni oli jo paras shoppailuvauhti kadonnut ja saalis jäi säälittäväksi.

Vaatteet eivät olleet niin selvästi halvempia kuin esimerkiksi ruoka ja juoma. Satuttiin tietty paikalle ale-aikaan ja toisin kuin Suomessa tuntui, että kaupoissa oli joka ikinen vaate alennuksessa. Mä toteutin suuren unelmani ja ostin yhtä paitaa neljässä eri värissä. Hintaa niille tuli yhteensä joku 25 e.

Yöelämä:

Ei oltu oikein klubbailu-mielellä liikkeellä missään vaiheessa, joten keskityttiin testaamaan paikallisia pubeja. Hyviä olivat, jokaisessa oli tarjolla myös sapuskaa tai ainakin tapaksia. Pöytiintarjoilu luonnollisesti. Lasku piti aina jakaa ja tippiä muistaa jättää, muttei se oikeastaan ollut kovin hankalaa.

Löydettiin monta tosi tunnelmallista paikkaa. Paras oli ehkä Boheme, joka oli rakennettu jonkunlaiseen kirkon vanhaan kellaritilaan tms. Siellä käytiin parikin kertaa. Lonely Planet ohjasi meidät Cozyyn, jossa oltiin uudenvuodenaattona. Se oli kyllä aika erilainen kuin oppaan kuvaus, mutta muuttuuhan asiat parissa vuodessa. Musiikki oli aika kovalla ja paikka paljon pienempi kuin ajateltiin.

Perinteisessa irkkubaarissa Dublinerissa oli mahtava palvelu ja vessan aulassa viihdyttävä Alkoholis testeris –mittari.

Matkaseura:

Siis ihan parasta. Ei mitään kahdeksalta ylös ja kaupungille –porukkaa. Nukuttiin hyvin ja käytiin aamupalalla ja jatkettiin vähän nukkumista. Käytiin kaupungilla, syötiin fiiliksen mukaan milloin missäkin ja nukuttiin päikkärit taas ennen illan rientoja. Oli ihanaa, kun kaikki oli samalla aaltopituudella. Matkakumppania lainatakseni ”tää saattaa olla loma, jolla oon nauranut eniten ikinä”. Hauskaa siis riitti :) Parhaat palat taltioitiin videopäiväkirjaan, jollaista pitää muistaa tästä edespäin pitää joka lomalla.

Siinä Vilna-vuodatusta. Sori että kesti :)

Uusi matkakin on jo varattu. Se suuntautuu Sheffieldiin Britteihin. Tungin mukaan, kun yksi kaveri ilmoitti lähtevänsä moikkaamaan toista kaveria. Tulossa varmasti uusi hyvä reissu.

Jonnekin pitemmällekin ois päästävä. Matkakutkutus on valtava. Minne, koska ja kenen kanssa? Kuka lähtee?!

Keskusteluja

Kaverin kanssa mietittiin viime viikolla, voiko huonot ultraäänikuvat palauttaa ja vaatia niitä ottamaan uusia? Se on kuitenkin ainutkertaista ja sitten muistoksi jää kuvia, joista lasta ei edes kunnolla erota. Kyllä sieltä pienen polven näki ja sormien varjot, mutta kyllähän ne kieltämättä parempia ois voineet olla.

Tämän keskustelun jännin juttu on kuitenkin se, että ensimmäinen ystäväni on siis raskaana. Hän saa toukokuussa todennäköisesti (omasta ja minunkin mielestäni) pojan :) Juurikin äsken ensimmäiset ystävät menivät naimisiin ja nyt toiset saavat lapsen. Does this mean that we're all grown up now?

Tapasin kaksi miestä viikonloppuna. Tai tapasin ja tapasin, mutta juttelin kahden _oletettavasti_ sinkkumiehen kanssa. Toinen kertoi, ettei ole tehnyt mitään kolmeen vuoteen ja toinen kysyi pakit saatuaan, että mitä tv-kanavaa katson mieluiten? Hän kun oli yhden televisiokanavan markkinoinnissa töissä. Sinänsä ihailen miehen viitseliäisyyttä. "Ei irronnut, mutta sainpahan vähän kenttätutkimusta tehtyä."

Helsingin miehet (kyllä, kaksi kappaletta on täysin pätevä ja kattava otos _kaikista_ Helsingin miehistä) näyttivät siis parastaan. *Luo haikeita katseita Tampereen suuntaan*

Aada kertoi minulle sunnuntaina pulkkamäkeen lähtiessämme, että olen hänen best friend. Tiedän, etten ole ihan exclusive, mutta hyvältä se tuntui :) Minusta on kyllä kuoriutunut ihan täysverinen täti, pyörin lauantaisin muumien kanssa, katson Dumboa, pyyhin pyllyä ja käyn pulkkamäessä. Ja nautin tästä kaikesta täysin siemauksin <3

Isotäti ihmetteli edellispäivänä hänen luonaan käydessäni, kuinka hän on ehtinyt 91 vuoden ikään. "Olen asunut Helsingissä 72 vuotta, iiks", hän sanoi ja virnisti. Hän muutti tänne 19-vuotiaana, ihan niin kuin minäkin. Minulla vuosia on takana vähän päälle kuusi. Hän antoi minulle joululahjaksi kukalliset alushousut ja rahaa. Muistutti jälleen kerran missä säilyttää osakekirjojaan ja tarjosi aina yhtä maukasta ruokaa.

