My Mad Fat Diary

Nyt kun on taas huonot kelit voin suositella niiden pelastajaa, Areenasta löytyvää My Mad Fat Diary -sarjaa.

Teinisarja, mutta toimi ainakin tähän kolmekymppiseen. Sijoittuuhan se sentään 90-luvun alkupuolelle ja soundtrackin on sen mukainen.

Suosittelen!

Two firsts

Osallistun kaupungin tarjoamalle juoksukurssille. Kokeilen siis juoksua. Piti tämäkin päivä nähdä.

Ja sain sieltä kurssilta heti ekalla kerralla kaverin. Aloin peräti itse jututtaa vierasta ihmistä ja nyt me ehkä aletaan lenkkeillä yhdessä. Oho!

Robbieee!

Kaksi superkonserttia viikon välein. Wuup!

Robbien olen nyt nähnyt jo 4 kertaa. En edes laske itseäni miksikään superfaniksi, vaikka keikallahan on käyty sekä Ruotsissa että Virossaki!

Ja kyllähän minä Robbien musasta olen vuosikaudet nautiskellut, ehkä näistä uudemmista vähän vähemmän mutta niistäkin. Ja on se vaan niin hyvä show-mies, joka kerta viihdyttää. Funny as hell!

Tällä kertaa oltiin siskon kanssa lavan edessä tai keskellä, lava kiersi meidän ympäri. Pois lähtiessä mietittiin, että miksi koskaan enää mentäis muunlaisille paikoille. Ihan mahtavaa!

Ja tietysti kohokohtana se, että Robbie kätteli mun siskoa loppuvaiheessa keikkaa. Käsi, jota ei pestä enää ikinä :D

Ja pari videota, oltiin noin lähellä!!

Just Justin

OMG.

Olipahan keikka. Justin oli livenä just niin täydellinen kuin levyillä, videoissa ja lehtien kansissa. Smooth on ehkä paras sana kuvailemaan.

Mullla kävi moukan tuuri, kun en viime syksynä jaksanut/viitsinyt hankkia lippua ja alkoihan se tässä keväällä keikan lähestyessä harmittaa.

Viikko sitten yksi kaveri kysyi multa, olisinko kiinnostunut lipusta, kun hän ei itse pääse. Ai että olisinko!

Pari videota. Hassua kyllä tuo laulu kuuluu tosi hyvin, mutta näyttää siltä että yleisö istuisi paikallaan hiljaa. Todellisuudessa siellä oli ihan huikea meno, ihan hiki tuli, mutta äänentoisto näköjään peittää kaiken alleen.

Pori!

Pori yllätti iloisesti tyttöjen teatteriretket kevät 2014 vol 2 -tapahtumassa.

Käytiin syömässä aivan loistavassa Buccossa. Ja aurinkoisella Panimon terassilla oluilla.

Humpalla käytiin PK:ssa, jossa oli siis sekä humppaa, karaokea, discoa että suomipoppia. One-stop-shop!

Emäntämme oli myös valmistellut pienen kaupunkikierroksen, jonka perusteella Pori avautui meille ensikertalaisille (paras muistoni Porista tätä ennen on jatseilta eli liftaus Hummerin kyytiin ja elämäni eka pitsa mustaleimaemmentalilla) aikas kivan tuntuisena kaupunkina. Ei ihan tuppukylä, vaikkei mikään metropolikaan. Paljon kivoja yksityiskohtia.

Itse teatteri, improvisaatiota, oli ihan ok. Ei se ehkä ihan lähtenyt lentoon, vaikka muutaman naurunremakan irroittelikin.

Ja tyttöjen kanssa oli taas tietysti riemukasta. Ihanat tytöt, kiitos!

Q-teatterin Kaspar Hauser

Vapauttava tunne katsoa itseään teatterin lavalla. Tunnistaa itsensä kaiken haluavana, mutta niin vähän aikaan saavana, New Yorkissa sekä maaseudulla asumisesta haaveilevana, öisinkin töitä tekevänä, blogia kirjoittavana googlailevana maailmanparantajana, joka haluaa olla parisuhteessa itsenäinen, perheellisenä vastuuton ja joka itkee onnesta, kun lempisarjasta alkaa uusi kausi.

Jollain tapaa tunsin saaneeni synninpäästön. Tällaisia me kaikki ollaan, tämän ajan kolmekymppiset - 80-luvun lapset. En ole sen kummempi.

Ja se loistava toteutus, upeat näyttelijät ja kemia. Nauraa sai vedet silmissä ja toisaalta pureutua itseensä.

Ainoana, siis ainoana miinuksena, mainitsisin muutaman pitkitetyltä tuntuneen kohtauksen. Ja muutaman jutun, jotka menivät täydellisesti kohderyhmäänkin osuvalta ohi. P toisaalta tajusi joitain referenssejä, joita minä en ja toisinpäin.

Olisi mielenkiintoista jutella jonkun 15-vuotiaan kanssa, joka esityksen näki. Paikalla oli paljon koululaisryhmiä. Jäikö näytöksestä nuorelle mieleen muuta kuin, että siinä näytettiin pornoa?

Tää on vähän paskaa sanoa, että suosittelisin kaikille, kun lippuja sinne ei enää saa. Mutta jos jostain saatte käsiinne, menkää. Sukupolvikokemus, niin kuin Hesari hehkutti.

Pääsiäinen

Kylläpäs meitä hellittiin pääsiäiskeleillä, ah.

Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.

Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.

Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!

Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.