Onko reilua häh?

Olen viettänyt perin kurinalaista elämää siitä asti, kun saatoin P:n matkaan. Syönyt terveellisesti (useimmiten ainakin), urheillut ja ollut riekkumatta (toisin kuin viimeksi kun P oli työmatkalla).

Tavoitteena oli siis pitää tällainen terveysspurtti kesää varten, joka usein onkin sitten kaikkea muuta.

Maailma on palkinnut ponnisteluni flunssalla. Kiitti vaan niistä kuuluisista muruista.

Kesäisin ihmisen on hyvä olla mökillä

Mieli lepää ihanissa maisemissa. Suu kääntyy hymyyn katsellessa lasten leikkiä. Pää ilahtuu kunnon keskusteluista. Vatsa kikattaa nuotiolla paistetusta makkarasta. Kroppa rentoutuu puusaunassa (vaikkei se siitepölyiseen kylmään järviveteen vielä uskaltanutkaan pulahtaa).

Ja voisiko olla parempaa lopetusta päivälle, kuin supista siskonpetissä siskon kanssa?

Puhdistus Ooppera

(c) Suomen Kansallisooppera

Käytiin katsomassa tämä keskiviikkona. Mielenkiintoinen esitys ja varmasti jää mieleen. Tarina oli hieno, sen jo tiesin etukäteen tietysti. Eilen en osannut sanoa esityksestä juuri mitään muuta kuin että se oli "raskas", mutta ehkä se vaati vähän tasoittelua.

Lähes kaikilla seurueen jäsenillä oli vaikeuksia kuunnella suomenkielistä oopperalaulua. Toiset tottuivat siihen alun jälkeen, toisilla (kuten itselläni) vaikeudet jatkuivat läpi oopperan. Suomenkieli ei vaan ole sillä tavalla kaunista. Minusta olisi mielenkiintoista tietää kuulostaako tämä ooppera kauniilta ulkomaisesta, joka ei esimerkiksi ymmärrä sitä kun pääosan esittäjä kiljaisee työntämään kiisselin sinne mihin aurinko ei paista.

Muutamat kohtaukset olivat kuitenkin niin vaikuttavia, että kaikki muu unohtui. Jotkut tunteet ja viestit välittyivät jopa selkeämmin ja voimakkaammin kuin kirjassa, joka lukukokemuksena jätti painavan jäljen.

Ehkä pitäisi lukea kirja uudestaan nyt kun on nähnyt teatteriesityksen ja oopperan. Ehkä siitäkin saisi taas jotain uutta irti.

Ja summa summarum, ei tämä esitys minusta mitään oopperafania tehnyt, mutta kyllä se oli kokemuksena ehdottomasti menemisen arvoinen.

Vaihtari

Saatoin P:n aamulla lentokentälle ja kävin samalla Suomen ensimmäisessä ihkauutukaisessa Starbucksissa hakemassa 5,10 euron Café Latte Ventin (n. 6 desiä kahvia  eli oli aikamoinen pissahätä kun pääsin 45 minuuttia myöhemmin töihin).

Vaikkei miehen vaihtaminen kahvikuppiin nyt ollut kummoinen vaihtokauppa, maistui tää latte kuitenkin just niin hyvältä kuin Mankatossa, Berliinissä, Vilnassa, Riikassa, Lontoossa, Roomassa ja mitä näitä Starbuckseja nyt on tullut koluttua.

Ja jaoimme me paluubussissa kahvini kanssa mukavan kesäisen aamuhetken haikaillen lähtijän perään.

MM-kisaturisti

Pahvikypäräpäinen, hölmösti hymyilevä, kaljatiskille väliajalla sprinttaava, itsensä päälle siideriä läikyttävä, Suomen lippua takana istuvien kasvojen edessä liehuttava, Maamme-laulua yli-innokkaana hoilaava, väärältä tuntuvista jäähyistä kiroileva, toisen erän alusta katsomosta myöhästyvä, Poika saunoota vessassakin hyräilevä, katsomossa joraava ja ihan kauhea muutenkin.

Kuvaus sopii eilisiltaiseen minuun. Onneksi en jaksa ottaa itseäni ihan hirmu vakavasti, muuten saattais tuntua vähän pahalta ja unohtuis se, että oli ihan hemmetin hauskaa.

Suomi-Kazakstan 4-1. Liput ostettiin alennuspakettina neljä yhden hinnalla. Paikalla iloisesti yllättävän paljon lapsiperheitä ja tavallisia fanijannuja - ei juurikaan yritysördääjiä. Tai no me tietty oltiin ihan siellä maallikkokatsomossa, että jäi se sitten ainakin näkemättä. Mutta kyllä kannatti mennä.

Maanantain MacGyver

Perjantaina dokasin ekaa kertaa työkavereiden kanssa. Tänään kuulin, että olin ollut selväpäisin porukasta. Sepä hyvä se :)

Lauantaina juhlin isotätini yhdeksättäkymmenettäneljättä syntymäpäivää. Voitteko kuvitella?!

Sunnuntaina vein P:n äidille ja siskolle twix-juustokakkua ja kukkia. Omalle äitskälleni lähetin lahjan etukäteen (pesupallo, niistä lisää myöhemmin).

Tänään sammutin hellapalon sammutuspeitolla ja sänkypalon jauhosammuttimella. Sitten elvytin nukkea.

Eli osallistuin turvallisuuskoulutukseen töissä.

Sen jälkeen varmistin kesäloman ajankohdan heinäkuulle ja kuuntelin Suvivirren.

Suuri simabattle

Tein simaa vapuksi. Tai oikeastaan kahta. Mintulla ja kaljalla sekä sitruunankuorella maustettuja.

Kaljaa tuli 50-luvun kirjasta isältä saatuun ohjeeseen, minttua pistin toiseen netissä tapaamani idean mukaan. Eli fariinisokeripussin kyljestä ohje, fariinisokeria, sokeria, pikkusen hiivaa, vettä, sitruunanmehua. Toiseen lisäksi sitruunankuoret ja kaljaa ja toiseen minttua.

Mä olen vähän suurpiirteinen ruokaa tehdessäni ja pelkäsinkin, että onnistun pilaamaan simat kun en kauheasti mittaillut aineita.

Tuomio: Minttusima ei maistunut simalta ja siinä oli liian vähän kuplia. Kaljasima oli tosi hyvää. Ehkä tässä kesänaikana kokeilen tehdä minttujuomaa vielä pelkällä tavallisella sokerilla ja reippaamalla mintunkäytöllä. P:n mutsihan tekee koko kesän aivan mahtavaa raparperisimaa, yritän löytää oman bravuurijuomani :)