Mummokaveri kiitteli kovasti kuluneesta ajasta istuessamme eilen hänen keittiössään juomassa viiniä ja syömässä joulutorttuja. "Sun siskos odotti vielä Aadaa kun sä aloit käydä täällä... Ett arvaakaan miten tärkeää mulle on, että käyt." Yhden yksinäisen mummon iloiseksi tekeminen silloin tällöin on kyllä ehdottomasti parhaita asioita, mitä olen saanut aikaiseksi. Voin suositella kaikille.

Vilnasta (uuden vuoden matkakohde, reissuun ens keskiviikkona, jes jes) kuultua. Kollega: "Siellä on samanlainen Radisson SAS kuin jossain toisessa Euroopan maan pääkaupungissa." Toinen kollega: "Euroopan suurin vanha kaupunki." Isotäti: "Paljon kerjäläisiä ja pahaa ruokaa. Hotellikaan ei ollut kummonen." Joku oli käynyt jossain hyvässä baarissa... Kaikki tuntuvat vain piipahtaneen siellä - Baltian kierroksella... Toivottavasti se ei osoittaudu Itä-Euroopan Raisioksi, joka siis on Suomen virallinen ohikulkukaupunki.

Kaverit

Miten mulla on näin mahtavia ystäviä? Välillä täytyy oikein ihmetellä, että miten ihania tyyppejä sitä on saanut ympärilleen.

Takana on siis kaikin tavoin täydellinen viikonloppu Tampereella. Vähän Kumman kaa -maratonia, vähän kossua, vähän baaria, yksi teatteriesitys. Seitsemän tyttöä. Paljon naurua ja iloisia keskusteluja. Muutamia vakaviakin. Tanssimuuvsseja Bricks-yökerhossa. Mitäpä muuta sitä voisi edes pyytää?

Käytiin tosiaan katsomassa Sofi Oksasen Puhdistus Tampereen teatterissa, kun se pääsi Helsingissä jäämään välistä. Ikävä kyllä se oli aika huono. Kirja oli niin mahtava ja odotukset korkealla. Yhteenvetona kai voisi todeta, että näyttelijät olivat korkeintaan keskivertoja ja kirjan hieno tarina oli jotenkin läiskäisty helpoimman kautta leviäksi teatterilavalle. Tietysti tässä tapauksessa pitäisi muistaa, että ensin oli näytelmä ja sitten kirja. Eli ehkä se on kirjaksi kirjoittaessa vasta hioutunut timantiksi.

Tampereella oli myös pitkiä poikia. Se on vähän niin kuin Suomen Hollanti (jossa asuvat vissiin maailman pisimmät ihmiset). Suhteellisen pitkänä tyttönä arvostan tätä tietysti kovasti.

Oli siellä ainakin kaksi yli kaksimetristäkin. Minä jopa ylitin itseni ja hain toista niistä tanssimaan. Ja se lähti :)

Viikonloppu päättyi mitä mukavammin siskon, äidin ja siskon tytön kanssa sunnuntai-iltaa viettäessä. Kumman kaa -naurut irtosivat luonnollisesti tässäkin naisporukassa ja Aada puolestaan tanssi aikas taitavasti sarjan tunnarin tahtiin.

P.s. Onko

a) laitonta
b) hullua
c) aika porvaria
d) laiskaa
e) noloa
f) hyväksyttävää

ajaa viikonlopun aikana seitsemän matkaa taksilla?

P.p.s. Lunta jes!

Sukulaiset

Olin sukuloimassa pidennetyn viikonlopun. Ihanaahan se oli. Vois käydä useamminkin jos ei tarvitsis joka kerta istua autossa 8 tuntia suuntaan. Vähän tylsää kun neljän päivän viikonlopusta kaksi päivää menee matkustamiseen... Ois voinut olla pidempäänkin jos ei ois töitä ollenkaan :)

Lunta siellä ei taaskaan ollut, vaikka p-karjalassa sukulaiset asuvatkin. Sukulaisten lisäksi lähden sinne perinteisesti itsenäisyyspäivän viettoon myös lumen toivossa. Useimmiten sitä ei ole.

Lumen puutteesta huolimatta vietettiin joulua oikeiden ruokien kera ja serkkutyttö kävi järven jäällä luistelemassa. Leikittiin, lekoteltiin, katsottiin tietty linnan juhlat :)

Mummoa piti tällä kertaa ikävä kyllä käydä tervehtimässä sairaalassa, mutta onneksi hän yllätti koko seurueen pirteydellään. Ukki puolestaan päivysti yksin mummolassa. Hyvin näytti hänkin pärjäävän, mutta jotenkin talo tuntui silti hiukan vieraalta.

Sukulaiset on kyllä ykkösiä ja oon aina pitänyt toisaalta myös rikkautena sitä, että heitä on ripottautunut ympäri Suomea. Tulee nähtyä ja reissattua. Ja arvostettua niitä rakkaita tyyppejä, joiden kotien ovet ovat aina auki.